Matkakertomus osa 1: Thaimaa

Marraskuun 5. päivän aamuna valmistauduin henkisesti elämäni pisimpään lentoreissuun. Matkasimme Bangkokiin kahden välilaskun kautta. Aikavyöhykkeeltä toiseen pomppiminen sekoitti ajantajun. Lento Lontoosta Hongkongiin kesti 12h ja vaikka yön yli lennettiin, en nukkunut ollenkaan. Matkaseurani torkkui tyytyväisenä, mutta meitsi kuunteli musiikkia ja tuijotteli etenemistä kartasta. Kolmas lento oli lyhyempi (vain 3h) ja meni kohtuullisen nopeasti, vaikka uupumus alkoi jo iskeä. Odotimme pääsyä pehmeisiin sänkyihin ja Bangkokin lentokentällä varattu majoitus osoittautui onneksi siistiksi ja mukavaksi.

Rähjääntymätön olemus ennen lähtöä

Seuraavana aamuna melkein nukuimme pommiin. Majoitusta varatessa meille luvattiin klo 9 alkava ilmainen muutaman tunnin kävelykierros kaupungissa. Kuulosti hyvältä ajatukselta saada jonkinlainen kokonaiskuva uudesta ympäristöstä kierroksen muodossa. Opas tuli ajallaan (olimme heränneet noin 20min aikaisemmin) ja pääsimme ilmastoidun tilataxin kyytiin. Ensimmäinen etappi oli China Townissa sijaitseva Buddha-temppeli, johon olikin sisäänpääsymaksu. Lisäksi jouduin vuokraamaan huivin hartioiden peitoksi, en ollut ehtinyt vielä hankkia omaa. Viivyimme hetken ja jatkoimme matkaa kuninkaalliselle temppelille, jonne emme menneet edes sisään. Siinäkään ei kauaa mennyt, otettiin valokuvat ja jatkettiin matkaa. Seuraavat kaksi etappia olivatkin turistihuijauksia, nimittäin matkaoppaissa varoiteltu "jalokivi"kauppa ja silkkiliike. Ja siihen se loppui. Kokonaissaldo oli siis kaksi temppeliä vilaukselta, aikaa meni ehkä 1,5h. Mitä opimme? Mikään ei ole ilmaista ja paikalliset yrittävät vähän huijata siellä täällä monessa kohtaa. Onneksi ollaan kaikki matkailtu sen verran, että huijaukset tajuaa nopeasti ja osaa olla ostamatta niitä "aitoja jalokiviä" yms.

Seuraavat päivät vietettiin ympäriinsä kierrellen ja hieronnoista muodostui päivittäinen (tai vähintään joka toisen päivän) vakio. Ruokailimme Bangkokissa usein Foodrepublic-nimisessä systeemissä, jossa ruokansa sai valita yhdessä isossa tilassa olevien monien eri kojujen vaihtoehdoista. Kaikilla kojuilla oli yhteinen maksukortti, jolle latasit arvoa saapuessasi.

Merihevosia Bangkokin Ocean Worldissa

Bangkokissa ilma oli tuskallisen kuuma ja kostea. Hiki valui jatkuvasti. Vesipulloja tarvittiin paljon ja välipalaksi/jälkkäriksi joimme usein fruit shaket. Taksit olivat halpoja, tosin suurin osa toimi laittomasti eikä käyttänyt taksamittaria. Laittomien kuskien hinnastot olivat kalliimmat (toki silti edullisia meidän näkökulmasta) ja hostellimme paikalliset työntekijät kannattivat hyvisten suosimista. Takseja sai pysäyttää useamman ennen kuin löysi laillisen kuskin.

Bangkokin poikki virtaa joki, josta on johdettu monia pienempiä kanavia

Kerran olimme lähdössä kaupungille ja neuvottelimme tuktuk-kuskin kanssa kuljetuksesta muutamaan eri kohteeseen. Välittömästi suunnitelmamme kuultuaan kuski aloitti vastalauseet. Kuninkaan palatsi on ruuhkainen, liikenne on ruuhkainen, nyt ei ole hyvä aika mennä MUTTA hän voi viedä meidät jokiristeilylle, maksaa vain hyvin paljon. Ei ei ei, ei kannata lähteä keskustaan, mutta jokiristeilylle on paras mahdollinen aika juuri nyt. Keskustelimme välissä suomeksi keskenämme ja tajusimme, että kuski tietysti yritti saada meidät lähtemään risteilylle, josta saa oletettavasti jotain provikkaa tuomistaan turisteista. Kävelimme vähän kauemmas hostellilta ja otimme toisen kyydin. Kuskien kanssa oli välillä vaikeuksia kielimuurin ja heidän lukutaidottomuutensa takia, mutta kaikesta selvittiin jotenkin. Lisäksi minulla oli kännykässä ladattuna offline-kartta, josta pystyin seurata reaaliajassa etenemistämme ja osasin kertoa oltiinko menossa yhtään oikeaan suuntaan.

Julkisesta vessasta napsittu kuva. Seinällä oli myös tiukat ohjeet siivoojille: seinätkin pitää pestä.

Bangkokista siirryimme reippaan 100 km:n päähän Kanchanaburiin. Kyseessä oli suunnilleen Lohjan kokoinen kaupunki Kwai-joen varrella. Turisteja vetää puoleensa paikan historia japanilaisten miehityksen aikana toisen maailmansodan aikana. Kanchanburista pääsee myös helpoiten Tiikeritemppeliin, jonka takia mekin sinne menimme. Tiikeritemppeli on saanut alkunsa hyvästä tarkoituksesta: munkit ottivat hoiviinsa orvoksi jääneitä tiikerinpentuja, joiden emot oli mm. salametsästetty. Paikka on kiistanalainen ja sitä on syytetty tiikerien laittomasta maahantuonnista Laosista. Myös tiikereiden käyttö turistinähtävyytenä ja niiden ilmeinen huumaaminen on herättänyt arvostelua.

Viivyimme Kanchanaburissa kaksi yötä, palasimme Bangkokiin ja lähdimme saman tien yöjunalla Laosiin päin. Aiheutin kaaosta junassa jo ennen lähtöä: olin kaivamassa ylähyllyllä olevasta rinkastani kirjaa, kun päähäni tipahti rinkkaan huolella pakattu Breezer-pulloni, joka hajosi lattialle. Nauratti ja nolotti ihan tajuttomasti. Siivosimme mummin kanssa pahimmat, mutta sotku levisi muiden ihmisten jalanjäljissä käytävää pitkin. Maiju ei naurultansa kyennyt auttamaan ollenkaan :D Sitten hyvin sotilaallisen näköiset lipuntarkastajat tulivat kohdallemme ja tuijottivat lattiaa pitkään ja alkoivat kysellä. Mummi otti syyt niskoilleen (sotku oli hänen penkkinsä vieressä ja vanhempi nainen saa kömpelyytensä helpommin anteeksi). Lopulta siivooja tuli moppaamaan ja kaikki hyvin!

Tuktukin kyydissä

Thaimaa oli kaoottinen liikenteen osalta. Tuntui siltä, että mitään liikennesääntöjä ei olisikaan. Käännöksiä tehtiin missä vaan ja mikä tahansa auto mahtui ihan mistä tahansa kolosta. Muutaman kerran mielenkiinnolla seurattiin kun pakettiautot yrittää änkeä ahtaalle pikkukujalle ihmisvirran läpi. Liikenteenohjaajat seisoivat keskellä isoja risteyksiä pillin ja valon kanssa. Skoballa ajeltiin kolme päällä ja kenelläkään ei ollut kypärää. Valtavia tavaramääriä kuljetettiin hyvin mielenkiintoisilla viritelmillä. Emme kuitenkaan nähneet koko reissun aikana kuin yhden liikenneonnettomuuden ja sekin oli Laosissa turistin kaatuminen moottoripyörällä. Ihme.

Thaimaahan jäi vielä paljon nähtävää ja voi olla, että menen joskus uudestaan. Tekee hyvää nähdä muutakin kuin länsimaalaista kulttuuria. Vastakohdat olivat niin paljon suuremmat kuin Suomessa. Tuolla myös tajusi sen, miten holhoava yhteiskunta on Suomessa, niin hyvässä kuin pahassa.

Reppureissaaminen on oikeasti taitolaji. Pelkästään rinkan pakkaaminen tuotti harmaita hiuksia, mutta selviydyin kunnialla - paino oli 7,2 kg lähtiessämme. Tällaisilla matkoilla täytyy kestää pieni rähjäisyys ja välillä vähemmän tyylikkäät mutta sitäkin käytännöllisemmat asukokonaisuudet. Pakkasin mukaan kolme paitaa, yhden mekon, ja kolmet housut (farkut, kollarit ja lörppähousut). Ostin muutaman vaatekappaleen, jotka kestivätkin sopivasti reissun ajan. Maiju oli suosiolla meikkaamatta, mutta minä en luopunut ripsarista ja kulmakynästä! :D Kenkinä oli Niken lenkkarit, jotka olivat tosi mukavat eivätkä hiostaneet erityisemmin. Käytin kevyitä sukkia. Mukana olivat myös suihkutossuläpsyttimet ja sandaalit. Pakkasin kaiken kaikkiaan tosi hyvin, ei jäänyt käyttämättömiä tavaroita rinkan pohjalle.

Kwai-joen kuuluisa silta. Huomatkaa lomatyylini.

Löysin jäätelöbaarin, taivas ♥

Adiós Finlandia

Meikäläinen lähtee muskettisoturiliigansa kanssa huomenna Kaakkois-Aasiaan! Pitkä tarina, mutta Etelä-Amerikka vaihtui syyskuussa Aasiaan. En pääse puhumaan espanjaa, mutta pääsen ensimmäistä kertaa ikinä trooppiseen lämpöön ja kokemaan zeniittisateet! #lukionmaantiede #ylioppilas

Tätä reissua on odotettu pitkään - olen ollut viimeksi kunnolla ulkomailla pari vuotta sitten! Rinkka on jo pakattu ja tällä kertaa sain myös asiantuntevaa opastusta sen säätämiseen. Paino on hieman päälle 6kg, joten on runsaasti tilaa ostoksille! Taktiikkani on kerrankin lähteä mahdollisimman pienellä tavaramäärällä. Kohdemaat ovat sen verran edullisia, että mahdolliset puuttuvat tavarat on helppo hankkia paikanpäältäkin.

Onnellisuuskäyräni on koholla muutenkin. Lokakuu oli työteliäs ajanjakso, ja nämä muutamat vapaapäivät ennen reissua ovat mielestäni täysin ansaittuja! Viikonvaihteessa näin kavereita ja aloittelin pikkuhiljaa pakkaamisen. Nyt olo on jo hyvin rentoutunut. Edessä on törkeän pitkä lentomatka (kaksi vaihtoa), mutta paluulento on onneksi suora.

Postailen tien päältä jos kerkeän. Jos en ehdi, niin kotiuduttua on luvassa kuitenkin kuvaoksennuksia!

Puhuvat lompakot

Prologi: Kerran kaverini kanssa puhuttiin, miten hauskaa on kassalla kun käteistä käyttäessään ihmiset monesti sanovat esim. "Mä maksankin nyt rahalla." Korttia käyttäessä tilin sisältö onkin pähkinöinä ja oravannahkoina?

Lompakko löytyy lähes jokaiselta, ja se on ilmeisen hyötynsä lisäksi myös tärkeä asuste, joka kertoo kantajastaan. Kyseinen tavara on yllättävän henkilökohtainen. Sisältö on tietenkin arvokas (ainakin joillain) ja lähes jokapäiväisessä käytössä. Paniikki iskee, jos lompsa ei olekaan mukana. Tai jos se katoaa!

Aloitetaan omasta lompakostani. Se on ainakin ikäisteni piirissä ehkä tunnetuin malli: suunnilleen suorakulmio, jossa setelit pysyvät suorana, keskellä on kolikkotasku ja reunoille mahtuu kortteja. Taskuja muille mahdollisille korteille löytyy runsaasti. Koko höskä aukeaa vetoketjulla. Tämä malli on hyvin yleinen nuoremman sukupolven käytössä. Teini-iässä tytöt vaihtavat lapsuuden barbie-lompakot johonkin tällaiseen. Tykkään tästä mallista kovasti, se on sopivan tilava, setelit pysyvät suorassa ja ne saa eroteltua kuiteista. Kuosivaihtoehtoja on tietysti lukemattomia ja nämä lompakot käyvätkin jopa pikkulaukusta!

Kuvalähde

Kukkaron omistajat ovat usein keski-ikäisiä ja siitä vanhempia. Kukkaro on perinteinen, ja suosittuja kuoseja ovat mm. Marimekko tai jokin fancy reilunkaupanluomuekopuuvilla! Miehillä kukkaro on usein ruskeaa nahkaa, ja kulkenut matkassa luultavasti  lapsuudesta asti. Koska kukkarossa ei ole erillisiä taskuja, setelin/oikean etukortin löytääkseen koko sisältö pitää plärätä läpi. Ja niiden päällä olevien kortti-kuitti-setelinippujen takia kolikoitakin saa tosissaan kaivella. Ei kaikkein käytännöllisin vaihtoehto!

Kuvalähde

Tällaisiin kolikkokukkaroihin liittyy lähes poikkeuksetta vanhempi herra! Hän saattaa myös olla jo sen verran vanha, että on helpompaa vain antaa kassaneidin kaivaa itse tarvittavat kolikot. Tämän omistaja muistelee kultaisia aikoja ennen elektronisten maksuvälineiden vallankumousta.

Yhdistelmälompakot ovat asia erikseen. Kaikki ovat ainakin nähneet jonkun, jolla on erikseen lompakko seteleille ja korteille ja lisäksi vielä siitä irrallinen kolikkopussukka. Ilmiö voi liittyä edelliseen tapaukseen mutta tätä näkee paljon myös naisilla. Tavallaan kätevää, tavallaan ei. Vanhemmilla herroilla asiaa ei edes ajattele outona, ehkä kolikkokukkaro on niin osa heidän tyyliään. 

Rikkinäinen, parhaat päivänsä nähnyt lompakko on myös yleinen havainto. Ei varsinaisesti sukupuolisidonnainen, sillä rakkaasta kumppanista voi olla kelle tahansa vaikea luopua. Ajattele, missä kaikkialla olet lompakkosi kanssa käynytkään, mitä seikkailuja olette kokeneet (katoamiset) ja miten tunnet lompakkosi jokaisen taskun ulkoa ja löydät kaiken niin helposti. Tärkeä esine, johon voi liittyä tunnesidettä siinä missä koruihin. Näiden lompakkojen omistajat jättävät kolikoista taakseen polun, kuten Hannu ja Kerttu. Näiden ihmisten kolikot lentelevät pitkin kaupan lattiaa, sillä vetoketju on pahasti hajonnut. He ovat varmasti useammin kuin kerran käyneet tiedustelemassa kadonneita kortteja kaupoista.

Ehkä rikkinäisen lompakon omistajat eivät joko välitä tai ovat vain laiskoja. Ja useimmiten miehiä.

Kuvalähde

Kuvalähde

Korttilompakon omistajat ovat modernin ajan ihmisiä. He maksavat aina kortilla eivätkä luultavasti muista, miltä näyttää vitosen seteli. Kaupan maksupäätteen yhtäkkinen lagaus on kohtalokas juuri heille! Nämäkin ovat useammin miesten suosimia. 

Pursuilevan lompakon omistaja voi olla monenlainen hahmo. Joko hän käyttää firman korttia ahkerasti, jolloin jokainen kuitti täytyy säästää. Tai sitten hän on hyvinhyvin tarkka rahoistaan, ja säilyttää kuitit syynätäkseen ne kotona vielä tarkasti läpi. Hän voi myös olla henkilö, jonka lompakon pursuileva sekasorto heijastaa suoraan kiireisen kaoottista elämäntapaa. Tai kyseessä voi olla myös Cricetus cricetus, tuttavallisemmin hamsteri. Hänellä on kuitit, käteiset, miljoonat eri luottokortit, klubikortit, alennuskupongit, käyntikortit sekä tietysti kaikkien kauppojen keräilykampanjoiden lipukkeet. ja vanhat pääsy- ja bussiliput yms. Mistään ei voi luopua, kaikki kortit täytyy olla mukana kaiken varalta. Hän tosiaan tarvitsee kahta sairausvakuutuskorttia, kela-korttia, eurooppalaista sairaanhoitokorttia sekä laiva- ja lentoyhtiöiden jäsenkortteja kaiken aikaa. (Tähän törmäsin vauva.fin keskustelussa! Naisella oli kriisi, kun mikään lompakko ei koskaan meinaa mahtua kiinni!)

Cricetus cricetus ratio on hamsterin variaatio, ns. järkevä hamsteri. Hän on kokenut pakottavaa tarvetta liittyä jokaiseen mahdolliseen klubiin, jota tyrkytetään. Käytännön syistä hän on kuitenkin hankkinut neljä eri lompakkoa. Päälompakko, matkalompakko, autolompakko ja harvinaisten korttien lompakko. (Tämäkin on tositarina vauva.fin keskustelusta).

Punainen lompakko on verrattavissa punaiseen huulipunaan. Rohkean valinta ja erottuu edukseen musta-ruskea-harmaa-valkoinen akselilta. Ylipäätänsä värikäs lompakko voi antaa käyttäjästään leikkisän kuvan. Mikä on ihan hyvä, koska maailman on usein liian vakava ja aikusimainen paikka.

Kuvalähde

Lompakkohihnan käyttäjät ovat aina rikkaita. Kuka säilyttäisi rahojaan ja korttejaan noin suojaamattomasti, ellei niiden mahdollinen katoaminen olisi yksi hailee pankkitilien saldossa?

Lompakottomat ovat niin tärkeitä, ettei heiltä kysytä ikinä henkkareita, he eivät aja itse autoa, he eivät luultavasti koskaan itse henkilökohtaisesti ole tekemisissä myyjien kanssa. Kuninkaalliset ja muut superrikkaat?

Maksuominaisuus kännykässä. Vielä modernimpaa kuin korttilompakko. Tällaisen käyttäjät luultavasti intoilevat myös Google-laseista, älykelloista ja ylipäänsä kaikesta typerästä muka niin hienosta.

Statussymbolit ovat lompakoita, joiden tärkein ominaisuus on kyljessä lukevan merkin logo. Guess, Michael Kors, Chanel, Louis Vuitton jne. Ne viestivät omistajansa varakkuudesta. 

Mies käy myös lompakosta!

Sitten ne harvoin bongatut, mutta olemassa olevat rahankuljettamisvälineet:

Kirjekuori: Miksi? Sitä joutuu kuitenkin kulumisen takia vaihtamaan jatkuvasti.

Minigrip-pussi: Miksi??

Jälleen kerran, muistutan suodattamaan tekstin löpinää-filtterin läpi. 

Internetissä on pakko aina muistaa mainita se.

Pakkauspähkäily

Lupasin postata jo eilen, mutta yllättävien ongelmien seurauksena työpäivä venähti ja olin kotona vasta puolenyön aikaan. Siinä vaiheessa en jaksanut enää alkaa kirjoittaa.

Tässä tuoreimmat jutut minun niin huisan jännittävästä elämästäni!

Hankin viimein uuden luurin, Sonyn Xperia Z2! Valintakriteereistä tärkein yksittäinen oli kamera, joka on kyllä mainio, paljon parempi kuin HTC:ssa. Halusin puhelimen, joka ei ole Samsung tai Apple, koska tahdoin jotain vähän poikkeavaa. Halusin myös oikeasti hyvien älyluurien luokkaan kuuluvan laitteen. Laatu maksaa, mutta toimiva puhelin auttaa pitämään mielenterveyden kasassa ja helpottaa arjen sujumista. Kaikkia toimintoja en vielä osaa, esim. kameraa en ole edes testaillut vielä kunnolla. Ainut asia, jonka kanssa on tullut ongelmia, on äänenvoimakkuus. HTC:ssa riitti, että volyymi oli kakkostasolla. Tämän kanssa saa pitää melkein täysillä, jotta viestiääni kuuluisi riittävän kovaa. Soittoääni kuuluu sitten vähän liiankin kovaa. Herätysääni saa myös aina olla täysillä, ensimmäisenä aamuna se nimittäin oli hiljaisemmalla ja nukuin pommiin.

Olen myös pikkuhiljaa työstänyt Etelä-Amerikan reissua. Lentojakaan ei ole vielä varattu, mutta ostin uudet kengät, joiden odotan kestävän reissun ja pitävän jalkani ehjinä. Pakkauslista on yllättävän vaikea. Kolme naista jakaa toilettilaukun sisällön helposti, esim. yksi shampoo ja yksi hoitoaine riittää, mutta vaatteiden kanssa olen pulassa. Miten pakata monelle viikolle ja moneen eri tarkoitukseen? Pitää olla jotain siistimpää, mutta myös jotain millä voi rämpiä luontokohteissa. Kaikkien vaatteiden pitäisi olla mahdollisimman mukavia päällä. Päivisin on helposti ylikin +20ºC, mutta illalla huomattavasti viileämpää. Onneksi matkaseuralaiseni ovat kokeneita pallontallaajia, pakkaaminen on nimittäin ollut aina vaikeahkoa minulle. En halua ottaa mukaan liikaa tavaraa, mutta en myöskään jäädä kokonaan ”kaiken voi ostaa paikanpäältä” varaan.

Tähän vaan tutustumaan tarkemmin... Lähde

Reissussa jännittävintä ja samalla vähän hermostuttavaa on se, että en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Euroopassa monet kaupungit ja maat ovat minusta ainakin loppupeleissä hyvin samanlaisia tietyllä tapaa ja on jonkinlainen standardipohja. Kun matkustan Euroopassa, tiedän suunnilleen mitä odottaa. Etelä-Amerikka on varmasti monella tapaa täysin erilainen ja kaveripiirissäkään ei ole juurikaan ihmisiä, jotka olisivat käyneet siellä. Lisäksi pelkään kuollakseni paikallista pieneläimistöä. Ehkä mahdolliset kohtaamiset niiden kanssa ovat kuin terapiaa, ja kotona en olekaan enää moksiskaan lukeista ja muista hämiksistä? Olen myös hyvin hermostunut kielitaidostani. Lähes täsmälleen 6kk sitten osasin englannin, ruotsin ja espanjan kieliopit erittäin hyvin ja tunsin poikkeuksen poikkeukset ja sanavarasto oli laaja. Sen jälkeen varsinkaan espanjaa ei ole tullut vastaan oikeastaan missään. Pitää kertailla lukion kirjoja ennen lähtöä!

Hermostus kuuluu kai osaksi matkakuumetta. Vaikea tajuta, että marraskuu lähestyy niin kovaa vauhtia! Seuraavana to do -listalla on rokotusasioiden selvittäminen.

                                Lähde

Ja mitä kristallipallossa näkyy tulevaisuuden kannalta vähän arkisimmissa sfääreissä?

- Lokakuussa teen paljon töitä, olen erikseen pyytänyt niin paljon kuin mahdollista.

- Tänä viikonloppuna matkaan sellaiset 40-50km kaakkoon (..?) eli Espooseen, aiotaan tehdä jotain jänskää kun on kolmas vuosipäivä :) Joskus mietin, että kuka noita seurustelun vuosipäiviä oikeesti laskee (ilmeisesti kuitenkin aika moni), mutta onhan se kiva syy tehdä jotain vähän erikoisempaa!

Pakko jakaa myös viimeisin kommellukseni!

Viime viikonloppuna laitoin kuoharin ja yhden Breezerin pakastimeen jäähtymään. Väsy iski, ja nukahdin vahingossa, en käynyt edes hampaita pesemässä, kun vaan simahdin paikoilleni. Aamulla tajuntaan herätessä että se kuohari on edelleen pakkasessa. Juoksin paniikissa alakertaan. Kumpikaan pulloista ei ollut räjähtänyt, mutta Breezeriä oli valunut jonkin verran korkin petettyä. Kuohari sen sijaan voi loistavasti!

Terkkuja kassalta!

Työssäni saa melko laajan läpileikkauksen Suomen jalosta kansasta. Joskus vähemmän jalosta. Olen onnekas, sillä olen töissä pienemmässä lähikaupassa, jossa suurin osa asiakkaista on vakkareita ja yleensä oikein mukavia.  Oikeasti hankalia tapauksia ei ole tullut omalle kohdalle kuin pari.

Eräällä nimeltämainitsemattomalla fb-palstalla oli taannoin keskustelua asiakaspalvelusta. Koittakaa ihmiset olla varsinkin kesäaikaan armollisia, sillä en varmasti ole ainut kesätyöläinen, jolle kassan kaikki toiminnot ja mahdolliset virhepainallukset aiheuttivat aluksi paljon päänvaivaa.

Siinäkin kestää hetki, että saa asiakaspalvelumoodin päälle ja tottuu olemaan sujuvasti kohtelias. Varsinkin nuorten parissa teitittely on varmaan kovin vieras tapa, ei tule niin sulavasti itsestään. Siitä sain onneksi kokemusta viime kesänä terveyskeskuksessa, kohteliaisuus ei ole minulle vaikeaa, mutta minultakin vei aikansa (ja kehitettävää on edelleen) oppia asiakaspalvelun salat. Sekin on taitolaji.

Asiasta viidenteen, tein vähän listaa tyypillisistä kategorioista, joihin kaupassa törmää ja hauskoista erityistapauksista. Kommentoikaa, lisätkää omat havaintonne ja hauskat tarinanne!

Pariskunnat: Yksinkertaistettuna näitä on kahdenlaisia. Niitä, jotka jakavat ostoskorin sisällön kahteen osaan, jotka ovat eurolleen samansuuruisia ja niitä, jotka suhtautuvat rahaan rennommin.
"Jos mä maksan tän juuston, niin sä maksat maidot ja leivän."

Bitchy resting face -ihmiset: Asiakkaat, jotka näyttävät tylyiltä ja ärtyneiltä. Yritän hoitaa ostotapahtuman mahdollisimman hyvin ja sujuvasti, ettei kenenkään huono päivä purkaudu omaan niskaan. Yhtäkkiä nämä asiakkaat saattavatkin puhjeta iloiseen lirkutukseen kuulumisistaan tai jostain muusta, ja huutavat vielä reippaasti heipat ulko-ovelta. Mietin hetken ja sitten tajuan: Ahaa, bitchy resting face!

Einesruokailijat: Ostoskorin sisältö on enemmänkin Saarioisen tehdasmyymälän näköinen. En puutu kenenkään ruokailuun, enkä tietenkään arvostele asiakkaalle hänen ostoksiaan, mutta mietin että eikö ne samat lihapullat ja lihapiirakat ja räkäpizzat kyllästytä? Itse popsin niitä entisessä kesätyöpaikassa evääksi vähän liikaa, ja nykyään ei oikeastaan tee edes mieli.

Superfitnessit: Vastakohta edellisille. Ostoksissa on Skyriä, lounassalaatti, pähkinöitä, smoothie ja täysjyväleipää. Leivänpäälle kalkkunaleikettä!

Jonnet: Teinejä, jotka yhden iltavuoron aikana ehtivät käydä kaupassa ainakin kolme kertaa. Ostavat energiajuomaa, juisseja, karkkia ja vielä vähän lisää energiajuomaa. Kerran asioimassa oli vanhempi herra, jonka takana jonossa kolmen hengen jonneposse. Poikien puheet olivat luokkaa "vitunvitunvitunvittu", jolloin tämä vanhempi herra kääntyi poikien puoleen tiukalla äänensävyllä: "Nyt pojat siistimpää kielenkäyttöä. Täällä on naisia paikalla ja te vaan kiroatte." Teki mieli nauraa ääneen, niin myrtyneet olivat nuorison ilmeet.

Suloiset vanhukset: He hyräilevät itsekseen kaupassa ja ovat usein liikkeellä aamupäivällä. Kerran yksi lemppariasiakkaistani oli maksamassa, kun edellinen asiakas palasi raivoamaan tekemästäni virheestä (lähti pois eikä antanut edes korjata virhettä). Seuraavan kerran kun näin tämän lemppariasiakkaan, hän palasi edelliskerran välikohtaukseen: "Sä olet aina niin kärsivällinen, sillonkin kun se rouva tuli raivoomaan. Kyllä tollasessa tilanteessa vois vähän ärähtää ja näyttää keskaria." Siinä meni mielikuva pullaa leipovasta suloisesta vanhuksesta :D

Rupattelijat: Olen itsekin oppinut rupattelijaksi. Välillä puhutaan säästä, välillä ruuasta, tarkastellaan uutuustuotteita ja päivitellään maailmanmenoa.

Mykät: Eivät vastaa tervehdykseen. Yllättävän ärsyttävää.

Hauskat miekkoset: Kertovat hauskoja vitsejä ja ovat aina kohteliaita ♥

Flirttailijat: Ei mulle kukaan koskaan flirttaa (kyynel), mutta työkaveri juuri kertoi, että somessa saa välillä treffipyyntöjä asiakkailta. "Ooksää se Mirkku-Maikki sieltä kassalta? Lähetkö treffeille?"

Vanhemmat, jotka eivät komenna lapsiaan: Liukuhihnan lopussa oleva pakkaustaso ei ole tehty Edward-Petterin pompittavaksi, mutta ei sitä oikein aina uskalla pyytää lapsia lopettamaan koska parental rage.

Veikkaajat: Lottokone on kuin labyrintti. Erilaisia vaihtoehtoja on miljoona, ja juuri kun luulin osaavani perusteet, huomasin etten osaakaan. Veikkaajat pyytävät niitä harvinaisempia pelejä, harvinaisilla tavoilla (haravat, porukkajako, täyskeno juuri tällä summalla, jaa tämä lappu kahteen mut laita toiseen tää juttu ja toiseen ei). "Laita mulle kenoa, kasitasoilmankunkkujakolmeriviäviiskytsenttiipanosiltaankahdellepäivälle." Meni hetki, että oppi kuuntelemaan ja muistamaan litanian oikein. Nyt ymmärrän, miten subin työntekijät pystyvät pitämään mielessä tilausten salaattitäytteet!

Don't get me wrong, tykkään työstäni ja olen hyvin onnellinen siitä, että on töitä! Tää on vaan tällasta  löpinää, huumorilla!

PS. Järkytyin, kun eräs asiakas kutsui minua rouvaksi.

PPS. Huomenna postausta muista aiheista!

A Housewife

Ensimmäistä kertaa sitten yläasteen ja köksäntuntien leivoin sämpylöitä. Sämpylii, as I say it. Viime torstaina hilasin luuni jälleen Espooseen ja leikin kotiäitiä: siivosin ja tein ruokaa! En edes mitään valmisruokaa, vaan alusta asti sämpylät ja pihvit itse :) I was soooo proud! En ole sellainen "Kyllä rakas, teen kaikki kotityöt yksin", en tosiaan, mutta ruokaa on mukava laittaa. Varsinkin jos syömässä on joku ruokaa arvostava, mutta yksinkertaisiin väkerryksiini tyytyvä. Minusta on mukavaa laittaa töistätulijalle valmiiksi eväsleipä (tuoretta sämpylää, ruohosipulituorejuustoa, kalkkunaa, juustoa ja paprikaa), jolla tyydyttää pahin nälkä odotellessa jauhelihapihvien valmistumista. 

Perjantaina ei tarvinnut kokkailla, koska mentiin Helsinkiin syömään illalla. Bongasin netistä paikan nimeltä Töölön Sävel ja oli erittäin hyvä kokemus. Mister kelpuutti olutlistan (olin kiinnittänyt siihen huomiota paikkaa valitessa) paremmin kuin hyvin ja palvelu oli suorastaan ensiluokkaista. Ja me myös muistimme kiittää siitä!

Huono laatu, sorry! Lauantaina Isosta Ompusta löytyi pari löytyöä, Cubuksesta pari puseroa ja Tigerista maailman söpöin eväsrasia, joka on vesimeloni! Laitan kuvaa myöhemmin :) Illalla katsottiin True Bloodia ja mietittiin, miten kohtaisimme parisuhdekriisimme parhaiten. TB loppuu muutaman jakson päästä ja mitäs me sitten teemme yhtesenä ajanvietteenä? Ehkä HBO Nordic antaa meille pelastuksen jonkun muun sarjan muodossa.

Olen aika excited, koska torstaina kun taas menen Espooseen, aiomme mennä sirkukseen ja minähän en ole koskaan ollut ennen! Se on varmaan jänskää! Tosin se on sellainen tivolien tavoin kiertävä, en tiedä yhtään mitä odottaa. Joskus haluan katsomaan jotain maailmalla kiertävää isoa sirkusryhmää.

Oh god, I'm gonna miss this show so much ♥

Nyt uppoudun brittimaailmaan ja Colin Firthin nallensilmiin! Vuorossa Kuninkaan puhe, kolmatta kertaa...

Liskon lailla

Jemmi kiteytti blogissaan hyvin syksyn. Joka halvatun vuosi, yleensä elokuun aikana, tulee pakottava tarve jotenki uusiutua. Luoda nahkansa. Parantaa ne epäkohdat, joita on valitellut koko elämänsä.

Ei sillä että olisin koskaan erityisemmin onnistunut uusiutumaan oikeastaan mitenkään. Ajatuksen tasolla korkeintaan. Mutta joka vuosi se raastaa mieltä! Ja tänä vuonna aion tosissani panostaa siihen.

Yksi syy, miksi uudistuminen tuntuu helpommalta tänä vuonna on se, että en ole koulussa. Koulussa joudun handlaamaan kaikki sosiaaliset paineet (mietin niitä kuulemma aivan liikaa) ja pakosti olemaan osa melko tiivistä yhteisöä, jonka joukossa on liikaa ihmisiä, joiden mielipidettä mietin turhaan. En pysty olla ajattelematta, että mitä muut ajattelevat minusta, vaikka se onkin aivan turhaa monessa kohtaa. Toisaalta, kuka voi pokerfacella väittää, ettei koskaan ajattele muiden mielipiteitä? Niinpä, ei kukaan.

Koulussa kaikille kehittyy roolit, oman porukan sisällä ja toisaalta myös oman ja toisten porukoiden väliset. Nyt on aika olla role breaker! Odotan innolla Turkua ja ihmisiä, jotka eivät tiedä minusta mitään. Saan olla ihan kuka vain ja tutustua ihmisiin ilman ennakkokäsityksiä!

Kun Matias muutti Espooseen, päätin tosissani käyttää yksinäisen välivuoteni hyödyksi. Opetella nauttimaan enemmän omasta seurastani. Aion lukea enemmän ja opetella muutaman uuden asian (tänään lähti käyntiin oma henkilökohtainen budjettihaasteeni). Aion opiskella kielitieteen kirjan kunnolla ennen yliopistoon menoa. Kirjan, joka olisi pitänyt opetella kunnolla jo pääsykokeisiin, mutta jäi viimeiset 40 sivua lukematta...

Kaipaan myös ulkonäöllistä muutosta. Huomenna on kampaaja, perjantaina shoppailureissu. Uudet vahvuudet silmissä vaativat myös uusiin laseihin investoimista. Olen yrittänyt nyt toitottaa itselleni, että paljon käytössä olevista tavaroista on syytä ostaa heti laadukas vaihtoehto, vaikka se tarkoittaisi korkeampaa hintaa. Eli vähemmän h&m-kamaa. Btw, haluan myös tatuoinnin!

Hurjaa ajatella, että vuoden päästä olen menossa yliopistoon. Olen sopinut itseni kanssa, että kokeilemaan täytyy mennä, kun on kerran tullut hyväksytyksi, mutta olen avoin alanvaihdoillekin. En osaa kuvitella itseäni ruotsinopettajana. Lukiossa kielenopettajan homma voisi olla kiinnostavaa, mutta en tiedä, haluanko edustaa asiaa, joka saa monen karvat pystyyn heti alkutekijöissään, riippumatta siitä millainen opettaja ja persoona itse olisin. Mutta sitä on aikaa pohtia myöhemmin!

Tänä syksynä nautin välivuodesta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Tämä on taloudellisesti hyvä ajanjakso, koska työpaikka on tiedossa ja jatkuvia suuria kuluja, kuten auto, ei ole. Ja vastapainoksi aiempien vuosien tiukemmalle taloudenpidolle aion myös sopivasti nauttia työn hedelmästä eli palkkapussista :) Erityisesti se puhelin olisi edelleen toivelistalla ykkösenä. Katselin Sonyn Xperia-sarjan luuria, mutta en tiedä, haluanko niin valtavaa puhelinta kuin tämä katsomani oli. We'll see about that.

Hyvää nahanluontia kaikille syysliskoille!

Kuvalähde 1 ja kuvalähde 2

Tallinna

 Olipas virkistävää käydä etelänaapurissa! Yövyttiin Kalev Spa -hotellissa, kävin jalkahoidossakin. 38€ ei ollut edes paha hinta. Heti hotelliin saavuttua oli päiväuniaika, jonka jälkeen käytiin testaamassa vesipuisto. Ei mikään erityisen ihmeellinen, mutta kaikki oleellinen löytyi ja paikka oli nsiisti. Liukumäet saivat kiitosta Matiakselta, itse en niitä edes testannut. Hotelli vastasi odotuksia muuten, mutta aamiainen ei ollut erityisen hyvä. Samanlainen kuin varmasti joka paikassa, mutta en lämpene "englantilaiselle aamiaiselle".

Sunnuntaina illemmalla käytiin syömässä ja muutamilla terasseilla. Eksyttiin jopa sattumalta jazzbaariin, Matti oli innoissaan! Mun piti olla maanantaiaamuna yheksän aikoihin skarppina jalkahoidossa, joten mitään kunnon bileiltaa ei pidetty.

Maanantaina kokeiltiin jousiammuntaa, hotellin viereisessä puistossa oli! Aika jännää, vaatii kyllä taitoa sekin! Sitten shoppailtiin ihan vähän, ostin siskonpojalle purjevene-neuleen syksyksi. Huomasin, että Virossa Coca-colissa ei ole nimiä, vaan laulunsanoja. Valitsin "Tonight's gonna be a good night"! Katkeroiduin Suomen verotukselle lopullisesti, kun 1,5l pullo maksoi noin 1,10€. Fuuck. Ja Somersbytä lasipulloissa: sixpack noin 4€. Jäi kyllä ostamatta, kun en heti päivän aluksi viittinyt ottaa mukaan ja ajattelin, että satamassa on varmaan Rimi, mutta ei ollutkaan (joku market oli, mutta siitäkin kävelin epähuomiossa ohi ja sitten alkoi ollakin jo vähän hoppu laivaan). Ja alkoissa ei ollut niitä sixpackeja, pelkästään laatikoita. Mutta Breezereitä ja niiden kaltaista raparperinmakuista juomaa otin vähän mukaan, samoin pari kuoharia ja likööriä. Ihan semmoset 20€ juomaostokset, ei siis mitään kunnon trokaamista. Kotona kävi kyllä mielessä, että olisi pitänyt ottaa vähän enemmän, noi menee hetkessä.

Laivalla investoin Diorin ripsariin ja olen taas räpsyripsi!

Aion saada lähipäivinä jotain kunnon postausta aikaiseksi. Kello on nyt 1:30 yöllä, en ole nyt luovimmillani!

A Little Party Never Killed Nobody

Huomaatteko, mitä tarkoitan, kun sanon että silmälaseista tulee semmoset kuopat/pysyvät renkaat silmien ympärille? Noi ei nukkumalla lähde. 

Viime lauantaina suoriuduin aamuvuorosta, vaikka väsytti tosi paljon ja koko päivä oli sellasta löntystelyä. Ei olis jaksanut tehdä oikeestaan mitään. Kotona olikin päiväuniaika!

Ystäväni Kenita-Anita lähtee kuun lopussa New Jerseyhin au pairiksi, ja lauantaina oli läksiäisten aika. En ollut alkuun innostunut lähtemään baariin myöhemmin illalla, koska tähän mennessä baarireissut eivät oo ollu erityisen kiinnostavia. Suostutteluprosessin (lue: Milla komentaa "Miksu sä tuut, tästä ei keskustella.") jälkeen päätin kuitenkin mennä. Yllätyin positiivisesti, ilta oli erittäin hauska! Ehdottomasti paras tähänastisista. Jaksoin olla jopa kolmeen asti, sitten hipsin kotiin, koska sunnuntaina oli iltavuoro. Onneksi olen krapulaton yksilö :D

En ole alkoholin ystävä siinä mielessä, että saan juotua vain harvoja juomia. Hedelmäturkinpippurishotista tuli uusi rakkauteni <3 Ilta ei ollut edes kovin rahaavievä, pärjäsin mainiosti 50€:lla ja jäi jopa rahaa yli, koska voitin rahapeleissä! Oon tykännyt lotosta aina, mutta pelikoneita tai baarin pelipöytää en ole kokeillut juurikaan. Nyt kokeilin, ja jäin jopa 15e voitolle ;)

Tänään ja huomenna on vapaapäivä ja lähdin eilen töiden jälkeen Espooseen. Matti on töissä, minä kävin kaupassa jokin aika sitten ja pyöräytin kinkkupiirakan. Varsinaiseksi ruuaksi teen lohikeittoa ukkini reseptillä. Eli Matiaksella on kissanpäivät!

Excitement in the air

Olipa kerran tyttö, joka ei halunnut mennä lukioon. Tyttö oli kauan sitten päättänyt, että huolimatta hyvistä kouluarvosanoista ja lukupäästä, hän tahtoo mennä ammattikkouluun.

Yhteishaku lähestyi, ja tyttö ei löytänyt paikallisen ammattikoulun valikoimasta mitään itselleen sopivaa.

Niinpä tytöstä tuli drop out, opiskelut peruskouluun päättänyt syrjäytynyt nuori, jota varten nuorisotakuu luotiin. Elää kotona, vailla ystäviä, vailla tutkintoa, työtä ja rahaa.

Or not. Tyttö meni kuin menikin lukioon, ja on siitä nykyään hyvin iloinen. Jos ammatti olisi ollut valmiina mielessä, olisi hän mennyt ammattikouluun. Mutta eipäs ollut, ja tyttö menikin lukioon ja astui sisään sivistyksen porteista.

--

Kun tyttö yhdeksännellä luokalla pyöritteli mielessään mahdollisia jatkovaihtoehtoja, yritti isä porkkanalla houkutella tytärtään lukioon.

Tyttö sai valkolakin keväällä, joten on tullut aika lunastaa porkkana.

Menen loppuvuodesta noin kuukauden pituiselle matkalle Etelä-Amerikkaan!

Auki on oikeastaan vielä melkein kaikki. Lähtijöinä ovat kolme muskettisoturia, eli minä, tätini ja mummini. Ne kaksi ovat matkailun advanced master -tasolla, joten parempia reissukavereita ei voisi olla. Plus me tunnemme toisemme hyvin myös reissutilanteissa, ja ymmärrämme milloin alkaa hermot kiristyä ja osaamme myös toimia sen mukaan.

Reittikin on vielä hyvin auki. Buenos Aires on ainut varma nakki. Siellä päin mualimoo välimatkat ovat yllättävän pitkiä, ja ei houkuta istua liikaa bussissa/junassa. Eli liian pitkää reittiä ei saa ahnehtia. Harmi vain, että Atacama ja Iguazú ovat aika eripuolilla mannerta, ja reitistä tulee väkisinkin hyvin pitkä, jos tahtoo käydä molemmissa.

Erityisen innoissani olen siitä, että saan mainion tilaisuuden oppia espanjaa lisää! Kerrata lukiossa opittua (ja kirjoutusten jälkeen unohdettua) ja saada käytännön touch. Toivon hartaasti, ettei koko homma tyssää siihen, että en saa mitään selvää hyvinhyvin nopeasta puhetyylistä. Mutta kun paikalliset eivät välttämättä osaa kauheasti englantia, on pakko yrittää sönköttää en español!

Jos alustavan suunnitelman mukaan olemme reissussa marraskuun, meikäläinen viettää synttäreitä maailman toisella puolen :P

 Kuvalähde Kuvalähde

Buenos Airesin lisäksi haluaisin nähdä Argentiinasta muutakin, eli pienempiä kaupunkeja, maaseutua yms. Kiinnostaisi kovasti käydä maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, Rosariossa, joka sattuu olemaan verrattain lähellä, vain 300km pääkaupungista. Ollaan mietitty myös Uruguayn pääkaupunkia Montevideota, sillä sekin on kohtuullisen lähellä Buenosia. Vesiputoukset tosiaan ovat ehdoton must-juttu, samoin Anditkin olisi huikea näky. Korkein vuoristo, jonka olen tähän mennessä nähnyt, on Lohjanharju... Aluksi puhuttiin, että Argentiinasta jatketaan Chileen, mutta putoukset sijaitsevat hiukan eri suunnalla. Nähtäväksi jää, millainen reitistämme loppujen lopuksi tulee.

En ole aikaisemmin poistunut Euroopasta, ja vaikka isot kaupungit ovat melko  samanlaisia muuallakin, on Etelä-Amerikassa muutama huolenaihe: rikollisuus, hyttystaudit ja pelottavat eläimet. Eniten olen ehkä huolissani eläimistä. Olen kiinnostunut luonnosta ja sen otuksista, mutta pelkästään Suomen pienet hämähäkit, käärmeet ja ötökät aiheuttavat pelkotiloja. En tiedä, miten tulen selviämään niistä isommista. Eläinkauppaan viikoittain Totuttele tarantellaan ja käärmeisiin -kurssille? Lisäksi olen huolissani siitä, että vatsani on melko herkkä, ja massukivut tulevat täysin arvaamattomasti. En ole vielä onnistunut yhdistämään mitään tiettyä ruoka-ainetta tapauksiin, mikä vaikeuttaa asiaa. Taidan nappaista joka aamu pari panadolia, syödä jo kuukautta ennen reissua maitohappobakteereita tai jotain vatsaa rauhoittavaa.

Ja niistä taudeista: mitä pohjoisemmaksi (lähemmäs trooppisia alueita) matkustetaan, sitä paremmin täytyy varautua hyttysiin. Ei muuta kuin pirusti myrkkyjä mukaan! En usko, että hyttystaudit ovat ensimmäinen huolenaiheemme, varsinkaan sillä aikaa kun olemme Buenos Airesin leveyksillä, mutta olisihan se tyhmää olla varautumatta.

Oi marraskuu, saavuthan pian luokseni!

Yliopistoon!

Tämän viikon suuri ilonaihe: pääsin yliopistoon lukemaan ruotsia! Maanantaina heti aamulla herättyäni menin yliopiston sivuille katsomaan, jospa näkyisi tuloksia. Ja bongasin itseni nimilistalta. Tunnelma oli yllättynyt, shokeeraava ja riemastunut! Vaikka tiesinkin jo etukäteen viettäväni välivuoden, nyt on paikka jo takataskussa ja ensi kevät sujuu ilman yhteishakua ja pääsykokeisiin lukemisen yrittämistä. 

Olen kuullut kysymyksiä tulevasta ammatistani, enkä todellakaan tiedä sitä vielä itsekään. En osaa ajatella itseäni opettajana ja tulkin ura vaatii tajuttoman nopeaa ja sukkelaa kielitajua.( Espanjanopettajani sanoin, sellainen ihminen tulee lukiolaisissa vastaan noin kerran neljässä vuodessa) Yliopisto on täynnä potentiaalisia sivuaineita ja tämän välivuoden aikana aion ehkäpä kurkistaa avoimen yliopiston puolellekin. Seriously, oli tosi vaikeaa päättää mihin hakee, kun on kiinnostusta moneen juttuun. Onneksi on kansanopistot ja muut paikat, joissa voi kokeilla kaikenlaista!

Lähde

Sitten elämäntapamuutokseen: makeanhimon kanssa kamppaileminen on aivan tuskallista suorastaan. Tänään sorruin.... Töissä olen syönyt aika paljon rahkoja ja jättänyt pasteijat ja pullat pois. Olen huomaamattani yrittänyt korvata herkkuja herkkujuomilla. Limupulloja on kerääntynyt liikaa viimeisen viikon aikana, mistä muistuttikin särkevä hammas yhtenä aamuna. Huomenna ennen töitä pilkon valmiiksi kurkkua, kukkakaalia, paprikaa ja otan rahkan ja vesipullon. Valoa kohti siis, hiljalleen. Täytyy postata myöhemmin hyviä eväsideoita!

Ja mitäs muuta? Tiistaina Matias tuli hakemaan mut Lohjalta, käytiin hakemassa sille isompi tietokoneen näyttö ja vietettiin sen kämpässä True Blood -iltaa. Keskiviikkona kokkailin ja siivosin ja luin matka-juttuja, ja kun herra kotiutui töistä, lähdettiin käymään Isossa Omenassa (frozen yoghurttia mun opiskelupaikan kunniaksi) ja ehdittiiin vielä pyörähtää merenrannassa kävelemässä. Paluumatkalla ajettiin Westendin halki, olipa koreita pytinkejä! Tuli niin köyhä olo niiden keskellä... Katoin huvikseni netistä alueen vuokratasoa. Se on hyvin korkea. 

Elämäntavat, keho ja muutoksen tuulet

Varoitan jo etukäteen, että teksti sisältää avautumista ja ei sovi oikeesti urheilullisten ihmisten luettavaksi.

Taustatiedoksi kerrottakoon, että en ole koskaan ollut urheilija. Aloitin harrastamaan säännöllistä liikuntaa vapaa-ajalla ensimmäistä kertaa viidennellä luokalla. Viihdyin lentopallon parissa kaksi vuotta. Seiskalla on tehnyt oikeastaan mitään, kasilla kävin joogassa - kerran viikossa - ja ysillä aloitin kuntonyrkkeilyn, jota harrastin kaksi vuotta. Sen jälkeen kävin salilla noin vuoden. Yhden kesän ajan yritin tehdä lenkkeilystä tapaa. Sitten kävin liikuntakeskuksen jumpissa syyskauden, mutta keväällä opiskelut ja laiskuus veivät ajan. Ennen kirjotuksia todella istuin kirjastossa useinkin iltaisin seitsemään-kahdeksaan asti. En lähde erittelemään enempää syitä tiheään lajinvaihtoon, mutta motivaatio ei pysy yleensäkään kauaa luonani ja lisäksi en ole ollut yhdessäkään lajissa selvästi hyvä. Huomioikaa, että olen toki koko ala- ja yläasteen ollut koululiikunnassa aktiivinen ja suurimmaksi osaksi kävellyt/pyöräillyt välimatkat.

Yläasteella alkui sokeriketju, joku jatkuu edelleen. Parin viimeisen vuoden ajan olen kehittynyt hyvin ovelaksi, koska miehekkeeni ei ole herkkujen ystävä ja yrittää ohjata minuakin oikeaan suuntaan, mutta ei hän pysty vahtimaan koko ajan. Olen huijannut monesti herkkujen suhteen ja usein ostanut 'salaa' tai sanonut esimerkiksi, että täytyy käydä kaupassa ostamassa töihin eväät, ja kauppaan päästyäni kävellyt lähes suoraa tietä herkkujen luokse, tiedostaen että ei ole aikomustakaan ostaa sitä, mitä sanoin ostavani.

Tämän päivän ruokavalioni: Aamulla Fazerin suklaapatukka ja yksi lettu. Töissä makaronilaatikkoa hyvin pieni annos, lisäksi suklaamunkki, Eskimo-puikko ja hillomunkki. Kotona lettuja kermavaahdon kanssa ja Somersby. Puhumattakaan siitä Twixistä kotimatkalla. Ja siitä Daim-jäätelöpaketista, joka oli tarjouksessa, joka oli vaan pakko saada. Voisin kelata muutaman päivän viikon kuukauden vuoden taaksepäin, ja ruokavalio näyttäisi lähes samalta. Liian vähän suolaista ruokaa ja ihan liian runsaalla kädellä makeaa. Muistan edelleen lukion ykkösluokalta erään syksyisen päivän, kun koulusta kotimatkalla poikkesin ostamaan jäätelöpaketin, ja kotona kyyneleet silmissä mussutin koko litran. Seuraavana päivänä menin jutustelemaan terveydenhoitajalle, joka pyysi kertomaan parin viime päivän ruokavaliosta. Joka oli sokeria, sokeria ja lisää sokeria. Sillon oli kasvukipujen takia vähän hankalaa aikaa muutenkin, mutta sen päivän jälkeen jatkoin koko loppulukuvuoden niin, että tapasin koulupsykologia kerran viikossa. Kävin ravintoterapeutillakin kaksi kertaa.

Sitten pääsemme postauksen varsinaiseen aiheeseen. Miten tämä ruokavalio ja liikunnan puute näkyy kehossa? Selkeästi! Pitkän aikaa, siis pari vuotta, meni niin, että en varsinaisesti lihonut (sellainen vähä pyöreähkö lapsi olin aina ollutkin), koska liikuin edes jonkin verran, kuntonyrkkeilin. Itse asiassa ysillä ja lukion ykkösellä jopa laihduin hieman. Samoin lukion kakkosen syksyllä olin aika hyvässä kunnossa. Kävin salilla, jaloissa oli lihasta, pyöräilin ja näytin parhaimmalta tähän astisen elämäni aikana. Luulen sen johtuvan siitä, että kalorimäärä tavallisesti pysyi sallitun rajoissa, vaikka ravinnon monipuolisuus ja terveellisyys olivat pohjaluokkaa. Nälkä oli usein ja puutetila varmaan jokaikisestä vitamiinista. Söin kyllä suolaistakin ruokaa, mutta tosissaan ihan liian vähän ja yksipuolisesti. Nyt viimeisen vuoden aikana koko kroppa ja ruokavalio on mennyt kovaa alamäkeä.

Todella toivoisin, että tykkäisin liikunnasta. Että saisin sen mahtavan fiiliksen, mistä kaverit puhuvat. Että olisin lapsesta asti oppinut liikkumaan säännöllisesti. Mutta en tosiaan ole koskaan ollut erityisen hyvä missään lajissa, eikä ole rahallisesti mahdollista satsata niin paljon kuin haluaisi, olen hyvin helposti luovuttava, en saa itseäni patistettua lenkille, vaikka liimaisin oveen kymmeniä motivaatiokuvia ja ajattelisin täydellistä bikinivartaloa. Minä vain tykkään enemmän syödä jotain hyvää ja lukea tai katsoa elokuvaa.

Olen ollut lähes koko elämäni tyytymätön kehooni. Nyt enemmän kuin koskaan. Tuntuu kamalalta tietää olevansa aivan rapakunnossa. Tuntuu kamalalta tietää lihoneensa ihan älyttömästi - ja kyse ei ole mistään "Mullakin paino vaihtelee 1-2kg väliä" -tilanteesta. Geenien puolesta sellainen siro keijumaisuus ei ole edes mahdollista - ei meidän suvussa. Mutta tässä kropassa eläminen pidempäänkin herättää ajatuksena lähinnä oksennusrefleksin. Jotain on tehtävä.Minä en ole tyytyväinen kehooni missään määrin, enkä ole ollut pitkään aikaan ja tahdon siihen muutoksen.

Koska minä välitän itsestäni ja ulkonäöstäni.
Koska minä en tahdo saada itkumasennuskohtausta joka kerta vaatekaupassa.
Koska minä tahdon olla ylpeä itsestäni ja lopettaa häpeilyn.
Koska minä en tahdo syöpää, rasvamaksaa, diabetesta tai mitään muutakaan ikävää sairautta.
Koska minä tahdon jaksaa tallustella kuukauden marraskuussa Etelä-Amerikassa.
Koska minä tahdon olla energisempi.
Koska minä en aio olla se entinen luokkakaveri, jonka kohdatessa ensimmäinen ajatus on 'Onpas se lihonu'.

Minä tahdon olla normaalipainoinen, terve, hyvinvoiva, seksikäs ja hehkuva.
En löysiin vaatteisiin pukeutuva, kehostaan masentunut, lihava ja huonokuntoinen.
Tämä koko projekti tulee olemaan aivan suunnattoman vaikea. Olen epäonnistunut monta kertaa ennenkin, mutta nyt on tosi kyseessä. Jos en nyt muuta suuntaa, loppuelämääni kuvaa yksi sana: kamala.

Aloituskuvat:

Näitä kuvia katsoessa tuli oikeasti aikamoinen järkytys. Täydellinen ennen ja jälkeen -kuvasarjan ennen-kuva: mahdollisimman epäedustavat vaatteet ja muukin ulkoasu. Saan itsestäni paljon paljon edustavamman pienellä työllä, mutta totuus on edelleen se, että massu ja käsivarret on jotain aivan kamalaa. Hävettää ihan tajuttoman paljon julkaista nämä julkisessa blogissa. En ole vielä mikään sairaalloisen lihava, mutta sen verran tuhti kyllä että ei ole hyvä olo fyysisesti eikä henkisesti. Kiloja on selkeästi kertynyt vatsaan, reisiin ja käsivarsiin.

Siinä vaiheessa, kun ei kehtaa liikkua topissa ilman hupparia tai villatakkia suojana, jotain on pielessä.

Tekstistä saattoi kadota punainen lanka kerran jos toisenkin. Ajattelin jakaa oman stoorini ja saada bloggaamalla lisättyä painetta itselleni - nyt on pakko alkaa muuttamaan asioita, koska muuten ei kehtaa näyttää naamaansa blogissa enää.

Parisuhde lihottaa. Ja ajokortti-ikä. Kuvalähde

Love list

Tänään on sellainen rakkauspäivä, jolloin on oikea aika sanoa ääneen, mitä kaikkea rakastaa. Tämä on lyhennetty versio, koska obviously kaikki maailman ihanat asiat eivät tähän mahdu.

♥ Eetu, hurmaava sisarenpoikani. Jäbä täyttää pian vuoden, ja on aivan ihanaa seurata miten pieni ihminen kehittyy. Juuri eilen kävelytettiin Eetu hakemaan postit kanssani :)
♥ Kaikki muut raksut: poikkis, Girlz, perhe... Olen tosi innoissani Matiaksen muutosta, mutta samaan aikaan mietin jo kauhulla, että mitenköhän usein käytännössä tullaan näkemään. Hakuna matata, ei stressiä!
♥ Jäätelö! Puffetminttu on yksi suosikeistani.
♥ Kuninkaalliset. Ostin juuri heille kokonaan omistetun lehden, josta pääsemme seuraavaan sydämeen...
♥ Ruotsin kieli. Sanokaa mitä sanotte, mutta koska ruotsi oli koulussa yksi niistä harvoista aineista, jota osasin tasaisen hyvin ja menestyin vieläpä kohtuullisen hyvin, olen päättänyt ylläpitää taitoa edes jotenkin. (Vrt. Espanja...) Luen kolmatta Hungerspeleniä på svenska, sen jälkeen jonossa on yksi rakkausromaani (joka kertoo herttuasta, se ei siis voi olla huono!) ja tämä kuninkaallislehteni sattui olemaan Damtidning. Tahtoisin käydä Göteborgissa, tai ylipäätänsä muuallakin Ruotsissa kuin Tukholmassa, mutta luulenpa, että säästän pennoset syksyn suurreissua varten.
♥ Espanjan kieli. Se on niin kaunista. Onnistuin lukulomalla oikeasti panostamaan ja kirjoitin E:n. Nyt tuntuu siltä, että ei mitään muistikuvaa yhdestäkään verbintaivutuksesta missään aikamuodossa. Luulen, että yksinkertaisin ratkaisu olisi katsoa Tuhkimotarinaa, Serranoa ja lukea netistä vaikka El Mundoa. Arvostan kielitaitoa ja toivon tosissani, että onnistun jotenkin ylläpitämään lukiossa hankitut taidot.
♥ Pitkän yöunet ja herätys vasta aamupäivällä. Nukkuminen on ihanaa. En ole koskaan ollut aamuvirkku, ja talvisin tekee todella tiukkaa päästä sängystä ylös pimeyden takia.
♥ Teekutsut, grillajaiset, leffaillat. Odotan kovasti, että jonain päivänä pääsen Lohjalta etsimään uusia ihmisiä ja omanlaista seuraa, mutta elämän ihania piristysruiskeita on tyttöjen kanssa järkätyt kestit. En ole sitä tyyppiä, että haluaisin iltaisin hengailla jossain Lohjantähdellä/Prismalla tekemättä mitään. Teekutsut hyvällä porukalla on parhaita mahdollisia ajanviettotapoja!
♥ Meidän muutit, Pingis-Kaani ja Cashew. Ja ylipäänsä kaikki ihanat karvaturrit
♥ Diorin ripsiväri. Täytyy käydä laivalla, alkaa uhkaavasti loppua! Räpsyttimet ovat kuin perhosen siivet Diorin avulla ;)
♥ Ukkini tekemä savulohi. Sitä parempaa ruokaa ei yksinkertaisesti ole.
♥ Historia. Don't know why, mutta hissa oli yksi lemppariaineista koulussa ja olen lukenut paljon vapaa-ajallakin. Varsinkin kuninkaallisista, surprise?
♥ Piilolinssit
♥ Juhlien järjesteleminen. Saa suunnittella menun, vieraslistan, koristeet, vaatetuksen yms. Parhaat bileet, jotka olen pitänyt oli varmaan 18v kemuni.

Tämä ei tietenkään ollut koko listani, mutta näillä pääsee alkuun.Tässäpä vielä laadutonta kuvitusta!

Puoli kiloa päivässä! Mansikoita jogurtilla :)

Hakuna Matata

Sunnuntaina istuin iltapäivän tv:n ääressä. Katson telkkaria todella harvoin, mutta kuninkaalliset ristiäiset olivat mulle tietysti must see. Seurasin lähetyksen Yle femmalta ilman tekstityksiä! Ensimmäinen kerta, kun kuulin Chrisin ja Madeleinen puhuvan. Pikkuprinsessat olivat hurmaavia ja Victoria, Madeleine ja Silvia niin elegantteja! Victoriaa seuratessa tuli väkisinkin mieleen, että siinäpä loistava roolimalli nuorille. Toivon myös, että Sofia pääsee kihloihin piakkoin ;)

Tänään on vapaapäivä, lähdin Millan kanssa nopealle ostoskierrokselle Lohjan keskustaan: H&M, Seppälä, Keskuskenkä ja Lindex. Tuli oikein hyvä saalis, ne kahdet aiemmin mainitsemani kengät löytyivät, muutamat alusvaatteet, t-paita ja aivan ihana kesämekko! Laitan siitä myöhemmin kuvaa, kun saan sen päälle asti jonain päivänä. Käytiin vielä Pressossa kahvilla, nauratti, kun tilasin paninin ja myyjä vahingossa poltti sen ja joutui laittamaan uuden lämpiämään, hups!

Ylihuomenna meillä on Tupperware-kutsut, selailin jo esitteitä innoissani. Aion mahdollisesti ostaa taikinakulhon ja eväsrasian! Kyllä vähän kirpaisi pelkästään katsoa hintoja, mutta laadukkaitahan ne tuotteet ovat.

Perjantaina piilolinssit mullistivat elämäni! Luulen, että kukaan, joka ei ole lasejä käyttänyt, ei voi ymmärtää miten hieno tunne on jälleen nähdä ympärilleen ilman kakkuloita! Se tuntuu maagiselta! Oon jo monta kertaa meinannut korjata lasien asentoa nenällä, koittanut ottaa niitä pois ja pyyhkäistä puseron reunaan yms... Aina kun lähtee johonkin, on semmoinen tunne, että jotain puuttuu. Linssien laittaminen vaatii vielä vähän harjoitusta, saan siihen helposti kymmenen minuuttia kulumaan. Nyt on siis kokeilussa Specsaversiltä kuukausilinssit. Aion luultavasti hankkia myös uuden lasiparin uusilla vahvuuksillani. (Tähän tahtiin olen 25-vuotiaana aivan täysin sokea) Olen pyöritellyt mielessä ajatusta laserleikkauksesta jonain päivänä. Se ei ole kuitenkaan ajankohtainen vielä aikoihin.

 Tuleva päärynä!

Luin eilen Cosmoa ja sain paljon hyviä ideoita kesän to do -listalle. Cosmon oletusarvot lukijoistaan (kaikki ovat siistissä toimistotyössä, käyttävät Tinderiä, matkustavat ja juhlivat koko ajan ja törsäävät omaisuuksia ulkonäköön ja ofc ovat kylmäverisiä deittailijoita) alkavat joskus lukiessa ärsyttää, olenko ainut? Haluaisin harrastaa kotimaanmatkailua edes vähän kesällä! Ulkomaille lähden sitten loppuvuodesta. Lappi ja yötön yö houkuttaisivat kovasti, mutta en usko, että työt sallivat niin pitkän reissun tekemistä, sinne ei viitsi ihan yhden päivän takia ajaa. Mutta katsotaan mitä kesä tuo tullessaan!

Well hello! Today I did a little bit of shopping, some summer clothes. Summer has arrived in Finland, yesterday we experienced a cool thunderstorm! I don't know why but I think thuderstorms are exciting, as long as I'm inside the house of course :P 

I know I've been really lazy with posting in English, I will try to do it more often! I'm just not sure whether I'm concentrating on Finnish or English.

This is actually the first summer when I can't say I'm on vacation because I'm no longer a student! I won't return to school on August. That's weird. I have to make decisions about work and my possible new hometown. I really hope I won't be the one still living home at the age of 25...

Kertokaapa kesäsuunnitelmistanne! Have a great summer everyone!

Rahankäyttöasiaa ja ostoslista

Valmistujaiset veivät minut tilaan, jossa toivottavasti tulen olemaan jatkossa useammin ja säännöllisemmin: minulla on rahaa. Ei miljoonia, mutta sen verran, että muutamaan tarpeelliseen suurempaan hankintaan on varaa (mikä on opintotuella sinnitellyn kevään jälkeen erittäin tervetullut tilanne). Ongelmana on vain ratkaista asioiden tärkeysjärjestys.

Olen huono rahankäyttäjä. Jokainen minut vähän paremmin tunteva tietään, miten helposti rahaa liukenee pieniin ja turhiin ostoksiin. Nyt kuitenkin aion todella ponnistella tulevaisuudessa asian kanssa, koska pesämunan kerääminen on aloitettava, jos aikoo koskaan muuttaa kotoota. Tarkoitus on jatkaa kesän jälkeen töitä, joten rahankäytön on pakko alkaa toimia niin, että massia jää säästöön asti.

"Pakolliset ostokset" on laaja käsite. Omalla kohdallani pakollisiin ostoksiin kuuluvat esim. piilarit, mutta myös kollarit ja kaksi kenkäparia. Yritän pitää pakollisten listaa pienenä, mutta kun opiskelu vaati alkuvuoden ja kirjoitusten jälkeen työpaikkaa ei meinannut löytyä, on selvää, että hankittavaa kasaantui.

Joten mitä siis pakolliset hankinnat sisältävät tällä kertaa?
- Puhelimen. Jos on ollut tekemisissä kanssani irl, tietää miten epävakaa htc:ni on. Syytän ihan täysillä
puhelintani siitä, että istuin lauantaiyönä 1,5h poikkiksen pihalla yksin ja sain flunssan.
- Piilolinssit.
- Kovalevy. Se tulikin jo tänään postissa, tässä kuvia siirtäessä huomasin, että pelkästään vuodelta 2011 oli
26 Gt:n verran...
- Kuntosalikortti. Ajattelin, että ryhmäjumppien jälkeen palaan taas salille. Go+ on vahva ehdokas!
- Lippu Katy Perryn keikalle. Tätä ei tarvitse selittää! Onnistuneen lukiosuorituksen jälkeen sallin tämän hyvällä omallatunnolla.
- Kaksi kenkäparia ja kollarit. Converset houkuttais.

Puhelimen hankinnassa täytyy miettiä, mikä on sopivin maksutapa. Osamaksua en ole ennen käyttänyt, vierastan vähän ajatusta, että olen maksanut tuotteen vasta pitkän ajan jälkeen. Paras olisi 3-4kk maksuaika. Ja ylipäätänsä 600€ puhelimesta tuntuu hirmu isolta summalta, mutta toisaalta kun miettii mitä kaikkea puhelimella voi nykyään tehdä. Tällä kertaa olen kyllä valmis maksamaan enemmän laadusta, viime kerralla tein valtavan virheen ostopäätöksen kanssa!

Kovalevyni, kuvalähde täältä

Pakolliset kuvat vielä valmistujaisista! Tässä yhdet mun suosikkitytöistä ♥ Vastoin kaikkia taiteen sääntöjä en jaksanut muokata kuvia yhtään, please forgive me!

Kenelle oma talous on tullut ajankohtaiseksi? Miten pärjäät opiskelijabudjetilla?

Graduation Party

Tuore ylioppilas kiittää ja kuittaa! Taakse jäi lukioelämä. Seremoniassa ei tullut edes itku silmään, luultavasti koska kevään aikana on niin paljon etääntynyt koulukuvioista. Tuntui melkeinpä hassulta kokoontua taas yhteen.

LYLL:sta valmistui 177 ylioppilasta tänä vuonna. Minä ja kaverit kuulumme juhlavuosikertaan; koulu viettää 100-vuotisjuhlaansa tänä vuonna. Stipendejä jaettiin monta kymmentä - yllätyin iloisesti kolmesta, yhteensä 400€ arvoisista. Lisäksi sain kolme kirjaa, yksi oli en español, yksi på svenska. Kesälukemista siis. Pojat oli komeina puvut päällä ja tytöt oli hurjan kauniita kaikki. Lauantaina herätys oli 6:50, heti meikkaus, sitten kaveri tuli laittamaan ripset paikalleen, sitten kampaajalle, sieltä kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten koululle. Hektinen aamu. Onneksi juhlan jälkeen oltiin varattu parin tunnin tauko ennen vieraiden saapumista. Ehti laittaa tarjottavat rauhassa paikoilleen, imuroida vielä kerran koirankarvat ja lepuuttaa itseään hetken.

Juhlat olivat aivan ihanat! Kotiväki oli ahertanut mielettömästi, piti mm. naamioida remontissa oleva keskeneräinen entinen keittiö juhlatilaksi. Oli mukava nähdä tuttuja pitkästä aikaan. Ruoka oli hyvää, mummi, täti ja äiti hoitivat suolaisen puolen, minä tein keksit ja kakut tilattiin konditoria Pink Lemonilta.

Illemmalla me nuoret siirryimme baarin puolelle. Oli aika mielenkiintoinen ilta. Kännykkä kadotti verkkoyhteyden kokonaan kahdentoista maissa, jonka tuloksena istuin poikaystävän etupihalla pelkkä mekko päällä reilut 1,5h odottelemassa. Long story, mutta omalla tavallaan varsin unohtumaton ilta!

Ja mites ne paperit sitten? Noh, lukion päättötodistuksen keskiarvona on tasan 9,0. Tutkintotodistuksesta ei yleisarvosanaa enää anneta, mutta neljä E:tä tekee oikein tyytyväiseksi. Stipendien jakoperusteista kyseltiin paljon, mutta niitä ei koulussa erikseen kerrottu, stipendiluetteloa ei edes luettu ääneen. En halua kuulostaa leuhkalta, mutta oppilaskunnan hallituksen sihteerinä, koululehden päätoimittajana ja moneen muuhunkin osallistuneena aktiivisena opiskelijana koen, että on kyllä ansaitut 400€.

Miltä nyt tuntuu? Hyvä kysymys. Lukio loppui juuri hyvään kohtaan, nyt on semmonen tunne, että aika ottaa askel eteenpäin kohti uutta. Haikeutta on lähinnä siitä, että tietää monien tuttujen jäävän aika lailla pois elämästä. Koulun parhaimpia hetkiä ovat olleet ne, joita ei erityisemmin muista. Välkät ja ruokkikset punasilla sohvilla, ohimenevät keskustelut tuttujen kanssa... Toivon todella, että yhteydet tärkeimpiin oikeasti säilyvät!

Onnittelut kaikille kevään 2014 valmistuneille! :)

Turku

Viime torstaina tosiaan matkasin tsugu-tsugulla Turkuun perjantain pääsykoetta varten! Olipas jänskää, en ole junalla juurikaan liikkunut, varsinkaan yksin, mutta se osoittautui helpommaksi kuin uskoinkaan. Oishan se ollut vähän noloa eksyä Karjaan juna-asemalla, jossa on ehkä kolme matkustajajunien raidetta. Men jag klarade mig bra ;)

Turussa oli kuuma. Olen ahkerasti rasvaillut kaikkia palaneita alueita ja toivonut, että punoitus ehti laantua lauantaihin mennessä. Lisäksi tennarit hiersi vasemman jalan pahasti. Muuten oli hauska reissu! Torstaina tuntui siltä, että ei yhtään kiinnosta edes mennä pääsykokeeseen. Aamulla kuitenkin sain itseni ylös ja kohti yliopistoa (jossa oli suorastaan maaginen tunnelma - tunsin tieteen ilmassa). Aika pian kokeen alkamisen jälkeen huomasin, että turha reissu tuli tehtyä.

Tiedätte varmasti jokainen sen tunteen, kun koe menee huonosti? Ei "apua, mun essee oli vaan kolme sivua pitkä ja unohdin yhen käsitteen, saan vaan 9½!" -tavalla vaan sillee oikeesti huonosti, että et oikeastaan tiedä  mitään kunnolla ja kesken kokeen tekisi vaan mieli alkaa nauraa omalle osaamattomuudelleen. Nyt kävi just noin. 

En ole erityisen pettynyt kokeeseen, mutta jossittelen, että jos kokeessa olisi oikeasti kysytty jotain siitä pääsykoekirjasta, olisinkohan osannut? Tiedän, että maantieteeseen kuuluu muutakin kuin maanjäristykset ja sateen synty, mutta koko kokeessa ei ollut varsinaisesti mitään siitä Maailman tila -opuksesta. Kaiken lisäksi kolmasosa kokeesta oli vahvasti paikkatietoaiheista, jota ei edes kunnolla käyty läpi lukiossa. Huonoa tuuria ehkä, ja saahan yliopisto toki tehdä ihan millaisen kokeen tykkäävätkin, mutta olin odottanut edellisvuosien kokeiden perusteella jotain ihan erilaista. Nyt voin melkeinpä sanoa, että olisin pärjännyt ihan yhtä huonosti tai hyvin, vaikka en olisi koko Maailman tilaa lukenutkaan. Mutta ainakin se on ohi nyt, ensi vuonna ehkä uudestaan! Vielä ruotsin pääsykoe edessä viikon päästä.

Hello! Last week I visited Turku, because of the entrance exam. That didn't go so well, but at least it is over now. My expectations weren't high so I'm not even disappointed. 

Anyway, graduation day gets closer and closer! I've been planning  a real lifestyle change and I'm already starting it - no candy, ice cream or anything before Saturday. The official start is next week, and I'm also going to post about it later! 

Mites muiden pääsykokeet tai muut jatkosuunnitelmat?