Matkakertomus osa 1: Thaimaa

Marraskuun 5. päivän aamuna valmistauduin henkisesti elämäni pisimpään lentoreissuun. Matkasimme Bangkokiin kahden välilaskun kautta. Aikavyöhykkeeltä toiseen pomppiminen sekoitti ajantajun. Lento Lontoosta Hongkongiin kesti 12h ja vaikka yön yli lennettiin, en nukkunut ollenkaan. Matkaseurani torkkui tyytyväisenä, mutta meitsi kuunteli musiikkia ja tuijotteli etenemistä kartasta. Kolmas lento oli lyhyempi (vain 3h) ja meni kohtuullisen nopeasti, vaikka uupumus alkoi jo iskeä. Odotimme pääsyä pehmeisiin sänkyihin ja Bangkokin lentokentällä varattu majoitus osoittautui onneksi siistiksi ja mukavaksi.

Rähjääntymätön olemus ennen lähtöä

Seuraavana aamuna melkein nukuimme pommiin. Majoitusta varatessa meille luvattiin klo 9 alkava ilmainen muutaman tunnin kävelykierros kaupungissa. Kuulosti hyvältä ajatukselta saada jonkinlainen kokonaiskuva uudesta ympäristöstä kierroksen muodossa. Opas tuli ajallaan (olimme heränneet noin 20min aikaisemmin) ja pääsimme ilmastoidun tilataxin kyytiin. Ensimmäinen etappi oli China Townissa sijaitseva Buddha-temppeli, johon olikin sisäänpääsymaksu. Lisäksi jouduin vuokraamaan huivin hartioiden peitoksi, en ollut ehtinyt vielä hankkia omaa. Viivyimme hetken ja jatkoimme matkaa kuninkaalliselle temppelille, jonne emme menneet edes sisään. Siinäkään ei kauaa mennyt, otettiin valokuvat ja jatkettiin matkaa. Seuraavat kaksi etappia olivatkin turistihuijauksia, nimittäin matkaoppaissa varoiteltu "jalokivi"kauppa ja silkkiliike. Ja siihen se loppui. Kokonaissaldo oli siis kaksi temppeliä vilaukselta, aikaa meni ehkä 1,5h. Mitä opimme? Mikään ei ole ilmaista ja paikalliset yrittävät vähän huijata siellä täällä monessa kohtaa. Onneksi ollaan kaikki matkailtu sen verran, että huijaukset tajuaa nopeasti ja osaa olla ostamatta niitä "aitoja jalokiviä" yms.

Seuraavat päivät vietettiin ympäriinsä kierrellen ja hieronnoista muodostui päivittäinen (tai vähintään joka toisen päivän) vakio. Ruokailimme Bangkokissa usein Foodrepublic-nimisessä systeemissä, jossa ruokansa sai valita yhdessä isossa tilassa olevien monien eri kojujen vaihtoehdoista. Kaikilla kojuilla oli yhteinen maksukortti, jolle latasit arvoa saapuessasi.

Merihevosia Bangkokin Ocean Worldissa

Bangkokissa ilma oli tuskallisen kuuma ja kostea. Hiki valui jatkuvasti. Vesipulloja tarvittiin paljon ja välipalaksi/jälkkäriksi joimme usein fruit shaket. Taksit olivat halpoja, tosin suurin osa toimi laittomasti eikä käyttänyt taksamittaria. Laittomien kuskien hinnastot olivat kalliimmat (toki silti edullisia meidän näkökulmasta) ja hostellimme paikalliset työntekijät kannattivat hyvisten suosimista. Takseja sai pysäyttää useamman ennen kuin löysi laillisen kuskin.

Bangkokin poikki virtaa joki, josta on johdettu monia pienempiä kanavia

Kerran olimme lähdössä kaupungille ja neuvottelimme tuktuk-kuskin kanssa kuljetuksesta muutamaan eri kohteeseen. Välittömästi suunnitelmamme kuultuaan kuski aloitti vastalauseet. Kuninkaan palatsi on ruuhkainen, liikenne on ruuhkainen, nyt ei ole hyvä aika mennä MUTTA hän voi viedä meidät jokiristeilylle, maksaa vain hyvin paljon. Ei ei ei, ei kannata lähteä keskustaan, mutta jokiristeilylle on paras mahdollinen aika juuri nyt. Keskustelimme välissä suomeksi keskenämme ja tajusimme, että kuski tietysti yritti saada meidät lähtemään risteilylle, josta saa oletettavasti jotain provikkaa tuomistaan turisteista. Kävelimme vähän kauemmas hostellilta ja otimme toisen kyydin. Kuskien kanssa oli välillä vaikeuksia kielimuurin ja heidän lukutaidottomuutensa takia, mutta kaikesta selvittiin jotenkin. Lisäksi minulla oli kännykässä ladattuna offline-kartta, josta pystyin seurata reaaliajassa etenemistämme ja osasin kertoa oltiinko menossa yhtään oikeaan suuntaan.

Julkisesta vessasta napsittu kuva. Seinällä oli myös tiukat ohjeet siivoojille: seinätkin pitää pestä.

Bangkokista siirryimme reippaan 100 km:n päähän Kanchanaburiin. Kyseessä oli suunnilleen Lohjan kokoinen kaupunki Kwai-joen varrella. Turisteja vetää puoleensa paikan historia japanilaisten miehityksen aikana toisen maailmansodan aikana. Kanchanburista pääsee myös helpoiten Tiikeritemppeliin, jonka takia mekin sinne menimme. Tiikeritemppeli on saanut alkunsa hyvästä tarkoituksesta: munkit ottivat hoiviinsa orvoksi jääneitä tiikerinpentuja, joiden emot oli mm. salametsästetty. Paikka on kiistanalainen ja sitä on syytetty tiikerien laittomasta maahantuonnista Laosista. Myös tiikereiden käyttö turistinähtävyytenä ja niiden ilmeinen huumaaminen on herättänyt arvostelua.

Viivyimme Kanchanaburissa kaksi yötä, palasimme Bangkokiin ja lähdimme saman tien yöjunalla Laosiin päin. Aiheutin kaaosta junassa jo ennen lähtöä: olin kaivamassa ylähyllyllä olevasta rinkastani kirjaa, kun päähäni tipahti rinkkaan huolella pakattu Breezer-pulloni, joka hajosi lattialle. Nauratti ja nolotti ihan tajuttomasti. Siivosimme mummin kanssa pahimmat, mutta sotku levisi muiden ihmisten jalanjäljissä käytävää pitkin. Maiju ei naurultansa kyennyt auttamaan ollenkaan :D Sitten hyvin sotilaallisen näköiset lipuntarkastajat tulivat kohdallemme ja tuijottivat lattiaa pitkään ja alkoivat kysellä. Mummi otti syyt niskoilleen (sotku oli hänen penkkinsä vieressä ja vanhempi nainen saa kömpelyytensä helpommin anteeksi). Lopulta siivooja tuli moppaamaan ja kaikki hyvin!

Tuktukin kyydissä

Thaimaa oli kaoottinen liikenteen osalta. Tuntui siltä, että mitään liikennesääntöjä ei olisikaan. Käännöksiä tehtiin missä vaan ja mikä tahansa auto mahtui ihan mistä tahansa kolosta. Muutaman kerran mielenkiinnolla seurattiin kun pakettiautot yrittää änkeä ahtaalle pikkukujalle ihmisvirran läpi. Liikenteenohjaajat seisoivat keskellä isoja risteyksiä pillin ja valon kanssa. Skoballa ajeltiin kolme päällä ja kenelläkään ei ollut kypärää. Valtavia tavaramääriä kuljetettiin hyvin mielenkiintoisilla viritelmillä. Emme kuitenkaan nähneet koko reissun aikana kuin yhden liikenneonnettomuuden ja sekin oli Laosissa turistin kaatuminen moottoripyörällä. Ihme.

Thaimaahan jäi vielä paljon nähtävää ja voi olla, että menen joskus uudestaan. Tekee hyvää nähdä muutakin kuin länsimaalaista kulttuuria. Vastakohdat olivat niin paljon suuremmat kuin Suomessa. Tuolla myös tajusi sen, miten holhoava yhteiskunta on Suomessa, niin hyvässä kuin pahassa.

Reppureissaaminen on oikeasti taitolaji. Pelkästään rinkan pakkaaminen tuotti harmaita hiuksia, mutta selviydyin kunnialla - paino oli 7,2 kg lähtiessämme. Tällaisilla matkoilla täytyy kestää pieni rähjäisyys ja välillä vähemmän tyylikkäät mutta sitäkin käytännöllisemmat asukokonaisuudet. Pakkasin mukaan kolme paitaa, yhden mekon, ja kolmet housut (farkut, kollarit ja lörppähousut). Ostin muutaman vaatekappaleen, jotka kestivätkin sopivasti reissun ajan. Maiju oli suosiolla meikkaamatta, mutta minä en luopunut ripsarista ja kulmakynästä! :D Kenkinä oli Niken lenkkarit, jotka olivat tosi mukavat eivätkä hiostaneet erityisemmin. Käytin kevyitä sukkia. Mukana olivat myös suihkutossuläpsyttimet ja sandaalit. Pakkasin kaiken kaikkiaan tosi hyvin, ei jäänyt käyttämättömiä tavaroita rinkan pohjalle.

Kwai-joen kuuluisa silta. Huomatkaa lomatyylini.

Löysin jäätelöbaarin, taivas ♥