Terkkuja kassalta!

Työssäni saa melko laajan läpileikkauksen Suomen jalosta kansasta. Joskus vähemmän jalosta. Olen onnekas, sillä olen töissä pienemmässä lähikaupassa, jossa suurin osa asiakkaista on vakkareita ja yleensä oikein mukavia.  Oikeasti hankalia tapauksia ei ole tullut omalle kohdalle kuin pari.

Eräällä nimeltämainitsemattomalla fb-palstalla oli taannoin keskustelua asiakaspalvelusta. Koittakaa ihmiset olla varsinkin kesäaikaan armollisia, sillä en varmasti ole ainut kesätyöläinen, jolle kassan kaikki toiminnot ja mahdolliset virhepainallukset aiheuttivat aluksi paljon päänvaivaa.

Siinäkin kestää hetki, että saa asiakaspalvelumoodin päälle ja tottuu olemaan sujuvasti kohtelias. Varsinkin nuorten parissa teitittely on varmaan kovin vieras tapa, ei tule niin sulavasti itsestään. Siitä sain onneksi kokemusta viime kesänä terveyskeskuksessa, kohteliaisuus ei ole minulle vaikeaa, mutta minultakin vei aikansa (ja kehitettävää on edelleen) oppia asiakaspalvelun salat. Sekin on taitolaji.

Asiasta viidenteen, tein vähän listaa tyypillisistä kategorioista, joihin kaupassa törmää ja hauskoista erityistapauksista. Kommentoikaa, lisätkää omat havaintonne ja hauskat tarinanne!

Pariskunnat: Yksinkertaistettuna näitä on kahdenlaisia. Niitä, jotka jakavat ostoskorin sisällön kahteen osaan, jotka ovat eurolleen samansuuruisia ja niitä, jotka suhtautuvat rahaan rennommin.
"Jos mä maksan tän juuston, niin sä maksat maidot ja leivän."

Bitchy resting face -ihmiset: Asiakkaat, jotka näyttävät tylyiltä ja ärtyneiltä. Yritän hoitaa ostotapahtuman mahdollisimman hyvin ja sujuvasti, ettei kenenkään huono päivä purkaudu omaan niskaan. Yhtäkkiä nämä asiakkaat saattavatkin puhjeta iloiseen lirkutukseen kuulumisistaan tai jostain muusta, ja huutavat vielä reippaasti heipat ulko-ovelta. Mietin hetken ja sitten tajuan: Ahaa, bitchy resting face!

Einesruokailijat: Ostoskorin sisältö on enemmänkin Saarioisen tehdasmyymälän näköinen. En puutu kenenkään ruokailuun, enkä tietenkään arvostele asiakkaalle hänen ostoksiaan, mutta mietin että eikö ne samat lihapullat ja lihapiirakat ja räkäpizzat kyllästytä? Itse popsin niitä entisessä kesätyöpaikassa evääksi vähän liikaa, ja nykyään ei oikeastaan tee edes mieli.

Superfitnessit: Vastakohta edellisille. Ostoksissa on Skyriä, lounassalaatti, pähkinöitä, smoothie ja täysjyväleipää. Leivänpäälle kalkkunaleikettä!

Jonnet: Teinejä, jotka yhden iltavuoron aikana ehtivät käydä kaupassa ainakin kolme kertaa. Ostavat energiajuomaa, juisseja, karkkia ja vielä vähän lisää energiajuomaa. Kerran asioimassa oli vanhempi herra, jonka takana jonossa kolmen hengen jonneposse. Poikien puheet olivat luokkaa "vitunvitunvitunvittu", jolloin tämä vanhempi herra kääntyi poikien puoleen tiukalla äänensävyllä: "Nyt pojat siistimpää kielenkäyttöä. Täällä on naisia paikalla ja te vaan kiroatte." Teki mieli nauraa ääneen, niin myrtyneet olivat nuorison ilmeet.

Suloiset vanhukset: He hyräilevät itsekseen kaupassa ja ovat usein liikkeellä aamupäivällä. Kerran yksi lemppariasiakkaistani oli maksamassa, kun edellinen asiakas palasi raivoamaan tekemästäni virheestä (lähti pois eikä antanut edes korjata virhettä). Seuraavan kerran kun näin tämän lemppariasiakkaan, hän palasi edelliskerran välikohtaukseen: "Sä olet aina niin kärsivällinen, sillonkin kun se rouva tuli raivoomaan. Kyllä tollasessa tilanteessa vois vähän ärähtää ja näyttää keskaria." Siinä meni mielikuva pullaa leipovasta suloisesta vanhuksesta :D

Rupattelijat: Olen itsekin oppinut rupattelijaksi. Välillä puhutaan säästä, välillä ruuasta, tarkastellaan uutuustuotteita ja päivitellään maailmanmenoa.

Mykät: Eivät vastaa tervehdykseen. Yllättävän ärsyttävää.

Hauskat miekkoset: Kertovat hauskoja vitsejä ja ovat aina kohteliaita ♥

Flirttailijat: Ei mulle kukaan koskaan flirttaa (kyynel), mutta työkaveri juuri kertoi, että somessa saa välillä treffipyyntöjä asiakkailta. "Ooksää se Mirkku-Maikki sieltä kassalta? Lähetkö treffeille?"

Vanhemmat, jotka eivät komenna lapsiaan: Liukuhihnan lopussa oleva pakkaustaso ei ole tehty Edward-Petterin pompittavaksi, mutta ei sitä oikein aina uskalla pyytää lapsia lopettamaan koska parental rage.

Veikkaajat: Lottokone on kuin labyrintti. Erilaisia vaihtoehtoja on miljoona, ja juuri kun luulin osaavani perusteet, huomasin etten osaakaan. Veikkaajat pyytävät niitä harvinaisempia pelejä, harvinaisilla tavoilla (haravat, porukkajako, täyskeno juuri tällä summalla, jaa tämä lappu kahteen mut laita toiseen tää juttu ja toiseen ei). "Laita mulle kenoa, kasitasoilmankunkkujakolmeriviäviiskytsenttiipanosiltaankahdellepäivälle." Meni hetki, että oppi kuuntelemaan ja muistamaan litanian oikein. Nyt ymmärrän, miten subin työntekijät pystyvät pitämään mielessä tilausten salaattitäytteet!

Don't get me wrong, tykkään työstäni ja olen hyvin onnellinen siitä, että on töitä! Tää on vaan tällasta  löpinää, huumorilla!

PS. Järkytyin, kun eräs asiakas kutsui minua rouvaksi.

PPS. Huomenna postausta muista aiheista!