Nobel 2015 - kuninkaallinen pukuraati

Sekä Suomessa että Ruotsissa vuoden hohdokkaimmat juhlat vietetään joulukuun alkupuolella! Nobel-juhla on luonteeltaan aivan erilainen kuin Linnan juhlat, mutta molemmissa nähdään maan kerma ykköset yllä. Sauli ja Jenni häviävät kiinnostavuudessa Ruotsin kuninkaalliselle perheelle, mutta Jenni pärjäsi asullaan vähintään yhtä hyvin kuin naapurimaan prinsessat eilen.

Kuninkaallisfanina odotin myös innolla tiaravalintoja! Prinsessa Sofia esimerkiksi osallistuu Nobel-gaalaan toista kertaa, ensimmäistä kertaa prinsessana tiaran kanssa. Ruotsin kuninkaallisilla on monta upeaa jalokivi-ihanuutta joista valita.

Kuningatar Silvia on värikäs pukeutuja ja hänet on nähty monesti punaisessa. Tällä kertaa en kuitenkaan vakuuttunut. Aftonbladetin muotiblogissa kehuttiin eriparisen puvun olevan eloisa, mutta mun silmää ei yläosa miellytä. Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin ei vain natsaa. Ihan kuin siinä olisi takki päällä. Silvia kuitenkin harvoin epäonnistuu täysin, eikä tämäkään siis järkyttävä ole. Peittävä yläosa on oiva valinta vanhemmalle naiselle ja vahva väri sopii Silvialle, jota on usein kehuttu kuninkaallisemmaksi kuin asemaansa syntyneet. Päässä hänellä on Ruotsin kuningatar Sofian tiara, joka on valmistettu 1860-luvun kieppeillä.

Raskaana oleva kruununprinsessa Victoria onnistui loistavasti! Violetti on myös kovin kuninkaallinen väri ja sopii tummalle Vickanille mainiosti. Yläosan viitta on hauska, ei ollenkaan liian tätimäinen. Vauvamasu korostuu upeasti. Puku on juuri sopivan ilmava, mutta ei liian säkkimäinen. Victoria valitsi Connaught-tiaran, jonka kruununprinsessa Margaret sai häälahjaksi vanhemmiltaan avioituessaan Ruotsin kruununprinssin kanssa vuonna 1905.

Myös prinsessa Madeleinen puku saa hyvät pisteet. Alkusilmäyksellä en pitänyt, koska sain jostain syystä mielleyhtymän lottapukuun - väri, napitus, ja vyö tekevät sen. :D Mutta kaunis kirjailu ja läpinäkyvät hihat tuovat glamouria. Upea puku, jonka väri sointuu Madden silmiin. Puku on jollain tavalla prinsessamaisen arvokkaan aikuismainen, muttei kuitenkaan tylsä. Tykkään kovasti, Madde tuntee tyylinsä hyvin! Hänellä on akvamariini kokoshnik -tiara, joka myös tuli Ruotsiin kruununprinsessa Margaretin mukana reilut 100 vuotta sitten. Tätä tiaraa on nähty melko vähän käytössä, joten hauskaa vaihtelua.

Prinsessa Sofia antoi jälleen hyvän tyylinäytteen. Pidin jo hänen viime vuoden mekostaan ja tämä Oscar de la Rentan puku ei myöskään tuota pettymystä. Tummansininen on aina varma värivalinta. Yläosan läpinäkyvä koristekangas ja helman kuviointi antavat säväyksen muuten simppeliin asuun. Sofialla on hänen oma tiaransa, joka oli häälahja hänelle kuningasparilta viime kesäkuussa. Olisin itse valinnut jonkun muun kuin vihreän smaragditiaran tummansinisen kanssa, mutta kokonaisuus ei ole pilalla. Ehkä Sofia halusi pitää omaansa tai sitten hän on liian tuore perheenjäsen saadakseen vielä arvokkaita perintötiaroja, ken tietää. Toisaalta julkisuuteen ei kerrottu onko tiara uusi ja juuri Sofialle tehty vai vanhempi, jonka kuningaspari hankki hänelle. 

Tässä vielä paremmat kuvat tiaroista! Käsittääkseni osa kuningasperheen tiaroista on suvun säätiön omistamia, mutta kaikilla naisilla taitaa olla ainakin yksi ikioma. Briteissä taas ymmärtääkseni kuningatar Elizabeth omistaa lähes kaikki tiarat, mutta on pitkäaikaislainannut niitä sukulaisille. Liittyy ilmeisesti perintöveroon, josta monarkki on vapautettu - eli on kannattavaa pitää korut virallisesti aina monarkin omistuksessa. Kruununjalokivet ovat sitten ihan eri asia, ne kuuluvat valtiolle. Kelpaisi minullekin jalokivipanta! Haaveilen siitä, ettei jonain päivänä tarvitse tyytyä muovikruunuun syntärijuhlissani :D

Linnan juhlat 2015 - pukuraati

Itsenäisyyspäivään kuuluu Linnan juhlien seuraaminen! Tässä omia näkemyksiäni muutamista asukokonaisuuksista. Nopeasti googlaamalla ei valitettavasti löytynyt kuvia suurelle yleisölle tuntemattomammista vieraista, joiden joukossa myös oli monta upeaa kokonaisuutta. 

Aloitetaan valtakunnan ykkösnaisesta! Mun mielestä Jennin puku oli upea, ihana värivalinta! Klassinen, yksinkertainen ja asemaan sopiva, muttei kuitenkaan tylsä. 5/5

Kansanedustaja Ozan Yanarin puoliso Aishi Zidanin puvun vaalea väri sopii hyvin kantajalleen. Vatsan kohdan leikkaus vähän särähtää silmään, mutta tykkään tuosta yläosasta hänen päällään. Puku sopii tälle vartalomallille hyvin.

Jossain iltapulujen artikkelissa sanottiin, että kaunis hymy pelastaa asun kuin asun. Ilkka Kanervan puoliso Elina Kiikon puku on nätti, mutta aina yrmeä olemus takaa sen, etten äänestä koskaan häntä Linnan kuningattareksi. Puvun väri on kaunis ja malli pukee hoikkaa ja pitkää Elinaa. Peittävä malli ja läpikuultava pitsi on hyvä yhdistelmä.

Laulaja Elli Haloo oli odotetuimpien vieraiden joukossa ja ei tuottanut pettymystä. Liputan yksinkertaisuuden puolesta - mielummin varma valinta kuin liikaa yritystä. Propsit kampauksesta - mua ei häiritse, jos jollain ei ole tukka kiinni, mutta eikö etiketin mukaan kampaus kuulu tämän tason pippaloihin? Moni sortuu arkisesti laitettuihin tai hapsottaviin hiuksiin (ehkä vesisateella on jotain tekemistä sen kanssa?)

Antti Rinteen puoliso Heta Ravolainen-Rinne onnistui ihan hyvin. Peplum ja ruusut toimivat ja nätti kampaus viimeistelee kokonaisuuden. Itse vierastan noin vaaleiden sävyjen käyttämistä, koska olen Hetan tavoin todella vaalea, mutta tämän kuvan inspiroimana täytyy joskus edes kokeilla, miltä hopeanharmaa näyttäisi mun päällä :)

 Odotan kansanedustaja Jaana Pelkosen asua aina innolla. Tässä puvussa pidän erityisesti puvun väristä ja Jaanan kampauksesta: nuorekkaat valinnat! Jaanalle sopii myös tyköistuva, mutta tykkään tämän mekon liehuvuudesta.

Uransa päättänyt taitoluistelija Kiira Korpi kuului myös kuvatuimpiin vieraisiin. Kiira sai paljon kehuja Tom Fordin puvustaan, ja tavallaan tykkään siitä mutta silti vähän njäääh. Asu sopii Kiiralle ja on kiinnostava valinta, mutta odotin jotain prinsessamaisempaa. Tämä on liian pliisu, vaikkei kuitenkaan ole :D

Kansanedustaja Maria Guzenina ei onnistunut mun mielestä tällä kertaa. Mekon malli on hyvä, mutta kangas ja aukijätetyt hiukset on kuin kesäjuhlista. Sinänsä ei mitään printtiä vastaan, mutta ei mätsää vuodenaikaan ja tilaisuuteen.

Eduskunnan puhemies Maria Lohela säväytti! Väri on upea ja vaatimaton yläosa antaa tilaa erikoiselle alaosalle. Tykkään kovasti, tää jotenki kolahtaa muhun! Eikä liian tätimäinen, Mariahan on alle 40-vuotias.

Kansanedustaja Nasima Razmyarin värivalinta oli oikein bueno ja puvun itämainen tyyli sopii Nasimalle. Omaan makuuni vähän liian "löysä" puku ja ainakin omaan silmääni näyttää tuovan pulleusefektin Nasiman ylle. Kaipaisi ehkä jotain särmää. Mutta rakastan tuollaista kirkasta ja tummempaa sinistä.

Lööpeissä on ollut kansanedustaja Päivi Räsäsen elämäntapamuutos jo ennen juhlia ja pakko sanoa että Päivi todellakin vei pisteet kotiin! Näyttää elegantilta, vähän kuin Tuhkimo vanhempana :) Kyseessä muuten kierrätysmekko, ollut hänellä Linnan juhlissa ennenkin!

Etiketti-ihmiset moittivat ex-kansanedustaja Satu Taiveahon irokeesia ja erityisesti sen vaaleanpunaisuutta. Mun mielestä tää kokonaisuus on tosi kiva! Irokeesityyliä näkyi muutamalla muullakin, kivaa että siitä on saatu juhlava versio aikaan. Mekko on myös todella kaunis, siinä on sitä prinsessamaisuutta! Yksinkertainen malli tekee kokonaisuudesta toimivan.

Kansanedustaja Susanna Kosken asu ei sytytä, ei sitten yhtään. Tykkään kampauksesta, mutta mekon yläosa on ihan liian sekava ja kaulakoru ei paranna asiaa. Samanmallinen kokopunainen puku olisi varmaan ollut upea, mutta läpinäkyvyys, kaksivärisyys, kuviollisuus ja kimaltelu ei nyt mätsää.

Koripalloilija Shawn Huffin puoliso Tilda Huffin puvun kangas on ihan kaunis, mutta en pidä yläosan mallista. Tuo on niin matala, että yhdistän sen pyyhe päällä -tyyliin :D Kampaus saa yläpeukun kuitenkin!

En löytänyt tähän hätään Tarja Halosesta yksittäiskuvaa, mutta toivoisin, että koko kansan Muumimamma tekisi rohkeampi pukuvalintoja!

Marraskuu paketissa

Marraskuu meni nopsaa! Vuoden pimein ja masentavin kuukausi saa lisämaustetta mun synttäreistä, joista oon viisivuotiaan tavoin ihan tajuttoman innoissani aina (en tajua miksi). Tänä vuonna oli kolmet ”juhlat”: varsinainen synttäripäivä, sukukahvit ja viime viikonloppuna kauan odotettu megasuper 20v födelsedagfest, jotka olivat todellakin kaiken panostuksen arvoiset! Kaikilla tuntui olleen hauskaa, jengi tutustui toisiinsa ja sunnuntaiaamuna meidän kaksiosta heräsi peräti kymmenen ihmistä. Itse juhlista on valitettavasti tosi vähän kuvia, suurin osa epäonnistuneita otoksia ja en tajunnut kuvata edes tarjoiluja kiireen keskellä!

Valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin, mutta silti tuli kiire ja ehdin meikata vasta siinä vaiheessa, kun puolet vieraista oli jo paikalla. Vähän ahdasta oli, kun pieni eteinen oli täynnä kenkiä, takkeja ja laukkuja ja se on ainut tie keittiöön, vessaan ja ulko-ovelle. Lainasin kavereilta tuoleja ja ilmapatjaa että saatiin ihmiset istumaan ja majoitettua jotenkin. Lisäksi haettiin Hong Kongista yksi oma kahden hengen ilmapatja. Kesken juhlien tajusin, ettei meillä ole pumppua siihen! Lyhyen aprikoinnin jälkeen Matias alkoi puhaltaa sitä täyteen ja ihan hyvin siinä kuulemma nukutti vieraiden mukaan.

Yhdentoista jälkeen illalla lähdettiin baariin kahdella tilataksilla. Maksoi vaan muutaman euron/hlö, yöbussilippu olisi tullut kalliimmaksi. Olin etukäteen ottanut yhteyttä baariin, että olisi iso seurue tulossa ja niinpä me päästiin Börsiin jonon ohi ja ilmaiseksi sisään, kunnon VIP-menoa! Kellään ei mennyt juhliminen överiksi ja meidän porukka täytti tanssilattiaa ahkerasti. J Lähdettiin narikalle kolmen aikaan ja grillin ja taksijonon kautta oltiin kotona joskus neljän jälkeen. Siitä sitten patjat paikoilleen ja nukkumaan.

Aamulla oli jalat kipeät. Kämppä aivan kaaoksessa, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan. Talo palautuu normaalitilaan vähitellen tämän viikon aikana. Mitään ei mennyt rikki, mutta yhdet lakanat ovat täynnä mustikkatahroja, kun tarvittiin jotain pakasteesta ensiavuksi.

Sain ihan mahtavia lahjoja! Muumiastioita, suklaata, laukun, takin, kuoharia, mielenrauhavärityskirjan, kokkikirjan, lahjakortin, Kaari Utrion uusimman kirjan, uudet pörrötossut, keittiötarvikkeita… Kiitos vielä kaikille <3

Huomenna alkaakin sitten taas joulukalenteri! Oon innoissani ensimmäisestä joulusta oman huushollin emäntänä. Meille tulee (teko)kuusi ja pieniä paketteja sen alle. Olen ilmoittanut kaikille, että en ostele lahjoja tänä vuonna, opiskelijalla ei ole varaa moiseen. Huomenna alkaa tenttikausi, joten opiskelustressiä on! Keskiviikkona kuitenkin luvassa kulttuurivirkistystä, mennään Åbo Svenska Teateriin opiskelijaporukalla. 

Nykyinen opiskelijaelämä luksusta?

”Luksuksen tuntee siitä kun itkettää kun ei voi ostaa sitä” – ystäväni Saara

Yksi asia ei ole muuttunut vuosien kuluessa: opintotuella ei kovin kattavasti eletä tänäkään päivänä. Niin kiitollinen kuin siitä olenkin, se ei vaan riitä. Omaa talouttaan voi sopeuttaa monin keinoin, päällimmäisenä mielessä on asuminen, eli yksin vai kaksin. Olen omaan asuntooni enemmän kuin tyytyväinen, kävi hyvä tuuri kun saimme kämpän niin nopeasti TYS:ltä. Vuokra on edullinen ja sijainti hyvä.

Mulla on sellainen mielikuva, että aikaisemmin, 10–30 vuotta sitten, opiskelijat olivat oikeasti köyhiä. Sisustus oli haalittu sukulaisten armopaloista, vaatteet kirpparilta ja vaihto-oppilasaikaa lukuun ottamatta ei edes haaveiltu ulkomaanlomista. Lomat oltiin töissä. Eikö? Sukulaisten ja tuttavien puheista on jäänyt tällainen kuva. Jos vanhemmat eivät sattuneet olemaan kroisoksia, niin vähällä pärjättiin.

Empiirisen tutkimuksen eli kaveripiirini perusteella väitän, että nykyaikana on erilaista. Opiskelijat eivät edelleenkään kieri rahassa, mutta moniin asioihin silti panostetaan huomattavasti enemmän. Oma tilanteeni on se, että totta kai rahaa on nyt käytössä vähemmän kuin välivuotena. En asu enää lapsuudenkodissa, ruoka maksaa, samoin vakuutukset ja kaikki mahdollinen. Uutta se ei tietenkään ole ja olenkin jo vuosia rahoittanut suurimmaksi osaksi itse tekemiseni. Eli elämisen kalleus ei siis tullut yllätyksenä.

Töissä käymisen, opiskelun ja rahan kolmio on mutkikas kuvio. Työllä saa rahaa, rahalla saa asioita mutta ahkeroimalla pääsee joskus ulos koulustakin. Itse käyn töissä, mutta aika vähän. Musta oli helpompaa tehdä niin, että oletuksena on vähän töitä ja lisää voi tehdä sen mukaan mitä kerkeää/jaksaa. Kerrassaan mainio järjestely, sopiva tähän hetkeen. Luultavasti saattaisin jotenkin sinnitellen pärjätä pelkällä tuella ja opintolainalla, mutta ennemmin teen edes vähän töitä.

Mikä on luksusta nykyään opiskelijoille? Tai ihan tavallisille ihmisille? Aloitetaan sisustuksesta. Valehtelematta kaikilla ystävilläni on siistit kämpät, joista näkee, että kokonaisuus on ollut harkittu ja siihen on panostettu. Ei mitään design-huonekaluja, mutta ei mitään sieltä täältä saatuja tädin vanhoja verhoja tai nojatuolia. Astiastoa on kerätty usein vuosien ajan, samoin tekstiilejä, eli hyvä valmistautuminen on auttanut. Mutta silti, on selkeästi huolella mietitty ja valikoitu. On ollut varaa siihen. Oliko entisaikoina mahdollista tavallisille nuorille?

Vaatetus. Mä tykkään shoppailla, mutta löydän harvoin täysosumia. Mulla onkin meneillään vaatekaapin uudistamisprojekti, koska mulla oikeasti on tosi vähän vaatteita ja aika yksipuolista tyyliä. Mutta käyn silti kavereiden kanssa shoppailemassa. Ei me mitään Stockmann-vaatteita tavallisesti osteta, mutta ei ole myöskään harvinaista omistaa ylin sadan euron käsilaukku, kello, takki tai kengät. Eikä 100 euroakaan ole lopulta iso summa laadukkaasta tuotteesta. Mutta se on iso summa siinä vaiheessa, kun saat kuukaudessa 500e opintotukea. Osa kavereista elää säästöillä, osa tekee töitä jatkuvasti, osaa saa vanhemmilta apua. Haluaisin tietää, että panostettiinko pukeutumiseen niin paljoa esimerkiksi 80-luvulla?

Ja matkustelu. Vaihto-opiskelu ei kiinnosta mua niin paljon, suunnittelen mieluummin reppureissuja! Huolimatta opiskelijastatuksesta, useat ystäväni, minä mukaan lukien, suunnittelee ulkomaanmatkaa lähitulevaisuudessa, noin vuoden sisään. Moni tuttu on ollut au pairina tai vaihdossa, muutama on mennyt ulkomaille opiskelemaan ja sitähän on varmasti tehty ennenkin. Matkustaminen on varmaan halventunut ja helpottunut paljon viime vuosikymmeninä. Ennen opiskelun alkua ajattelin, että nyt sitten sitä makaronia ja jauhelihaa seuraavat viisi vuotta. Ehkä hieman yllättäen olen pannut merkille, että nykyaikana tosiaan nuorilla jotenkin vain on enemmän rahaa käytössä kuin aiemmilla sukupolvilla.

Onko nämä edellä mainitut asiat lopulta edes niin luksusta? Riippuu keneltä kysyy. Toisilla menee hyvin ja toisilla ei. Olen jotenkin ajatellut, että sitten ”aikuisena” ja työssäkäyvänä on itsestään selvää, että on varaa tehdä asioita. Tarkemmin kun miettii, niin ei se ole läheskään kaikilla noin. Siksi täytyy muistaa arvostaa jokaista matkaa ja käsilaukkua ja unelmasohvaa. On erittäin onnekasta olla täysipäiväinen opiskelija, jolla on sellaiset resurssit!

Miksi luksus on tarpeellista? Väitän, että jokaisen sisällä asuu materialisti. Toisilla se on vain vahvempi. Loputonta kulutusjuhlaa en kannata, mutta elämästä ja varsinkin itse ansaituista rahoista kuuluu saada nauttia. Jokaisella on omat prioriteetit ja niitä pitää kunnioittaa. Toinen haluaa matkustaa, toinen rakastaa ylellisiä vaatteita, kolmas säästää autoon tai asuntoon. Joku panostaa harrastuksiin. Usein ajatellaan, että ulkonäköönsä tai vaatteisiinsa panostaminen on pinnallista. Kissanviikset sanon minä. Pinnallisuutta löytyy kaikkialta muualtakin ihan yhtälailla! En koe itseäni yhtään sen tyhmemmäksi tai vähemmän syvälliseksi, vaikka suunnittelen jo innoissani, että mitä ostan itselleni synttärilahjaksi tänä vuonna. :D

Minä ja lauantainen töihin lähdössä -look

Nuudeli-kananmuna-hernamaissipaprika-oliivi-porkkana-wokki. Köyhän opiskelijan kasvisruokaa!

Yliopistoelämä

Mun ensimmäisen yliopistovuoden syksy on jo reippaasti yli puolenvälin, jösses miten nopeasti aika menee! On ollut tavallaan mukavaa opiskella säännöllisellä päivärytmillä, mutta välillä tekee mieli heittää Språklära nurkkaan ja palata Lohjalle töihin. Jos joku lukija ei tiennyt, niin opiskelen siis Pohjoismaisia kieliä Turun yliopistossa.

Välivuosi teki ehdottomasti hyvää mulle. Säännölliset tulot ja kunnollinen, pitkäaikainen työkokemus oli eetvarttia. Läksyttömyys oli parasta, työjutut eivät vapaa-ajalla vaivanneet. Lohja alkoi tosin tuntua liiankin autiolta, kun monet lähtivät jo opiskelemaan, Matias asui Espoossa ja oikeastaan kaikki Lohjalla asuneet olivat vuorotöissä. Yritäpä siinä sopia tapaamisia tai viikonloppua, jonka kaikki saisivat vapaaksi. Yleisesti tuntuu, etten saanut juuri mitään aikaan ja tavallaan ”lagasin” kokonaisen vuoden, mutta kävin sentään töissä. :D

Yliopisto on ollut iso muutos elämässä. Usein itseluottamus on ihan nollissa opiskelujutuissa, mutta meidän ryhmässä on hyvä henki ja vertaistukea on saatavilla. Olen onnistunut edes pääsemään kouluun, onhan sekin jo saavutus sinänsä. Yliopistoelämässä on ollut paljon omaksuttavaa, ja tässä koottuna muutamia ajatuksia.

1.   Jos lukiossa olikin välillä lepsuja hetkiä, yliopistossa ei tosiaan ole. Aina olisi jotain tekemistä, on vaan eri asia että miten paljon jaksaa tehdä.

2.    …Ja on täysin normaalia, että kaikkeen ei voi panostaa täysillä. Joku kurssi vedetään aina vähän kevyemmin läpi kuin toinen. Täällä tosin arvostelu on tiukka, ja aika paljon työtä pitää tehdä saadakseen edes sen huonoimman arvosanan

3.   Bileitä ja kaiken maailman tapahtumia on enemmän kuin ehtii käydä. Kutsuja erikoisluennoille, teemailtoihin ja seminaareihin yms. tulvii yliopistosähköpostiin. Juuri perjantaina olin Espoon Hanasaaressa Pohjola-Nordenin Alternativ Norden -tapahtumassa, jossa puhuttiin opiskelu- ja työmahdollisuuksista Pohjoismaissa.

4.  Mun kurssit on tähän mennessä olleet aika koulumaisia, tosin paljon nopeammalla tahdilla. Lähes joka tunnilla on keskustelua, ja huomaan selvästi, että suun aukaiseminen on jo paljon helpompaa kun porukka on käynyt tutuksi. Esiintymään on joutunut jo monta kertaa ja siitä en meinaa saada otetta! Tosi hermostuttavaa esiintyä ruotsiksi, kun ei ole vielä lähelläkään sitä mukavuusastetta, mikä esim. englannin kanssa on jo.

5.   En tiedä, tuleeko mun pääaineessa vastaan englanninkielisiä kursseja, mutta ainakin maantieteessä tulee! Olen miettinyt, että voiko se olla kovin paljon vaikeampaa kuin englannin yo-kokeet? Erikoistunutta sanastoa on ainakin luvassa. Joka tapauksessa, englannin handlaaminen on siis perusoletus useimmissa aineissa.

6.  Opiskelijaruokaloissa on yleensä hyvin valinnanvaraa, mikä on nirsolle hyvä asia :D Ja ruoka on hyvää, mistään muualta ei saisi sen tason annosta niin huokealla!

7.   Kaikenlaista toimintaa ja harrastusjärjestöä löytyy joka lähtöön, mikä on tosi hauskaa ja helppo tapa tutustua ihmisiin. Mä oon menossa mukaan oman ainejärjestöni toimintaan. Harrastuskerhoja on tosi paljon, mm. akateeminen viiksiseura!

8.  En ole vielä tottunut vilauttamaan opiskelijakorttia kaikkialla, mutta yllättävän monesta paikasta saa alennusta, which is awesome. Akateeminen subi on lemppari, samoin kampaajat, vaatekaupat, ravintolat etc.

9. Oma vastuu kaikesta tuntuu tosi raskaalta välillä. On haastavaa pitää kaikki langat käsissä ja puristaa itsestään ulos tarvittavat työt ja samalla tottua kokonaan uuteen opiskelusysteemiin. Vaikka neuvoja ja apua on saatavilla asiaan kuin asiaan, kaipaisin vaan selkeät ohjeet että TEE NÄIN. Vastapainona tulee sitten akateeminen vapaus. Harmi ettei aika millään riitä opiskelemaan huvikseen kaikkea mielenkiintoista.

10. On ollut vaikeaa selvittää itsellenikin miksi hain opiskelemaan ruotsia. Olin hyvä siinä lukiossa, ylipäätänsäkin olen aina pitänyt kielten opiskelusta. Ensisijainen toiveeni oli maantiede, jonka sain onneksi sivuaineeksi. Monet ryhmäläiseni ovat suuntautumassa opettajiksi, mikä on varmaan yleisin suunnitelma mutta mikä ei kuitenkaan kuulosta omalta jutultani. Eli siis ei ole mitään tietoa tulevaisuuden ammatistani. Näen asiat niin, että kielitaito ei koskaan ole hyödytöntä – vaikka kouluttautuisin uudelleen joskus tai päätyisin tekemään jotain ihan muuta asiaa mitä opiskelin, kielitaito avaa ovea kansainvälisille työmarkkinoille. Sivuaineet ovat tärkeässä osassa ja olen pohtinut paljon toimivinta yhdistelmää. Onneksi ei tarvitse ihan heti päättää! 

Kuvat täältä, täältä ja täältä 

#vainsuomijutut

Asioista ei puhuta. Asiakaspalvelussa saa nopeasti kenkää, jos sanoo ääneen kaiken mikä ärsyttää, mutta suomalaisille on edelleen valitettavan usein vaikeaa argumentoida rakentavasti ja ottaa vastaan asiallista palautetta. Tai ihan vaan kertoa, että nyt häiritsee. Suomalaiset on just niitä, jotka eivät kehtaa huomauttaa ravintolassa virheestä, mutta sitten jupistaan hiljaa itsekseen ja kotona kirjoitetaan nettiin miten paska paikka oli.

Asioista puhutaan humalassa. Tunnustan syyllistyväni tähän itsekin... Just tänään aamulla selasin eilisillan viestejä puhelimesta, enkä oikein tiennyt että itkenkö vai nauranko kun kuuntelin kavereille lähetettyjä ääniviestejä. Onhan se aika surkuhupaisaa, jos koko väestöä yhdistävä tekijä on alkoholi. Bileissä, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä, ei tule kuuloonkaan esitellä itseään alkuillasta vielä selvänä. Sen sijaan viinipullon jälkeen kuka tahansa on paras kaverisi. Mitä sosiaalisimmissa kulttuureissa tehdään kännissä? Jos keskustelu yms. on itsestään selvää ilmankin alkoholia, niillä ihmisillä ei ole mitään ”saavutettavaa”, ei mitään mitä varten tarvitsee rohkaisuryyppyä.

Kaiken uuden vierastaminen. Okei, suurin osa omasta tuttavapiiristäni ei harrasta tätä, mutta tiedän paljon ihmisiä, joilla on ongelmia uusien asioiden kanssa. Ja tiedän, että niitä on paljon lisää! Siis vastustetaan kaikkea uutta maan ja taivaan väliltä. Ruokia, ihmisryhmiä, keksintöjä, tutkimustuloksia jne. Tietenkään kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan ja makunsa kullakin, mutta sellainen ”ruoka ei ole ruokaa ilman lihaa” –tyylinen jääräpäisyys asioita kohtaan on ihan käsittämätöntä! :D Ei kyllä mikään ihme, että Suomessa ei luoda uutta samaan tahtiin muun maailman kanssa. Ilmapiiri on tosi lyttäävä, jos vertaa esimerkiksi Pohjois-Amerikkalaiseen ajattelutapaan.

Huono kansallinen itsetunto. Suomi on pieni maa. Pienestä maasta ei tule niin paljon kansainvälisiä menestystarinoita, mikä on aivan luonnollista. Mutta meidän Suomi-itsetunto on niin huono! Oon joskus itsekin huomannut ulkomailla hostellissa sanovani muille reissaajille, että ei Suomeen kannata tulla. Läpällä tai ei, niin mitä hittoa? Samoin urheilu ja kaikki mahdollinen kääntyy aina niin, että Suomi on paska, aivan perseestä ja ei täällä mitään osata. Että hiton Ruotsi kun tekee kaiken aina paremmin. Joo, urheilussa on ehkä kyse suurista tunteista, mutta yleisesti oman maan hyvien puolien näkeminen tuntuu olevan kiven alla.

Sauna. Mahdotonta käsittää, miten näin ujo ja epävarma kansakunta voi silti rakastaa saunomista.

Hiljaisuus. Ja että se on niin helposti saavutettavissa. En pitkään aikaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta kun alkoi useammin matkustella, niin todella huomasi, miten harvinaislaatuista suomalainen vaivaton hiljaisuus on. Se on tietyllä tapaa tosi hassua. Yksi niistä asioista, joita tulee ikävä ulkomailla. Jos olisi kasvanut muualla, ei sitä osaisi varmaan kaivata samalla tapaa. Ja joka paikassa ei todellakaan ole mahdollista päästä oikeasti luontoon ja hiljaisuuteen niin nopeasti ja vaivattomasti kuin täällä.

Talvisota. Kaiken, siis ihan kaiken voi aina ja missä vaan kuitata talvisodalla. Hyvä että löytyy meiltäkin jotain ylpeydenaihetta! J Mutta se on hauskaa, miten moneen asiaan voikaan todeta ”isoisä ei taistellut talvisodassa siksi että…”.

Hienot hetket muistetaan pitkään. Jos Suomessa tapahtuu jotain kansainvälisesti isoa, se muistetaan pitkään #suomimainittu #torillatavataan #mm95

Pari sanaa matkailusta

Matkustaminen on...

se kipristely vatsassa, kun lentokone nousee ja tiedät pääseväsi kauas arjesta.

se fiilis, kun astut ulos lentokentältä todetaksesi, että onpa täällä erilainen ilmasto kuin kotona.

se hetki, kun onnistut ensimmäisen kerran sanomaan tarjoilijalle ”kiitos” paikallisella kielellä.

se riemu, kun sisäinen maantieteilijäsi hihkuu nähdessään vesistöjä, maisemia ja kasveja, joista on ennen kuullut vain kirjoista ja kartastoista.

se hämmennys, kun kuvittelit muuntaneesi päässäsi paikallisen valuutan oikein euroiksi ja summa on kuitenkin jotain aivan muuta.

se ylpeys, kun voitat ujoutesi ja olet paljon sosiaalisempi kuin ikinä Suomessa. Ja nautit siitä!

se tunne, kun sanot suomeksi jotain kovaan ääneen julkisella paikalla ja muistat, että juuri se sanomasi sana tarkoittaa jotain törkeää paikallisella kielellä.

se ahaa-elämys, kun yhdistät jotain äsken museossa oppimaasi koulussa opittuun.

se ilo, kun olet parhaassa matkaseurassa ja selviätte varmasti mistä tahansa käänteestä!

se hetki, kun tajuat miten mahtavaa on olla elossa juuri sillä hetkellä siinä paikassa.

Matkustaminen on myös…

se häpeä, kun tiputat thaimaalaisessa junassa Breezerin rinkastasi pääsi kautta lattialle. Siinä oli sirpaleet ja juoma pitkin junaa, kyllä hävetti.

se kauhun hetki, kun bongaat ison hämähäkin.

se tylsyys, kun odotat jatkolentoa kentällä seitsemän tuntia.

se lievä paniikki, kun et tajua mitään paikallisista junista ja nouset väärällä asemalla pois.

se jokailtainen hups, kun päiväbudjetti ylittyi taas.

se nolostus, kun puristat ravintolassa sitruunaviipaletta annoksellesi ja mehu lentää ikkunaan eikä salaattiisi.

se hämmennys, kun unohdat silmälasisi edelliseen kaupunkiin.

se epätoivo, kun ruokalistalla mikään ei kuulosta hyvältä, vaikka ihan tosissaan lupasit itsellesi olla nirsoilematta tällä kertaa.

se kärsimättömyys, kun odotat paahteessa tunnin päästäksesi johonkin nähtävyyteen.

se nolostus, kun marssit kirkkoon kamerakädessä niin turistina ja huomaat, että siellä on sunnuntaimessu käynnissä.

se epäuskon tunne, kun norsu aivastaa ja räkä lentää suoraan silmääsi. 

Tuplanaamameikki

Huono tyttö, subst. (arkinen ilmaisu) = Nimitys naiselle, joka ei hallitse hiustenlaittamista, meikkaamista ja muita ulkonäön kohentamiseen liittyviä toimenpiteitä. Ominaisuus paljastuu useimmiten teini-iän alussa, jolloin huono tyttö joko tipahtaa kaveriporukasta tai sinnittelee mukana ja kompensoi rajallisia kykyjään huumorintajulla. Turvautuu bileiltoina ystäviensä apuun lähen poikkeuksetta.

Mä olen huono tyttö. Tykkään kosmetiikasta ja hamstrailen niitä välillä liikaakin, mutta en koskaan saanut sitä tyttöyden taitoa. Tilasin kerran sokerimassaa, halusin kokeilla kainaloiden sheivaamista. Lopputuloksena koko kylppäri oli täynnä tahmaa, jota yritin äkkiä raaputtaa irti pinnoista ennen kuin kukaan tuli kotiin. Että sellasta.

Joku neuvoo katsomaan meikkitutorialeja Youtubesta. Kattelen naama vihreenä sarjismeikkejä, täydellisiä smokey eye -videoita ja pellemeikkejä ja saan inspiraation, jeeee nyt kokeilen! Sitten luomivärit alkaa pikkuhiljaa vahingossa mennä pandamaiseksi ja joudun pesemään kaiken pois. Ei vaan toimi. Tänään kuitenkin näin videon tuplanaamameikistä. Vaadittavista välineistä multa puuttui aika moni, mutta päätinpä silti antaa itselleni mahdollisuuden. Kuinka vaikeeta voi muka olla silmien ja nenän meikkaaminen? Tuossa videolla on mallini eli tavoiteltu look. Alempana oma versioni.

AIVAN KAMALA!!!! :D Miten joku voi olla näin onneton meikkaaja??

Oma talous ja omat valinnat

En koe olevani ruuantuotanto- ja ympäristöasioissa asiantuntija, mutta keskivertoa valveutuneempi. Mantsan pääsykokeisiin valmistautuessa tuli luettua paljon tietoa kyseisistä aihepiireistä. Nyt omillaan muuttaessa oma talous ja oma keittiö ovat hyvinkin ajankohtaisia ja pohdintoja herättäviä juttuja. Millainen ruoka on laadukkainta, terveellisintä, ekologisinta ja mahtuu vielä opiskelijan budjettiin?

Niin, kun niitä kriteereitä on aika monta. Reilulla kaupalla tuetaan sen etelä-amerikkalaisen banaani- ja kaakaoviljelijän toimeentuloa. Luomulla pidetään oma kroppa vapaana lisäaineista ja torjunta-aineista. Kotimaisella tuetaan oman maan taloutta. Omalla puutarhalla saa taattua laatua. En kuitenkaan tahdo tuhlata ruokaan koko kuukauden budjettia. Mistä tietää, mikä on järkevintä milloinkin? Tarkkaanottaen pitäisi vielä miettiä kuljetusta ja kasvisten sesonkia. Vähemmästäkin menee sekaisin.

Tykkään suomalaisista marjoista, joten ajattelin täyttää pakkasen talveksi kotimaan antimilla. Lisäksi olen innoissani pienimuotoisesta puutarhasta, ja ensi keväänä kokeilen viljellä omaa perunaa, sipulia, salaattia ja ehkä tomaattia. Harkitsen myös satokausikalenterin hankkimista, koska olen myös innostunut laajentamaan omaa kasvissyöntiäni. Sitten vielä googlettelun aikana huomasin, että osaa kasviksista ei ole järkevää ostaa luomuna, koska niiden lisä- ja torjunta-ainepitoisuudet ovat tavallisessakin viljelyssä pieniä. Sitten vielä sellainen asia, että luomuviljelyn ympäristökuormitus kuulemma on usein suurempikin kuin tavallisen viljelyn.

En ole varsinaisesti epäilevä lisäaineita tai kemikaaleja yleensäkään kohtaan. Viime vuosina on kuitenkin saanut lukea jatkuvasti erilaisia artikkeleita siitä, mitä tapahtui kun lopetti shampoon käytön, siirtyi mineraalimeikkeihin, aloitti kasvissyönnin yms. Uskon tottakai, että luonnonmukaisellakin pärjää. On vaan vaikea sulattaa, että yhtäkkiä iso osa ihmisistä onkin superherkkää ja allergista porukkaa. Valloilla oleva tapa demonisoida kemikaalit ja lisäaineet on ärsyttävä. Joskus mietin, että kokeeko osa ihmisistä lumevaikutusta vaihtaessaan luomumpaan tuotteesseen. Toisaalta, on olemassa tutkimuksia aiheesta ja onhan historiassa ennenkin pidetty jotain ainetta hyödyllisenä ja myöhemmin todettu että oho, siitähän saa syövän.

Pitäisi perehtyä enemmän ruuantuotantoon ja sen eroihin kotimaassa ja ulkomailla. Onko suomalaisessa kasviksessa yhtä paljon torjunta-ainejäämiä ja lisäaineita kuin jenkkiläisessä tai vaikkapa etelä-eurooppalaisessa? Periaatteessahan EU:n sisällä on samat säännöt. Kaikkia hedelmiä ei tietenkään kasva Suomessa, ja EU:n ulkopuolelta tulee paljon tavaraa tänne myyntiin. Kotimainen vaihtoehto on luultavasti kannattavin satoaikana, mutta entä talvella, kun Suomen kasvihuoneet nielevät energiaa? Elintarvikeverkko näyttää olevan loputon suo :D Ja jos en ole lisäainehysteerinen, niin onko edes järkevää ostaa luomuna? Antioksidantteja on enemmän, mutta jos ympäristökuormitus on suurempaa, hinta korkeampi ja tutkimuksissa maunkaan ei ole todettu olevan olennaisesti parempi?

Entäs sitten ne kosmetiikat ja siivousaineet? Ostin kaappiini pullot etikkaa ja mäntysuopaa, mutta omistan myös ihanan sitruunantuoksuisen nätin pullon yleispuhdistusainetta. Käsittääkseni muutamalla perustuotteella pärjää hyvin pitkälle, ja "joka tilanteeseen oma aine" on lähinnä kaupallista markkinointipotaskaa. Siivousaineiden myrkyllisyyteen ei ole vaikea uskoa. Mutta suihkepullossani lukee, että 96% biohajoavaa. Onko se oleellisesti parempi tuote vai markkinointikikka? Olenko vain turhan naiivi, kun mietin, että miksi teollisuus tekisi tahallaan ihmisille oikeasti haitallisia ja allergisoivia aineita? Miten paljon nämä terveyshaitat saavat ilmaista palstatilaa ja huomiota kun iltalehdet tahtovat pelotella ihmisiä kohuotsikoillaan? Onko mahdollisia allergioita joka kymmenennellä vai joka tuhannella? Veikkaisin myös, että suuri osa ihmisistä ei kiinnitä näihin asioihin kuitenkaan niin suurta huomiota, että osaisivat yhdistellä mahdollisia oireita.

Onko kyseessä iso huijaus kuluttajia kohtaan? Miten ihmeessä shampoon käyttämisen lopettaminen voi tehdä hiuksista paljon parempikuntoiset? Kyse on tuotteesta, joka on suunniteltu nimenomaan pesemään hiukset! :D I'm confused.

En tiedä, saiko tästä ajatusvyyhdistä selvää kukaan. Omiin nyrkkisääntöihini kuuluu, että ei häkkikanalan munia. Pakasta kotimaisia marjoja (onko muuten torimansikoissa paljonkin lisäaineita??). Suosi reilun kaupan banaania ja ben & jerryä! Noudata sesonkeja, silloin saa parasta tavaraa edullisimmillaan. Opettele syömään enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Jospa näillä pärjää näin alkuun.


Onko kukaan muu pohtinut näitä asioita? Jos on, millaisiin lopputuloksiin on päädytty?

                                              Toisessa suihkepullossa on mäntysuopalaimennosta

Pikaisesti katsottuna kaapista löytyi luomuna teetä, kahvia, tomaattimurskaa, kaurahiutaleita ja vehnäjauhoja.

Kauneutta etsimässä

Luojalle kiitos Sokoksen 3+1 -päivistä! Mikä loistava tilaisuus päivittää purkkikokoelmaansa edullisin hinnoin. Ja huomata kotona, että ostit taas yhden kosteusvoiteen, vaikka kotona odotti entuudestaan jo kaksi. Hups.

Ylärivissä Refecto Cil -silmänaluslaput meikatessa varisevan luomivärin varalta sekä tavallisia höyliä. Keskirivissä Balmi-huulirasva (samaa tyyliä kuin ne jenkeistä rantautuneet pallorasvat), puhelinlankaponnarit ja aurinkopuuteri, jota on nyt pakko opetella käyttämään kun tuli ostettua. Alarivissä Garnierin kosteusvoide, Yotuelin valkaiseva hammastahna (joka on hammastahnaksi kallis ja siksi toivon, että se on myös laadukas), KC Professionalin sävyttävä, väriä kirkastava hiusnaamio sekä Neutrogenan uskomattoman hyväntuoksuinen voidemainen kasvojenpuhdistusaine.

Kiinnostavin näistä on tuo puhelinlankaponnari ja hiusnaamio! Hiusnaamioon oli saatavilla samaa sarjaa sävyttävä shampoo ja suoravärejä. Siis pinkkiä, sinistä, tummaa, punasta... En ehtinyt jäädä perehtymään sen tarkemmin, mutta jos naamio toimii, niin voin harkita shampoon ostamista. Yritän nimittäin etsiä vakkarituotteita itselleni:D

Nämä eivät ole eilisiä hankintoja, mutta esittelenpä silti! Gina Tricotin nail spray lupaa kuivattaa kynsilakan nopeasti. Olen testannut vain kerran, joten en osaa vielä sanoa tuomiota. Sitten syötävää hyvinvointia: ostin tammikuussa monivitamiinivalmisteen ja D-vitamiini-öljykapselin. Tuo multivitamiini on oksettavan hajuista ja myös aiheuttaa voimakkaan oksennusrefleksin/pahanolonpuuskan noin 5-10 min kuluessa nielaisusta. Otan tabletin päivittäin, ja paha olo on seurannut sen verran usein, että pystyn luotettavasti yhdistämään sen tähän. En keksi muuta selitystä kuin se, että on vaan tuju annos vitamiinia. Mutta ainakin se toimii, kynsiä saa leikata vähän väliä ja eivät katkeile enää jatkuvasti!

Nail spray ja eilen Sokkarissa näkemäni hiusten tyvikasvun peittävä puuteri saivat kyllä miettimään, miten valtava bisnes kosmetiikka on. Jotkut tuotteet tuntuvat tosi liiottelulta ja monet varmasti ovatkin tehottomia. En missään nimessä lähde moralisoimaan ketään, itsehän tässä esittelen uusia ostoksiani :D Mutta kaikkea sitä ollaan valmiita tekemään ja tuhlaamaan hyvältä näyttämisen takia!

Luurijuttuja

Kummallista ajatella, että ei siitä ole kuin reilut 10v kun pelkkä värinäyttö oli cool. Matopeli ja omien soittoäänien sävellys ♥. Ei ole kauaakaan kun Demin ja Suosikin takasivut oli täynnä niitä mainoksia taustakuvista ja soittoäänistä jotka piti tilata maksullisesti tekstiviestillä! Puhumattakaan oman yläasteeni aikana ilmestyneestä Samsungin kosketusnäytöstä jossa oli kaatuvat nopat!

Kehitystä on siis tapahtunut hyvin paljon. Mutta ei keskitytä siihen, mitä teemme puhelimella vaan siihen, mitä oma laitteemme kertoo meistä! 

Simppeli puhelin ilman extroja: Tällaisten käyttäjät ovat usein vanhempaa ikäluokkaa ja aikoinaan luultavasti jästipäisyyttään kieltäytyivät seuraamasta kehitystä, eli eivät oikein ymmärrä internettiä tai mitään teknologiaa. Helppokäyttö-senioripuhelin on luultavasti sukulaisten ostama. Isot näppäimet, kova volyymi ja valtava fontti helpottavat ikäihmisen elämää. Jos harrastavat valokuvausta, kantavat mukanaan vielä urheasti oikeaa kameraa muun suvun ottaessa kuvia kännykällä. Oma ukkini kuuluu tähän ryhmään, hän "näpyttelee vain nänninpäitä", kuten oli kerran puhelinmyyjälle todennut :D

Simppeli puhelin joillakin extroilla: Voi kuunnella musiikkia, on kamera ja ainakin mahdollisuus jonkinlaiseen nettiin. Käyttäjä on joko astetta lievempi versio edellisestä kuvauksesta tai hänellä on oikea elämä ja oikeita live-ystäviä, jolloin vaatimaton puhelin on riittävä. Näissä puhelimissa on graafiset hymiöt, joita vanhemman väen voi olla hitusen hankala tulkita. Mikään ei ole hauskempaa kuin saada isovanhemmalta tekstari, jonka hymiövalinnat herättävät väkisinkin hilpeyttä :D

iPhone: Nyt päästiin älysarjaan! Minäpuhelimen omistajat ovat usein varakkaahkosta perheestä, puhelin oli vain yksi monista joulu/synttärilahjoista. Aluksi vanhemmat ovat tyytyväisiä rakkaan lapsen onneen, mutta kun jatkuvat huollot ja lapsen muun laitteiston uusiminen omenapuhelimeen sopivaksi haukkaavat ison palan budjetista, vanhemmat toivovat olleensa fiksumpia. iPhonen käyttäjillä on usein semikallista merkkikamaa puhelimensa seurana.

Samsung: Monet Samsung-ihmiset ovat niin perusihmisiä kuin olla ja voi. Kaikillahan on Samsung! Oon 100% varma, että kaikkien lähipiirissä on aina eniten Samsungeja. Niiden omistajat koittavatkin erottua massasta kuorien avulla. 

Sony: Vastakohtana äskeiselle, Sonya taas ei kovin monella ole. Tätä merkkiä suosivat monet nörtit laatutietoiset, eli ne, jotka oikeasti tutkailevat speksejä. Sonyn omistaja on iloinen erottuessaan massasta vähän, mutta ei liikaa: android-käyttis kuitenkin luo Sonyn ja Samsungin käyttäjien välille sillan, joka liittää nämä kaksi yhteen taistelussa Omenaa vastaan! Tunnustan valinneeni itselleni Sonyn osittain siksi, että melkein kellään lähipiirissä ei ole sitä. Sony siis tosiaan edustaa mietoa hipsterimäisyyttä. 

Lumia: Lumian käyttäjissä on nyt jo lähes hiipunut usko Nokian uuteen nousuun. Windows-puhelin tuntuu tyhmältä verrattuna kaikkien tuttujen Androidiin ja Lumian omistaja oikeastaan katselee jo kevään uutuuksia vaihtaakseen johonkin muuhun luuriin. 

HTC: Tämän merkin käyttäjä luultavasti katkeroituu loppuelämäkseen, sillä elämässä ei tule vastaan mitään muuta niin kauheaa kuin htc:n ostaminen ja pian seuraava karvas pettymys. Se pistää sydämeen ja nostattaa raivon kyyneleet silmiin. "Saatanan puhelin voisitko toimia!!!!"  #storyofmylife 

Jolla: Hipster level ultimate. Jollan valitseminen on vaatinut pelurin luonnetta, sillä omistaja salaisesti odottaa, että Jollasta tulee oikea juttu päästäkseen sanomaan "I had it before it was cool!" Lause tuottaa suurta tyydytystä, mutta koska Jollasta ei tule suurta juttua, myös hipsteri nielee pettymyksen ja esittää olevansa tyytyväinen kun omaa harvinaisen puhelimen! Toinen mahdollinen Jolla-omistaja on foliohattu päässä kävelevä tyyppi, jolle Jolla edustaa uutta Nokiaa, Applen lyömistä ja Nokian paluuta valtaistuimelle!

Caterpillar: Äitillä oli tällainen superpuhelin, joka ei ollut mikään huippu ollakseen puhelin (huono kamera, vanha android-versio) mutta se puhelin olisi selvinnyt vaikka ydinsodasta. Kestää ihan kaiken. En jaksa uskoa, että kukaan (paitsi äiti) käyttää sitä oikeasti. Se on sellainen puhelin, jonka hautaa kapselissa maahan tulevien sukupolvien löydettäväksi, "Näin elettiin 2000-luvun alussa". Mutta jos joku sitä oikeasti käyttää, harrastuslista on luultavasti sellainen, että vakuutusyhtiössä käännytetään jo ovelta pois. Mihi muuten tarvitsee sellasen puhelimen jos ei extreme-elämään?

Google Nexus: Weird.

LG: Weird.

Ps. Puoletkaan kuvauksistani tuskin pitävät paikkaansa. Kunhan jaarittelen!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tällainen kaunis helmikuinen ja kovin keväinen päivä muistuttaa siitä, että kevät tosiaan on tulossa. Penkkarit ja wanhatkin meni, hiihtolomat ovat alkaneet! 

Tänä vuonna puhaltaa muutoksen tuulet enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen ollut nyt reilun kuukauden inttileski. Aloitan syksyllä taas opiskelut. Muutan Turkuun. Ja mikä parasta: muutan Matiaksen kanssa vihdoin ja viimein saman katon alle. Ei sitä tarvinnut odottaa kuin nelisen vuotta!

Inttiin on tottunut aika helposti, kaukosuhteessahan tässä on elelty muutenkin kesästä asti. Jonkin verran nakertaa, kun yhteydenpito on niin lyhyttä ja pintapuolista ja välillä ei viikonloppunakaan voi nähdä, riippuen mun työvuoroista. Mutta 9kk menee lopulta nopeasti, ja saan uppoutua muuttopuuhiin ja pitää itseni kiireisenä. Joten ihan positiivisella mielellä ollaan :)

Innostus tulevaan turkulaisuuteeni iski kunnolla kun tajusin, että kohta täytyy päättää milloin lopetan työt Lohjalla! Lisäksi vähänkin suurempien hankintojen tekemisen olen ajastanut niin, että kevään ajan ostan joka kuukausi jotain, ensimmäisenä vuorossa imuri! Kaverin kanssa juuri puhuttiin, että nopeasti tulee tonnin lisälasku jos jättää kaikki hankinnat sinne muuttopäivien tienoille. Tulen myös tarvitsemaan uutta tietokonetta, joten työstän kevään budjettia ja laskeskelen mihin on varaa. Varsinaisia laskuja minulla ei tällä hetkellä ole kuin kännykkäni, Spotify ja Netflix, mutta muita säännöllisiä kuluja ovat mm. piilolinssit ja bussimatkat. Olen ehkä elänyt "leveästi" kesästä asti ja sallinut muutamia mukavuuksia hyvillä mielin, koska kohta alkaa taas köyhempi vaihe :D 

Yhteenmuutto Matiaksen kanssa tulee olemaan iso juttu! Ollaan odotettu sitä tosi kauan ja elämä helpottuu kummasti kun ollaan taas päivittäinen osa toistemme arkielämää :) Turussa on muutamia tuttuja, joten en joudu ihan ypöyksin vieraaseen paikkaan! Näillä näkymin tästä vuodesta on tulossa hyvin jännittävä!

#sisustuskuume

Matkakertomus osa 3: Luang Prabang, Laos

Kun tubingista oli selvitty, lähdimme vielä hiukan pohjoisemmaksi. Luang Prabang on Pohjois-Laosin keskiosissa. Vientiane, Vang Vieng ja Luang Prabang ovat melkein allekkain kartalta katsottuna, kaikki saman päätien varrella. Matka sinne Vang Viengistä kesti muistaakseni jopa 7h. Koko bussikyyti oli matkaseuralleni taas yhtä painajaista pitkin vuoristoa, rotkojen reunoilla. En yleensä itse kärsi matkapahoinvoinnista, joten meikäläinen tuijotteli ikkunasta maisemia ja kuunteli musiikkia. Mitä näkyi? Tiheää metsää, jylhät vuoristomaisemat, banaanipuita. Asutusta oli tienvarrella: pieniä taloja/hökkeleitä, pihapiirissä liikkui kanoja ja koiria. Chilejä ja muita ruoka-aineita oli kuivumassa kankaiden päällä katoilla ja maassa. Meneillään oli kuivakausi, joten maa oli pölyinen, tienvarsien kasvitkin olivat ihan harmaat monin paikoin.

Kuitenkin, Luang Prabangiin päästiin. Kaupunki ei ole kovin iso, mutta silti täynnä historiaa. Se on ollut oma kuningaskuntansa aiemmin, ja kuuluisa monista upeista temppeleistään. Joka ilta pääsee markkinatunnelmiin, kun pääkadulle pystytetään kojut, joista voi ostaa vaatteita, huiveja, käsitöitä, koruja, mausteita, kahvia ja teetä, matkamuistoja... Markkina-alue oli ahdas ja laukusta kannatti pitää kiinni. Vaikka Laos on yleisesti ottaen rauhallinen ja turvallinen matkakohde, en jätä ikinä missään laukkuani vartioimatta. Markkinoilla kaupantekoon ja tinkimiseen pääsi kunnolla kiinni, siitä oppi jopa tykkäämään.

Ensimmäinen kokonainen päivämme Luang Prabangissa oli syntymäpäiväni! Aloitimme Maijun kanssa päivän jalkahoidolla – kalaterapiaa ja hierontaa ♥. Sain illalla lahjaksi Maijulta ja mummilta norsupussukan, taskullisen seinäkoristeen, aiemmin ihailemani norsukorvikset sekä gekkosormuksen! Päiväkirjani sanoin: ”Meinasi tulla itku liikutuksesta, mutta hallitsin onneksi itseni.” Huomasin reissun aikana, että olen yllättäen aika pidättyväinen ihminen! Koin synttäreinä vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Oli mahtavaa olla ulkomailla, mutta samalla vähän harmitti että ei voinut juhlia kavereiden kanssa kuten yleensä. Ikimuistoista se oli joka tapauksessa, kuten koko reissu!

Seuraavat päivät kuluivat rennosti. Kävimme upeilla vesiputouksilla. Eivät olleet kovin isot, mutta fantastiset kauniit kylläkin! Uimme turkoosissa vedessä. Hauskaa huomata, miten viileä vesi sai auringonpolttaman ihon näyttämään mustelmalta. Kiertelimme keskustaa, joka oli melko nopeasti nähty. Hieronnat olivat edelleen vakio. Välillä emme tehneet oikein mitään, vähän kävelimme, nukuimme, kävimme syömässä ja ehkä hieronnassa. Seuraavana päivänä menimmekin norsusafarille. Se oli mahtava kokemus! Saimme ratsastaa norsuilla ja viedä ne kylpemään Mekongiin. Ratsastaminen oli piece of cake, mutta kylpeminen oli kauhistuttavaa ja samalla hauskaa. Sain myös norsun räkää silmääni, mutta ensiapuna tehty vesihuuhtelu ja illalla kaupungista ostetut silmätipat pitivät tulehduksen poissa.  

Norsut. En tiennyt, että norsuillakin on karvat! Nahka oli paksu ja kun fanttimme heilutteli korviaan niin, että osui jalkoihini, tuntui kuin olisi huitaistu valtavalla nahkahameella! :D Fanteilla oli myös vaaleanpunaisia pilkkuja. Kylvettäessä menimme selkään ilman satulaa, yksi hlö/norsu. Istuimme norsun kaulassa, ja koin jälleen suuret ahdistuksen hetket, kun norsu menee joenrantaan hieman alaviistoon ja yritän pitää kiinni jostain ja taistella putoamista vastaan. Mutta selvisin jokeen asti, sitten ihana fanttini heittikin minut satulasta. Ja suihkutti vettä päälle monta kertaa. Luontokappaleista yleisesti kiinnostuneena en voinut olla ihailematta kärsää, siinä vasta hauska ruumiinosa! Norsut veivät sydämeni aivan täysin :).

Jälkeenpäin mietimme, että olimme Luang Prabangissa ehkä muutaman päivän liikaa. Lopussa oli jo vaikea keksiä mitään tekemistä. Mutta sai ainakin rentoutua, eikä ollut kiire mihinkään! Viimeisenä iltana kävin Maijun kanssa keskellä kaupunkia olevan kukkulan päällä katsomassa auringonlaskua. Näköala oli upea! Illalla menin itsekseni drinksulle, Maiju liittyi myöhemmin seuraan. Jutustelin ihmisten kanssa ja harmitti, että baarit menevät kiinni siellä jo klo 00. Aamulla heräsin kurkkukipuun. Siitä alkoi pari viikkoa kestänyt superflunssa. Onneksi sain sen ihan reissun lopulla! Sinä päivänä lensimme takaisin Bangkokiin, jossa olimme vielä kaksi yötä. Vaatimukseni oli, että saisin yhden kokonaisen shoppailupäivän ennen paluulentoa. Tämä viimeinen hostellimme oli muuten kaupungin kuuluisimman prostituutiokadun vieressä. Hostellimme slogan ”Sleep different” on monitulkintainen lause englannissa.

 Thieves will be thrown in Mekong River!

Kaiken kaikkiaan reissumme oli mahtava! Sain paljon sivistystä, matkailu todella avartaa. Näin paljon asioita, joista olen aiemmin vain lukenut tai nähnyt kuvissa/leffoissa. Matkaseuran kanssa meni hyvin, vaikka monen viikon tiivis yhdessäolo kävi välillä kaikkien hermoille. Suurilta riidoilta vältyttiin. Hauskaa oli, ja luulenpa että keskusteluissa monesti näkynyt generation gap toi ajateltavaa yhdelle jos toiselle ja kolmannellekin!

Siinä reittimme! Laung Prabangista tosiaan lensimme takaisin Bangkokiin, josta lähti lento Suomeen. 

Tässä tiivistelmä seikkailuistamme Aasiassa! Kysykää jos on kysyttävää! :)