”Luksuksen tuntee siitä kun itkettää
kun ei voi ostaa sitä” – ystäväni Saara
Yksi asia ei
ole muuttunut vuosien kuluessa: opintotuella ei kovin kattavasti eletä tänäkään
päivänä. Niin kiitollinen kuin siitä olenkin, se ei vaan riitä. Omaa talouttaan
voi sopeuttaa monin keinoin, päällimmäisenä mielessä on asuminen, eli yksin vai
kaksin. Olen omaan asuntooni enemmän kuin tyytyväinen, kävi hyvä tuuri kun
saimme kämpän niin nopeasti TYS:ltä. Vuokra on edullinen ja sijainti hyvä.
Mulla on
sellainen mielikuva, että aikaisemmin, 10–30 vuotta sitten, opiskelijat olivat
oikeasti köyhiä. Sisustus oli haalittu sukulaisten armopaloista, vaatteet
kirpparilta ja vaihto-oppilasaikaa lukuun ottamatta ei edes haaveiltu
ulkomaanlomista. Lomat oltiin töissä. Eikö? Sukulaisten ja tuttavien puheista
on jäänyt tällainen kuva. Jos vanhemmat eivät sattuneet olemaan kroisoksia,
niin vähällä pärjättiin.
Empiirisen
tutkimuksen eli kaveripiirini perusteella väitän, että nykyaikana on erilaista.
Opiskelijat eivät edelleenkään kieri rahassa, mutta moniin asioihin silti
panostetaan huomattavasti enemmän. Oma tilanteeni on se, että totta kai rahaa
on nyt käytössä vähemmän kuin välivuotena. En asu enää lapsuudenkodissa, ruoka
maksaa, samoin vakuutukset ja kaikki mahdollinen. Uutta se ei tietenkään ole ja
olenkin jo vuosia rahoittanut suurimmaksi osaksi itse tekemiseni. Eli elämisen
kalleus ei siis tullut yllätyksenä.
Töissä
käymisen, opiskelun ja rahan kolmio on mutkikas kuvio. Työllä saa rahaa,
rahalla saa asioita mutta ahkeroimalla pääsee joskus ulos koulustakin. Itse
käyn töissä, mutta aika vähän. Musta oli helpompaa tehdä niin, että oletuksena
on vähän töitä ja lisää voi tehdä sen mukaan mitä kerkeää/jaksaa. Kerrassaan
mainio järjestely, sopiva tähän hetkeen. Luultavasti saattaisin jotenkin
sinnitellen pärjätä pelkällä tuella ja opintolainalla, mutta ennemmin teen edes
vähän töitä.
Mikä on
luksusta nykyään opiskelijoille? Tai ihan tavallisille ihmisille? Aloitetaan
sisustuksesta. Valehtelematta kaikilla ystävilläni on siistit kämpät, joista
näkee, että kokonaisuus on ollut harkittu ja siihen on panostettu. Ei mitään
design-huonekaluja, mutta ei mitään sieltä täältä saatuja tädin vanhoja verhoja
tai nojatuolia. Astiastoa on kerätty usein vuosien ajan, samoin tekstiilejä,
eli hyvä valmistautuminen on auttanut. Mutta silti, on selkeästi huolella
mietitty ja valikoitu. On ollut varaa siihen. Oliko entisaikoina mahdollista
tavallisille nuorille?
Vaatetus. Mä
tykkään shoppailla, mutta löydän harvoin täysosumia. Mulla onkin meneillään
vaatekaapin uudistamisprojekti, koska mulla oikeasti on tosi vähän vaatteita ja
aika yksipuolista tyyliä. Mutta käyn silti kavereiden kanssa shoppailemassa. Ei
me mitään Stockmann-vaatteita tavallisesti osteta, mutta ei ole myöskään
harvinaista omistaa ylin sadan euron käsilaukku, kello, takki tai kengät. Eikä
100 euroakaan ole lopulta iso summa laadukkaasta tuotteesta. Mutta se on iso
summa siinä vaiheessa, kun saat kuukaudessa 500e opintotukea. Osa kavereista
elää säästöillä, osa tekee töitä jatkuvasti, osaa saa vanhemmilta apua. Haluaisin
tietää, että panostettiinko pukeutumiseen niin paljoa esimerkiksi 80-luvulla?
Ja
matkustelu. Vaihto-opiskelu ei kiinnosta mua niin paljon, suunnittelen
mieluummin reppureissuja! Huolimatta opiskelijastatuksesta, useat ystäväni,
minä mukaan lukien, suunnittelee ulkomaanmatkaa lähitulevaisuudessa, noin
vuoden sisään. Moni tuttu on ollut au pairina tai vaihdossa, muutama on mennyt
ulkomaille opiskelemaan ja sitähän on varmasti tehty ennenkin. Matkustaminen on
varmaan halventunut ja helpottunut paljon viime vuosikymmeninä. Ennen opiskelun
alkua ajattelin, että nyt sitten sitä makaronia ja jauhelihaa seuraavat viisi
vuotta. Ehkä hieman yllättäen olen pannut merkille, että nykyaikana tosiaan
nuorilla jotenkin vain on enemmän rahaa käytössä kuin aiemmilla sukupolvilla.
Onko nämä
edellä mainitut asiat lopulta edes niin luksusta? Riippuu keneltä kysyy. Toisilla
menee hyvin ja toisilla ei. Olen jotenkin ajatellut, että sitten ”aikuisena” ja
työssäkäyvänä on itsestään selvää, että on varaa tehdä asioita. Tarkemmin kun miettii,
niin ei se ole läheskään kaikilla noin. Siksi täytyy muistaa arvostaa jokaista
matkaa ja käsilaukkua ja unelmasohvaa. On erittäin onnekasta olla
täysipäiväinen opiskelija, jolla on sellaiset resurssit!
Miksi luksus
on tarpeellista? Väitän, että jokaisen sisällä asuu materialisti. Toisilla se
on vain vahvempi. Loputonta kulutusjuhlaa en kannata, mutta elämästä ja
varsinkin itse ansaituista rahoista kuuluu saada nauttia. Jokaisella on omat
prioriteetit ja niitä pitää kunnioittaa. Toinen haluaa matkustaa, toinen
rakastaa ylellisiä vaatteita, kolmas säästää autoon tai asuntoon. Joku panostaa
harrastuksiin. Usein
ajatellaan, että ulkonäköönsä tai vaatteisiinsa panostaminen on pinnallista.
Kissanviikset sanon minä. Pinnallisuutta löytyy kaikkialta muualtakin ihan
yhtälailla! En koe itseäni yhtään sen tyhmemmäksi tai vähemmän syvälliseksi,
vaikka suunnittelen jo innoissani, että mitä ostan itselleni synttärilahjaksi
tänä vuonna. :D
Minä ja lauantainen töihin lähdössä -look
Nuudeli-kananmuna-hernamaissipaprika-oliivi-porkkana-wokki. Köyhän opiskelijan kasvisruokaa!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti