Yliopistoelämä

Mun ensimmäisen yliopistovuoden syksy on jo reippaasti yli puolenvälin, jösses miten nopeasti aika menee! On ollut tavallaan mukavaa opiskella säännöllisellä päivärytmillä, mutta välillä tekee mieli heittää Språklära nurkkaan ja palata Lohjalle töihin. Jos joku lukija ei tiennyt, niin opiskelen siis Pohjoismaisia kieliä Turun yliopistossa.

Välivuosi teki ehdottomasti hyvää mulle. Säännölliset tulot ja kunnollinen, pitkäaikainen työkokemus oli eetvarttia. Läksyttömyys oli parasta, työjutut eivät vapaa-ajalla vaivanneet. Lohja alkoi tosin tuntua liiankin autiolta, kun monet lähtivät jo opiskelemaan, Matias asui Espoossa ja oikeastaan kaikki Lohjalla asuneet olivat vuorotöissä. Yritäpä siinä sopia tapaamisia tai viikonloppua, jonka kaikki saisivat vapaaksi. Yleisesti tuntuu, etten saanut juuri mitään aikaan ja tavallaan ”lagasin” kokonaisen vuoden, mutta kävin sentään töissä. :D

Yliopisto on ollut iso muutos elämässä. Usein itseluottamus on ihan nollissa opiskelujutuissa, mutta meidän ryhmässä on hyvä henki ja vertaistukea on saatavilla. Olen onnistunut edes pääsemään kouluun, onhan sekin jo saavutus sinänsä. Yliopistoelämässä on ollut paljon omaksuttavaa, ja tässä koottuna muutamia ajatuksia.

1.   Jos lukiossa olikin välillä lepsuja hetkiä, yliopistossa ei tosiaan ole. Aina olisi jotain tekemistä, on vaan eri asia että miten paljon jaksaa tehdä.

2.    …Ja on täysin normaalia, että kaikkeen ei voi panostaa täysillä. Joku kurssi vedetään aina vähän kevyemmin läpi kuin toinen. Täällä tosin arvostelu on tiukka, ja aika paljon työtä pitää tehdä saadakseen edes sen huonoimman arvosanan

3.   Bileitä ja kaiken maailman tapahtumia on enemmän kuin ehtii käydä. Kutsuja erikoisluennoille, teemailtoihin ja seminaareihin yms. tulvii yliopistosähköpostiin. Juuri perjantaina olin Espoon Hanasaaressa Pohjola-Nordenin Alternativ Norden -tapahtumassa, jossa puhuttiin opiskelu- ja työmahdollisuuksista Pohjoismaissa.

4.  Mun kurssit on tähän mennessä olleet aika koulumaisia, tosin paljon nopeammalla tahdilla. Lähes joka tunnilla on keskustelua, ja huomaan selvästi, että suun aukaiseminen on jo paljon helpompaa kun porukka on käynyt tutuksi. Esiintymään on joutunut jo monta kertaa ja siitä en meinaa saada otetta! Tosi hermostuttavaa esiintyä ruotsiksi, kun ei ole vielä lähelläkään sitä mukavuusastetta, mikä esim. englannin kanssa on jo.

5.   En tiedä, tuleeko mun pääaineessa vastaan englanninkielisiä kursseja, mutta ainakin maantieteessä tulee! Olen miettinyt, että voiko se olla kovin paljon vaikeampaa kuin englannin yo-kokeet? Erikoistunutta sanastoa on ainakin luvassa. Joka tapauksessa, englannin handlaaminen on siis perusoletus useimmissa aineissa.

6.  Opiskelijaruokaloissa on yleensä hyvin valinnanvaraa, mikä on nirsolle hyvä asia :D Ja ruoka on hyvää, mistään muualta ei saisi sen tason annosta niin huokealla!

7.   Kaikenlaista toimintaa ja harrastusjärjestöä löytyy joka lähtöön, mikä on tosi hauskaa ja helppo tapa tutustua ihmisiin. Mä oon menossa mukaan oman ainejärjestöni toimintaan. Harrastuskerhoja on tosi paljon, mm. akateeminen viiksiseura!

8.  En ole vielä tottunut vilauttamaan opiskelijakorttia kaikkialla, mutta yllättävän monesta paikasta saa alennusta, which is awesome. Akateeminen subi on lemppari, samoin kampaajat, vaatekaupat, ravintolat etc.

9. Oma vastuu kaikesta tuntuu tosi raskaalta välillä. On haastavaa pitää kaikki langat käsissä ja puristaa itsestään ulos tarvittavat työt ja samalla tottua kokonaan uuteen opiskelusysteemiin. Vaikka neuvoja ja apua on saatavilla asiaan kuin asiaan, kaipaisin vaan selkeät ohjeet että TEE NÄIN. Vastapainona tulee sitten akateeminen vapaus. Harmi ettei aika millään riitä opiskelemaan huvikseen kaikkea mielenkiintoista.

10. On ollut vaikeaa selvittää itsellenikin miksi hain opiskelemaan ruotsia. Olin hyvä siinä lukiossa, ylipäätänsäkin olen aina pitänyt kielten opiskelusta. Ensisijainen toiveeni oli maantiede, jonka sain onneksi sivuaineeksi. Monet ryhmäläiseni ovat suuntautumassa opettajiksi, mikä on varmaan yleisin suunnitelma mutta mikä ei kuitenkaan kuulosta omalta jutultani. Eli siis ei ole mitään tietoa tulevaisuuden ammatistani. Näen asiat niin, että kielitaito ei koskaan ole hyödytöntä – vaikka kouluttautuisin uudelleen joskus tai päätyisin tekemään jotain ihan muuta asiaa mitä opiskelin, kielitaito avaa ovea kansainvälisille työmarkkinoille. Sivuaineet ovat tärkeässä osassa ja olen pohtinut paljon toimivinta yhdistelmää. Onneksi ei tarvitse ihan heti päättää! 

Kuvat täältä, täältä ja täältä