syyskuuta 25, 2014

Pakkauspähkäily

Lupasin postata jo eilen, mutta yllättävien ongelmien seurauksena työpäivä venähti ja olin kotona vasta puolenyön aikaan. Siinä vaiheessa en jaksanut enää alkaa kirjoittaa.

Tässä tuoreimmat jutut minun niin huisan jännittävästä elämästäni!

Hankin viimein uuden luurin, Sonyn Xperia Z2! Valintakriteereistä tärkein yksittäinen oli kamera, joka on kyllä mainio, paljon parempi kuin HTC:ssa. Halusin puhelimen, joka ei ole Samsung tai Apple, koska tahdoin jotain vähän poikkeavaa. Halusin myös oikeasti hyvien älyluurien luokkaan kuuluvan laitteen. Laatu maksaa, mutta toimiva puhelin auttaa pitämään mielenterveyden kasassa ja helpottaa arjen sujumista. Kaikkia toimintoja en vielä osaa, esim. kameraa en ole edes testaillut vielä kunnolla. Ainut asia, jonka kanssa on tullut ongelmia, on äänenvoimakkuus. HTC:ssa riitti, että volyymi oli kakkostasolla. Tämän kanssa saa pitää melkein täysillä, jotta viestiääni kuuluisi riittävän kovaa. Soittoääni kuuluu sitten vähän liiankin kovaa. Herätysääni saa myös aina olla täysillä, ensimmäisenä aamuna se nimittäin oli hiljaisemmalla ja nukuin pommiin.

Olen myös pikkuhiljaa työstänyt Etelä-Amerikan reissua. Lentojakaan ei ole vielä varattu, mutta ostin uudet kengät, joiden odotan kestävän reissun ja pitävän jalkani ehjinä. Pakkauslista on yllättävän vaikea. Kolme naista jakaa toilettilaukun sisällön helposti, esim. yksi shampoo ja yksi hoitoaine riittää, mutta vaatteiden kanssa olen pulassa. Miten pakata monelle viikolle ja moneen eri tarkoitukseen? Pitää olla jotain siistimpää, mutta myös jotain millä voi rämpiä luontokohteissa. Kaikkien vaatteiden pitäisi olla mahdollisimman mukavia päällä. Päivisin on helposti ylikin +20ºC, mutta illalla huomattavasti viileämpää. Onneksi matkaseuralaiseni ovat kokeneita pallontallaajia, pakkaaminen on nimittäin ollut aina vaikeahkoa minulle. En halua ottaa mukaan liikaa tavaraa, mutta en myöskään jäädä kokonaan ”kaiken voi ostaa paikanpäältä” varaan.

Tähän vaan tutustumaan tarkemmin... Lähde

Reissussa jännittävintä ja samalla vähän hermostuttavaa on se, että en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Euroopassa monet kaupungit ja maat ovat minusta ainakin loppupeleissä hyvin samanlaisia tietyllä tapaa ja on jonkinlainen standardipohja. Kun matkustan Euroopassa, tiedän suunnilleen mitä odottaa. Etelä-Amerikka on varmasti monella tapaa täysin erilainen ja kaveripiirissäkään ei ole juurikaan ihmisiä, jotka olisivat käyneet siellä. Lisäksi pelkään kuollakseni paikallista pieneläimistöä. Ehkä mahdolliset kohtaamiset niiden kanssa ovat kuin terapiaa, ja kotona en olekaan enää moksiskaan lukeista ja muista hämiksistä? Olen myös hyvin hermostunut kielitaidostani. Lähes täsmälleen 6kk sitten osasin englannin, ruotsin ja espanjan kieliopit erittäin hyvin ja tunsin poikkeuksen poikkeukset ja sanavarasto oli laaja. Sen jälkeen varsinkaan espanjaa ei ole tullut vastaan oikeastaan missään. Pitää kertailla lukion kirjoja ennen lähtöä!

Hermostus kuuluu kai osaksi matkakuumetta. Vaikea tajuta, että marraskuu lähestyy niin kovaa vauhtia! Seuraavana to do -listalla on rokotusasioiden selvittäminen.

                                Lähde

Ja mitä kristallipallossa näkyy tulevaisuuden kannalta vähän arkisimmissa sfääreissä?

- Lokakuussa teen paljon töitä, olen erikseen pyytänyt niin paljon kuin mahdollista.

- Tänä viikonloppuna matkaan sellaiset 40-50km kaakkoon (..?) eli Espooseen, aiotaan tehdä jotain jänskää kun on kolmas vuosipäivä :) Joskus mietin, että kuka noita seurustelun vuosipäiviä oikeesti laskee (ilmeisesti kuitenkin aika moni), mutta onhan se kiva syy tehdä jotain vähän erikoisempaa!

Pakko jakaa myös viimeisin kommellukseni!

Viime viikonloppuna laitoin kuoharin ja yhden Breezerin pakastimeen jäähtymään. Väsy iski, ja nukahdin vahingossa, en käynyt edes hampaita pesemässä, kun vaan simahdin paikoilleni. Aamulla tajuntaan herätessä että se kuohari on edelleen pakkasessa. Juoksin paniikissa alakertaan. Kumpikaan pulloista ei ollut räjähtänyt, mutta Breezeriä oli valunut jonkin verran korkin petettyä. Kuohari sen sijaan voi loistavasti!

syyskuuta 23, 2014

Terkkuja kassalta!

Työssäni saa melko laajan läpileikkauksen Suomen jalosta kansasta. Joskus vähemmän jalosta. Olen onnekas, sillä olen töissä pienemmässä lähikaupassa, jossa suurin osa asiakkaista on vakkareita ja yleensä oikein mukavia.  Oikeasti hankalia tapauksia ei ole tullut omalle kohdalle kuin pari.

Eräällä nimeltämainitsemattomalla fb-palstalla oli taannoin keskustelua asiakaspalvelusta. Koittakaa ihmiset olla varsinkin kesäaikaan armollisia, sillä en varmasti ole ainut kesätyöläinen, jolle kassan kaikki toiminnot ja mahdolliset virhepainallukset aiheuttivat aluksi paljon päänvaivaa.

Siinäkin kestää hetki, että saa asiakaspalvelumoodin päälle ja tottuu olemaan sujuvasti kohtelias. Varsinkin nuorten parissa teitittely on varmaan kovin vieras tapa, ei tule niin sulavasti itsestään. Siitä sain onneksi kokemusta viime kesänä terveyskeskuksessa, kohteliaisuus ei ole minulle vaikeaa, mutta minultakin vei aikansa (ja kehitettävää on edelleen) oppia asiakaspalvelun salat. Sekin on taitolaji.

Asiasta viidenteen, tein vähän listaa tyypillisistä kategorioista, joihin kaupassa törmää ja hauskoista erityistapauksista. Kommentoikaa, lisätkää omat havaintonne ja hauskat tarinanne!

Pariskunnat: Yksinkertaistettuna näitä on kahdenlaisia. Niitä, jotka jakavat ostoskorin sisällön kahteen osaan, jotka ovat eurolleen samansuuruisia ja niitä, jotka suhtautuvat rahaan rennommin.
"Jos mä maksan tän juuston, niin sä maksat maidot ja leivän."

Bitchy resting face -ihmiset: Asiakkaat, jotka näyttävät tylyiltä ja ärtyneiltä. Yritän hoitaa ostotapahtuman mahdollisimman hyvin ja sujuvasti, ettei kenenkään huono päivä purkaudu omaan niskaan. Yhtäkkiä nämä asiakkaat saattavatkin puhjeta iloiseen lirkutukseen kuulumisistaan tai jostain muusta, ja huutavat vielä reippaasti heipat ulko-ovelta. Mietin hetken ja sitten tajuan: Ahaa, bitchy resting face!

Einesruokailijat: Ostoskorin sisältö on enemmänkin Saarioisen tehdasmyymälän näköinen. En puutu kenenkään ruokailuun, enkä tietenkään arvostele asiakkaalle hänen ostoksiaan, mutta mietin että eikö ne samat lihapullat ja lihapiirakat ja räkäpizzat kyllästytä? Itse popsin niitä entisessä kesätyöpaikassa evääksi vähän liikaa, ja nykyään ei oikeastaan tee edes mieli.

Superfitnessit: Vastakohta edellisille. Ostoksissa on Skyriä, lounassalaatti, pähkinöitä, smoothie ja täysjyväleipää. Leivänpäälle kalkkunaleikettä!

Jonnet: Teinejä, jotka yhden iltavuoron aikana ehtivät käydä kaupassa ainakin kolme kertaa. Ostavat energiajuomaa, juisseja, karkkia ja vielä vähän lisää energiajuomaa. Kerran asioimassa oli vanhempi herra, jonka takana jonossa kolmen hengen jonneposse. Poikien puheet olivat luokkaa "vitunvitunvitunvittu", jolloin tämä vanhempi herra kääntyi poikien puoleen tiukalla äänensävyllä: "Nyt pojat siistimpää kielenkäyttöä. Täällä on naisia paikalla ja te vaan kiroatte." Teki mieli nauraa ääneen, niin myrtyneet olivat nuorison ilmeet.

Suloiset vanhukset: He hyräilevät itsekseen kaupassa ja ovat usein liikkeellä aamupäivällä. Kerran yksi lemppariasiakkaistani oli maksamassa, kun edellinen asiakas palasi raivoamaan tekemästäni virheestä (lähti pois eikä antanut edes korjata virhettä). Seuraavan kerran kun näin tämän lemppariasiakkaan, hän palasi edelliskerran välikohtaukseen: "Sä olet aina niin kärsivällinen, sillonkin kun se rouva tuli raivoomaan. Kyllä tollasessa tilanteessa vois vähän ärähtää ja näyttää keskaria." Siinä meni mielikuva pullaa leipovasta suloisesta vanhuksesta :D

Rupattelijat: Olen itsekin oppinut rupattelijaksi. Välillä puhutaan säästä, välillä ruuasta, tarkastellaan uutuustuotteita ja päivitellään maailmanmenoa.

Mykät: Eivät vastaa tervehdykseen. Yllättävän ärsyttävää.

Hauskat miekkoset: Kertovat hauskoja vitsejä ja ovat aina kohteliaita ♥

Flirttailijat: Ei mulle kukaan koskaan flirttaa (kyynel), mutta työkaveri juuri kertoi, että somessa saa välillä treffipyyntöjä asiakkailta. "Ooksää se Mirkku-Maikki sieltä kassalta? Lähetkö treffeille?"

Vanhemmat, jotka eivät komenna lapsiaan: Liukuhihnan lopussa oleva pakkaustaso ei ole tehty Edward-Petterin pompittavaksi, mutta ei sitä oikein aina uskalla pyytää lapsia lopettamaan koska parental rage.

Veikkaajat: Lottokone on kuin labyrintti. Erilaisia vaihtoehtoja on miljoona, ja juuri kun luulin osaavani perusteet, huomasin etten osaakaan. Veikkaajat pyytävät niitä harvinaisempia pelejä, harvinaisilla tavoilla (haravat, porukkajako, täyskeno juuri tällä summalla, jaa tämä lappu kahteen mut laita toiseen tää juttu ja toiseen ei). "Laita mulle kenoa, kasitasoilmankunkkujakolmeriviäviiskytsenttiipanosiltaankahdellepäivälle." Meni hetki, että oppi kuuntelemaan ja muistamaan litanian oikein. Nyt ymmärrän, miten subin työntekijät pystyvät pitämään mielessä tilausten salaattitäytteet!

Don't get me wrong, tykkään työstäni ja olen hyvin onnellinen siitä, että on töitä! Tää on vaan tällasta  löpinää, huumorilla!

PS. Järkytyin, kun eräs asiakas kutsui minua rouvaksi.

PPS. Huomenna postausta muista aiheista!

syyskuuta 01, 2014

A Housewife


Ensimmäistä kertaa sitten yläasteen ja köksäntuntien leivoin sämpylöitä. Sämpylii, as I say it. Viime torstaina hilasin luuni jälleen Espooseen ja leikin kotiäitiä: siivosin ja tein ruokaa! En edes mitään valmisruokaa, vaan alusta asti sämpylät ja pihvit itse :) I was soooo proud! En ole sellainen "Kyllä rakas, teen kaikki kotityöt yksin", en tosiaan, mutta ruokaa on mukava laittaa. Varsinkin jos syömässä on joku ruokaa arvostava, mutta yksinkertaisiin väkerryksiini tyytyvä. Minusta on mukavaa laittaa töistätulijalle valmiiksi eväsleipä (tuoretta sämpylää, ruohosipulituorejuustoa, kalkkunaa, juustoa ja paprikaa), jolla tyydyttää pahin nälkä odotellessa jauhelihapihvien valmistumista. 

Perjantaina ei tarvinnut kokkailla, koska mentiin Helsinkiin syömään illalla. Bongasin netistä paikan nimeltä Töölön Sävel ja oli erittäin hyvä kokemus. Mister kelpuutti olutlistan (olin kiinnittänyt siihen huomiota paikkaa valitessa) paremmin kuin hyvin ja palvelu oli suorastaan ensiluokkaista. Ja me myös muistimme kiittää siitä!


Huono laatu, sorry! Lauantaina Isosta Ompusta löytyi pari löytyöä, Cubuksesta pari puseroa ja Tigerista maailman söpöin eväsrasia, joka on vesimeloni! Laitan kuvaa myöhemmin :) Illalla katsottiin True Bloodia ja mietittiin, miten kohtaisimme parisuhdekriisimme parhaiten. TB loppuu muutaman jakson päästä ja mitäs me sitten teemme yhtesenä ajanvietteenä? Ehkä HBO Nordic antaa meille pelastuksen jonkun muun sarjan muodossa.

Olen aika excited, koska torstaina kun taas menen Espooseen, aiomme mennä sirkukseen ja minähän en ole koskaan ollut ennen! Se on varmaan jänskää! Tosin se on sellainen tivolien tavoin kiertävä, en tiedä yhtään mitä odottaa. Joskus haluan katsomaan jotain maailmalla kiertävää isoa sirkusryhmää.

Oh god, I'm gonna miss this show so much ♥

Nyt uppoudun brittimaailmaan ja Colin Firthin nallensilmiin! Vuorossa Kuninkaan puhe, kolmatta kertaa...