Jemmi kiteytti blogissaan hyvin syksyn. Joka halvatun vuosi, yleensä elokuun aikana, tulee pakottava tarve jotenki uusiutua. Luoda nahkansa. Parantaa ne epäkohdat, joita on valitellut koko elämänsä.
Ei sillä että olisin koskaan erityisemmin onnistunut uusiutumaan oikeastaan mitenkään. Ajatuksen tasolla korkeintaan. Mutta joka vuosi se raastaa mieltä! Ja tänä vuonna aion tosissani panostaa siihen.
Yksi syy, miksi uudistuminen tuntuu helpommalta tänä vuonna on se, että en ole koulussa. Koulussa joudun handlaamaan kaikki sosiaaliset paineet (mietin niitä kuulemma aivan liikaa) ja pakosti olemaan osa melko tiivistä yhteisöä, jonka joukossa on liikaa ihmisiä, joiden mielipidettä mietin turhaan. En pysty olla ajattelematta, että mitä muut ajattelevat minusta, vaikka se onkin aivan turhaa monessa kohtaa. Toisaalta, kuka voi pokerfacella väittää, ettei koskaan ajattele muiden mielipiteitä? Niinpä, ei kukaan.
Koulussa kaikille kehittyy roolit, oman porukan sisällä ja toisaalta myös oman ja toisten porukoiden väliset. Nyt on aika olla role breaker! Odotan innolla Turkua ja ihmisiä, jotka eivät tiedä minusta mitään. Saan olla ihan kuka vain ja tutustua ihmisiin ilman ennakkokäsityksiä!
Kun Matias muutti Espooseen, päätin tosissani käyttää yksinäisen välivuoteni hyödyksi. Opetella nauttimaan enemmän omasta seurastani. Aion lukea enemmän ja opetella muutaman uuden asian (tänään lähti käyntiin oma henkilökohtainen budjettihaasteeni). Aion opiskella kielitieteen kirjan kunnolla ennen yliopistoon menoa. Kirjan, joka olisi pitänyt opetella kunnolla jo pääsykokeisiin, mutta jäi viimeiset 40 sivua lukematta...
Kaipaan myös ulkonäöllistä muutosta. Huomenna on kampaaja, perjantaina shoppailureissu. Uudet vahvuudet silmissä vaativat myös uusiin laseihin investoimista. Olen yrittänyt nyt toitottaa itselleni, että paljon käytössä olevista tavaroista on syytä ostaa heti laadukas vaihtoehto, vaikka se tarkoittaisi korkeampaa hintaa. Eli vähemmän h&m-kamaa. Btw, haluan myös tatuoinnin!
Hurjaa ajatella, että vuoden päästä olen menossa yliopistoon. Olen sopinut itseni kanssa, että kokeilemaan täytyy mennä, kun on kerran tullut hyväksytyksi, mutta olen avoin alanvaihdoillekin. En osaa kuvitella itseäni ruotsinopettajana. Lukiossa kielenopettajan homma voisi olla kiinnostavaa, mutta en tiedä, haluanko edustaa asiaa, joka saa monen karvat pystyyn heti alkutekijöissään, riippumatta siitä millainen opettaja ja persoona itse olisin. Mutta sitä on aikaa pohtia myöhemmin!
Tänä syksynä nautin välivuodesta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Tämä on taloudellisesti hyvä ajanjakso, koska työpaikka on tiedossa ja jatkuvia suuria kuluja, kuten auto, ei ole. Ja vastapainoksi aiempien vuosien tiukemmalle taloudenpidolle aion myös sopivasti nauttia työn hedelmästä eli palkkapussista :) Erityisesti se puhelin olisi edelleen toivelistalla ykkösenä. Katselin Sonyn Xperia-sarjan luuria, mutta en tiedä, haluanko niin valtavaa puhelinta kuin tämä katsomani oli. We'll see about that.
Hyvää nahanluontia kaikille syysliskoille!
