heinäkuuta 29, 2015

Oma talous ja omat valinnat

En koe olevani ruuantuotanto- ja ympäristöasioissa asiantuntija, mutta keskivertoa valveutuneempi. Mantsan pääsykokeisiin valmistautuessa tuli luettua paljon tietoa kyseisistä aihepiireistä. Nyt omillaan muuttaessa oma talous ja oma keittiö ovat hyvinkin ajankohtaisia ja pohdintoja herättäviä juttuja. Millainen ruoka on laadukkainta, terveellisintä, ekologisinta ja mahtuu vielä opiskelijan budjettiin?

Niin, kun niitä kriteereitä on aika monta. Reilulla kaupalla tuetaan sen etelä-amerikkalaisen banaani- ja kaakaoviljelijän toimeentuloa. Luomulla pidetään oma kroppa vapaana lisäaineista ja torjunta-aineista. Kotimaisella tuetaan oman maan taloutta. Omalla puutarhalla saa taattua laatua. En kuitenkaan tahdo tuhlata ruokaan koko kuukauden budjettia. Mistä tietää, mikä on järkevintä milloinkin? Tarkkaanottaen pitäisi vielä miettiä kuljetusta ja kasvisten sesonkia. Vähemmästäkin menee sekaisin.

Tykkään suomalaisista marjoista, joten ajattelin täyttää pakkasen talveksi kotimaan antimilla. Lisäksi olen innoissani pienimuotoisesta puutarhasta, ja ensi keväänä kokeilen viljellä omaa perunaa, sipulia, salaattia ja ehkä tomaattia. Harkitsen myös satokausikalenterin hankkimista, koska olen myös innostunut laajentamaan omaa kasvissyöntiäni. Sitten vielä googlettelun aikana huomasin, että osaa kasviksista ei ole järkevää ostaa luomuna, koska niiden lisä- ja torjunta-ainepitoisuudet ovat tavallisessakin viljelyssä pieniä. Sitten vielä sellainen asia, että luomuviljelyn ympäristökuormitus kuulemma on usein suurempikin kuin tavallisen viljelyn.

En ole varsinaisesti epäilevä lisäaineita tai kemikaaleja yleensäkään kohtaan. Viime vuosina on kuitenkin saanut lukea jatkuvasti erilaisia artikkeleita siitä, mitä tapahtui kun lopetti shampoon käytön, siirtyi mineraalimeikkeihin, aloitti kasvissyönnin yms. Uskon tottakai, että luonnonmukaisellakin pärjää. On vaan vaikea sulattaa, että yhtäkkiä iso osa ihmisistä onkin superherkkää ja allergista porukkaa. Valloilla oleva tapa demonisoida kemikaalit ja lisäaineet on ärsyttävä. Joskus mietin, että kokeeko osa ihmisistä lumevaikutusta vaihtaessaan luomumpaan tuotteesseen. Toisaalta, on olemassa tutkimuksia aiheesta ja onhan historiassa ennenkin pidetty jotain ainetta hyödyllisenä ja myöhemmin todettu että oho, siitähän saa syövän.

Pitäisi perehtyä enemmän ruuantuotantoon ja sen eroihin kotimaassa ja ulkomailla. Onko suomalaisessa kasviksessa yhtä paljon torjunta-ainejäämiä ja lisäaineita kuin jenkkiläisessä tai vaikkapa etelä-eurooppalaisessa? Periaatteessahan EU:n sisällä on samat säännöt. Kaikkia hedelmiä ei tietenkään kasva Suomessa, ja EU:n ulkopuolelta tulee paljon tavaraa tänne myyntiin. Kotimainen vaihtoehto on luultavasti kannattavin satoaikana, mutta entä talvella, kun Suomen kasvihuoneet nielevät energiaa? Elintarvikeverkko näyttää olevan loputon suo :D Ja jos en ole lisäainehysteerinen, niin onko edes järkevää ostaa luomuna? Antioksidantteja on enemmän, mutta jos ympäristökuormitus on suurempaa, hinta korkeampi ja tutkimuksissa maunkaan ei ole todettu olevan olennaisesti parempi?

Entäs sitten ne kosmetiikat ja siivousaineet? Ostin kaappiini pullot etikkaa ja mäntysuopaa, mutta omistan myös ihanan sitruunantuoksuisen nätin pullon yleispuhdistusainetta. Käsittääkseni muutamalla perustuotteella pärjää hyvin pitkälle, ja "joka tilanteeseen oma aine" on lähinnä kaupallista markkinointipotaskaa. Siivousaineiden myrkyllisyyteen ei ole vaikea uskoa. Mutta suihkepullossani lukee, että 96% biohajoavaa. Onko se oleellisesti parempi tuote vai markkinointikikka? Olenko vain turhan naiivi, kun mietin, että miksi teollisuus tekisi tahallaan ihmisille oikeasti haitallisia ja allergisoivia aineita? Miten paljon nämä terveyshaitat saavat ilmaista palstatilaa ja huomiota kun iltalehdet tahtovat pelotella ihmisiä kohuotsikoillaan? Onko mahdollisia allergioita joka kymmenennellä vai joka tuhannella? Veikkaisin myös, että suuri osa ihmisistä ei kiinnitä näihin asioihin kuitenkaan niin suurta huomiota, että osaisivat yhdistellä mahdollisia oireita.

Onko kyseessä iso huijaus kuluttajia kohtaan? Miten ihmeessä shampoon käyttämisen lopettaminen voi tehdä hiuksista paljon parempikuntoiset? Kyse on tuotteesta, joka on suunniteltu nimenomaan pesemään hiukset! :D I'm confused.

En tiedä, saiko tästä ajatusvyyhdistä selvää kukaan. Omiin nyrkkisääntöihini kuuluu, että ei häkkikanalan munia. Pakasta kotimaisia marjoja (onko muuten torimansikoissa paljonkin lisäaineita??). Suosi reilun kaupan banaania ja ben & jerryä! Noudata sesonkeja, silloin saa parasta tavaraa edullisimmillaan. Opettele syömään enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Jospa näillä pärjää näin alkuun.


Onko kukaan muu pohtinut näitä asioita? Jos on, millaisiin lopputuloksiin on päädytty?

                                              Toisessa suihkepullossa on mäntysuopalaimennosta


Pikaisesti katsottuna kaapista löytyi luomuna teetä, kahvia, tomaattimurskaa, kaurahiutaleita ja vehnäjauhoja.

maaliskuuta 19, 2015

Kauneutta etsimässä

Luojalle kiitos Sokoksen 3+1 -päivistä! Mikä loistava tilaisuus päivittää purkkikokoelmaansa edullisin hinnoin. Ja huomata kotona, että ostit taas yhden kosteusvoiteen, vaikka kotona odotti entuudestaan jo kaksi. Hups.


Ylärivissä Refecto Cil -silmänaluslaput meikatessa varisevan luomivärin varalta sekä tavallisia höyliä. Keskirivissä Balmi-huulirasva (samaa tyyliä kuin ne jenkeistä rantautuneet pallorasvat), puhelinlankaponnarit ja aurinkopuuteri, jota on nyt pakko opetella käyttämään kun tuli ostettua. Alarivissä Garnierin kosteusvoide, Yotuelin valkaiseva hammastahna (joka on hammastahnaksi kallis ja siksi toivon, että se on myös laadukas), KC Professionalin sävyttävä, väriä kirkastava hiusnaamio sekä Neutrogenan uskomattoman hyväntuoksuinen voidemainen kasvojenpuhdistusaine.

Kiinnostavin näistä on tuo puhelinlankaponnari ja hiusnaamio! Hiusnaamioon oli saatavilla samaa sarjaa sävyttävä shampoo ja suoravärejä. Siis pinkkiä, sinistä, tummaa, punasta... En ehtinyt jäädä perehtymään sen tarkemmin, mutta jos naamio toimii, niin voin harkita shampoon ostamista. Yritän nimittäin etsiä vakkarituotteita itselleni:D


Nämä eivät ole eilisiä hankintoja, mutta esittelenpä silti! Gina Tricotin nail spray lupaa kuivattaa kynsilakan nopeasti. Olen testannut vain kerran, joten en osaa vielä sanoa tuomiota. Sitten syötävää hyvinvointia: ostin tammikuussa monivitamiinivalmisteen ja D-vitamiini-öljykapselin. Tuo multivitamiini on oksettavan hajuista ja myös aiheuttaa voimakkaan oksennusrefleksin/pahanolonpuuskan noin 5-10 min kuluessa nielaisusta. Otan tabletin päivittäin, ja paha olo on seurannut sen verran usein, että pystyn luotettavasti yhdistämään sen tähän. En keksi muuta selitystä kuin se, että on vaan tuju annos vitamiinia. Mutta ainakin se toimii, kynsiä saa leikata vähän väliä ja eivät katkeile enää jatkuvasti!

Nail spray ja eilen Sokkarissa näkemäni hiusten tyvikasvun peittävä puuteri saivat kyllä miettimään, miten valtava bisnes kosmetiikka on. Jotkut tuotteet tuntuvat tosi liiottelulta ja monet varmasti ovatkin tehottomia. En missään nimessä lähde moralisoimaan ketään, itsehän tässä esittelen uusia ostoksiani :D Mutta kaikkea sitä ollaan valmiita tekemään ja tuhlaamaan hyvältä näyttämisen takia!

maaliskuuta 05, 2015

Luurijuttuja

Kummallista ajatella, että ei siitä ole kuin reilut 10v kun pelkkä värinäyttö oli cool. Matopeli ja omien soittoäänien sävellys ♥. Ei ole kauaakaan kun Demin ja Suosikin takasivut oli täynnä niitä mainoksia taustakuvista ja soittoäänistä jotka piti tilata maksullisesti tekstiviestillä! Puhumattakaan oman yläasteeni aikana ilmestyneestä Samsungin kosketusnäytöstä jossa oli kaatuvat nopat!

Kehitystä on siis tapahtunut hyvin paljon. Mutta ei keskitytä siihen, mitä teemme puhelimella vaan siihen, mitä oma laitteemme kertoo meistä! 

Simppeli puhelin ilman extroja: Tällaisten käyttäjät ovat usein vanhempaa ikäluokkaa ja aikoinaan luultavasti jästipäisyyttään kieltäytyivät seuraamasta kehitystä, eli eivät oikein ymmärrä internettiä tai mitään teknologiaa. Helppokäyttö-senioripuhelin on luultavasti sukulaisten ostama. Isot näppäimet, kova volyymi ja valtava fontti helpottavat ikäihmisen elämää. Jos harrastavat valokuvausta, kantavat mukanaan vielä urheasti oikeaa kameraa muun suvun ottaessa kuvia kännykällä. Oma ukkini kuuluu tähän ryhmään, hän "näpyttelee vain nänninpäitä", kuten oli kerran puhelinmyyjälle todennut :D

Simppeli puhelin joillakin extroilla: Voi kuunnella musiikkia, on kamera ja ainakin mahdollisuus jonkinlaiseen nettiin. Käyttäjä on joko astetta lievempi versio edellisestä kuvauksesta tai hänellä on oikea elämä ja oikeita live-ystäviä, jolloin vaatimaton puhelin on riittävä. Näissä puhelimissa on graafiset hymiöt, joita vanhemman väen voi olla hitusen hankala tulkita. Mikään ei ole hauskempaa kuin saada isovanhemmalta tekstari, jonka hymiövalinnat herättävät väkisinkin hilpeyttä :D

iPhone: Nyt päästiin älysarjaan! Minäpuhelimen omistajat ovat usein varakkaahkosta perheestä, puhelin oli vain yksi monista joulu/synttärilahjoista. Aluksi vanhemmat ovat tyytyväisiä rakkaan lapsen onneen, mutta kun jatkuvat huollot ja lapsen muun laitteiston uusiminen omenapuhelimeen sopivaksi haukkaavat ison palan budjetista, vanhemmat toivovat olleensa fiksumpia. iPhonen käyttäjillä on usein semikallista merkkikamaa puhelimensa seurana.

Samsung: Monet Samsung-ihmiset ovat niin perusihmisiä kuin olla ja voi. Kaikillahan on Samsung! Oon 100% varma, että kaikkien lähipiirissä on aina eniten Samsungeja. Niiden omistajat koittavatkin erottua massasta kuorien avulla. 

Sony: Vastakohtana äskeiselle, Sonya taas ei kovin monella ole. Tätä merkkiä suosivat monet nörtit laatutietoiset, eli ne, jotka oikeasti tutkailevat speksejä. Sonyn omistaja on iloinen erottuessaan massasta vähän, mutta ei liikaa: android-käyttis kuitenkin luo Sonyn ja Samsungin käyttäjien välille sillan, joka liittää nämä kaksi yhteen taistelussa Omenaa vastaan! Tunnustan valinneeni itselleni Sonyn osittain siksi, että melkein kellään lähipiirissä ei ole sitä. Sony siis tosiaan edustaa mietoa hipsterimäisyyttä. 

Lumia: Lumian käyttäjissä on nyt jo lähes hiipunut usko Nokian uuteen nousuun. Windows-puhelin tuntuu tyhmältä verrattuna kaikkien tuttujen Androidiin ja Lumian omistaja oikeastaan katselee jo kevään uutuuksia vaihtaakseen johonkin muuhun luuriin. 

HTC: Tämän merkin käyttäjä luultavasti katkeroituu loppuelämäkseen, sillä elämässä ei tule vastaan mitään muuta niin kauheaa kuin htc:n ostaminen ja pian seuraava karvas pettymys. Se pistää sydämeen ja nostattaa raivon kyyneleet silmiin. "Saatanan puhelin voisitko toimia!!!!"  #storyofmylife 

Jolla: Hipster level ultimate. Jollan valitseminen on vaatinut pelurin luonnetta, sillä omistaja salaisesti odottaa, että Jollasta tulee oikea juttu päästäkseen sanomaan "I had it before it was cool!" Lause tuottaa suurta tyydytystä, mutta koska Jollasta ei tule suurta juttua, myös hipsteri nielee pettymyksen ja esittää olevansa tyytyväinen kun omaa harvinaisen puhelimen! Toinen mahdollinen Jolla-omistaja on foliohattu päässä kävelevä tyyppi, jolle Jolla edustaa uutta Nokiaa, Applen lyömistä ja Nokian paluuta valtaistuimelle!

Caterpillar: Äitillä oli tällainen superpuhelin, joka ei ollut mikään huippu ollakseen puhelin (huono kamera, vanha android-versio) mutta se puhelin olisi selvinnyt vaikka ydinsodasta. Kestää ihan kaiken. En jaksa uskoa, että kukaan (paitsi äiti) käyttää sitä oikeasti. Se on sellainen puhelin, jonka hautaa kapselissa maahan tulevien sukupolvien löydettäväksi, "Näin elettiin 2000-luvun alussa". Mutta jos joku sitä oikeasti käyttää, harrastuslista on luultavasti sellainen, että vakuutusyhtiössä käännytetään jo ovelta pois. Mihi muuten tarvitsee sellasen puhelimen jos ei extreme-elämään?

Google Nexus: Weird.

LG: Weird.



Ps. Puoletkaan kuvauksistani tuskin pitävät paikkaansa. Kunhan jaarittelen!




helmikuuta 16, 2015

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tällainen kaunis helmikuinen ja kovin keväinen päivä muistuttaa siitä, että kevät tosiaan on tulossa. Penkkarit ja wanhatkin meni, hiihtolomat ovat alkaneet! 

Tänä vuonna puhaltaa muutoksen tuulet enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen ollut nyt reilun kuukauden inttileski. Aloitan syksyllä taas opiskelut. Muutan Turkuun. Ja mikä parasta: muutan Matiaksen kanssa vihdoin ja viimein saman katon alle. Ei sitä tarvinnut odottaa kuin nelisen vuotta!

Inttiin on tottunut aika helposti, kaukosuhteessahan tässä on elelty muutenkin kesästä asti. Jonkin verran nakertaa, kun yhteydenpito on niin lyhyttä ja pintapuolista ja välillä ei viikonloppunakaan voi nähdä, riippuen mun työvuoroista. Mutta 9kk menee lopulta nopeasti, ja saan uppoutua muuttopuuhiin ja pitää itseni kiireisenä. Joten ihan positiivisella mielellä ollaan :)

Innostus tulevaan turkulaisuuteeni iski kunnolla kun tajusin, että kohta täytyy päättää milloin lopetan työt Lohjalla! Lisäksi vähänkin suurempien hankintojen tekemisen olen ajastanut niin, että kevään ajan ostan joka kuukausi jotain, ensimmäisenä vuorossa imuri! Kaverin kanssa juuri puhuttiin, että nopeasti tulee tonnin lisälasku jos jättää kaikki hankinnat sinne muuttopäivien tienoille. Tulen myös tarvitsemaan uutta tietokonetta, joten työstän kevään budjettia ja laskeskelen mihin on varaa. Varsinaisia laskuja minulla ei tällä hetkellä ole kuin kännykkäni, Spotify ja Netflix, mutta muita säännöllisiä kuluja ovat mm. piilolinssit ja bussimatkat. Olen ehkä elänyt "leveästi" kesästä asti ja sallinut muutamia mukavuuksia hyvillä mielin, koska kohta alkaa taas köyhempi vaihe :D 

Yhteenmuutto Matiaksen kanssa tulee olemaan iso juttu! Ollaan odotettu sitä tosi kauan ja elämä helpottuu kummasti kun ollaan taas päivittäinen osa toistemme arkielämää :) Turussa on muutamia tuttuja, joten en joudu ihan ypöyksin vieraaseen paikkaan! Näillä näkymin tästä vuodesta on tulossa hyvin jännittävä!

#sisustuskuume