Kauneutta etsimässä

Luojalle kiitos Sokoksen 3+1 -päivistä! Mikä loistava tilaisuus päivittää purkkikokoelmaansa edullisin hinnoin. Ja huomata kotona, että ostit taas yhden kosteusvoiteen, vaikka kotona odotti entuudestaan jo kaksi. Hups.

Ylärivissä Refecto Cil -silmänaluslaput meikatessa varisevan luomivärin varalta sekä tavallisia höyliä. Keskirivissä Balmi-huulirasva (samaa tyyliä kuin ne jenkeistä rantautuneet pallorasvat), puhelinlankaponnarit ja aurinkopuuteri, jota on nyt pakko opetella käyttämään kun tuli ostettua. Alarivissä Garnierin kosteusvoide, Yotuelin valkaiseva hammastahna (joka on hammastahnaksi kallis ja siksi toivon, että se on myös laadukas), KC Professionalin sävyttävä, väriä kirkastava hiusnaamio sekä Neutrogenan uskomattoman hyväntuoksuinen voidemainen kasvojenpuhdistusaine.

Kiinnostavin näistä on tuo puhelinlankaponnari ja hiusnaamio! Hiusnaamioon oli saatavilla samaa sarjaa sävyttävä shampoo ja suoravärejä. Siis pinkkiä, sinistä, tummaa, punasta... En ehtinyt jäädä perehtymään sen tarkemmin, mutta jos naamio toimii, niin voin harkita shampoon ostamista. Yritän nimittäin etsiä vakkarituotteita itselleni:D

Nämä eivät ole eilisiä hankintoja, mutta esittelenpä silti! Gina Tricotin nail spray lupaa kuivattaa kynsilakan nopeasti. Olen testannut vain kerran, joten en osaa vielä sanoa tuomiota. Sitten syötävää hyvinvointia: ostin tammikuussa monivitamiinivalmisteen ja D-vitamiini-öljykapselin. Tuo multivitamiini on oksettavan hajuista ja myös aiheuttaa voimakkaan oksennusrefleksin/pahanolonpuuskan noin 5-10 min kuluessa nielaisusta. Otan tabletin päivittäin, ja paha olo on seurannut sen verran usein, että pystyn luotettavasti yhdistämään sen tähän. En keksi muuta selitystä kuin se, että on vaan tuju annos vitamiinia. Mutta ainakin se toimii, kynsiä saa leikata vähän väliä ja eivät katkeile enää jatkuvasti!

Nail spray ja eilen Sokkarissa näkemäni hiusten tyvikasvun peittävä puuteri saivat kyllä miettimään, miten valtava bisnes kosmetiikka on. Jotkut tuotteet tuntuvat tosi liiottelulta ja monet varmasti ovatkin tehottomia. En missään nimessä lähde moralisoimaan ketään, itsehän tässä esittelen uusia ostoksiani :D Mutta kaikkea sitä ollaan valmiita tekemään ja tuhlaamaan hyvältä näyttämisen takia!

Luurijuttuja

Kummallista ajatella, että ei siitä ole kuin reilut 10v kun pelkkä värinäyttö oli cool. Matopeli ja omien soittoäänien sävellys ♥. Ei ole kauaakaan kun Demin ja Suosikin takasivut oli täynnä niitä mainoksia taustakuvista ja soittoäänistä jotka piti tilata maksullisesti tekstiviestillä! Puhumattakaan oman yläasteeni aikana ilmestyneestä Samsungin kosketusnäytöstä jossa oli kaatuvat nopat!

Kehitystä on siis tapahtunut hyvin paljon. Mutta ei keskitytä siihen, mitä teemme puhelimella vaan siihen, mitä oma laitteemme kertoo meistä! 

Simppeli puhelin ilman extroja: Tällaisten käyttäjät ovat usein vanhempaa ikäluokkaa ja aikoinaan luultavasti jästipäisyyttään kieltäytyivät seuraamasta kehitystä, eli eivät oikein ymmärrä internettiä tai mitään teknologiaa. Helppokäyttö-senioripuhelin on luultavasti sukulaisten ostama. Isot näppäimet, kova volyymi ja valtava fontti helpottavat ikäihmisen elämää. Jos harrastavat valokuvausta, kantavat mukanaan vielä urheasti oikeaa kameraa muun suvun ottaessa kuvia kännykällä. Oma ukkini kuuluu tähän ryhmään, hän "näpyttelee vain nänninpäitä", kuten oli kerran puhelinmyyjälle todennut :D

Simppeli puhelin joillakin extroilla: Voi kuunnella musiikkia, on kamera ja ainakin mahdollisuus jonkinlaiseen nettiin. Käyttäjä on joko astetta lievempi versio edellisestä kuvauksesta tai hänellä on oikea elämä ja oikeita live-ystäviä, jolloin vaatimaton puhelin on riittävä. Näissä puhelimissa on graafiset hymiöt, joita vanhemman väen voi olla hitusen hankala tulkita. Mikään ei ole hauskempaa kuin saada isovanhemmalta tekstari, jonka hymiövalinnat herättävät väkisinkin hilpeyttä :D

iPhone: Nyt päästiin älysarjaan! Minäpuhelimen omistajat ovat usein varakkaahkosta perheestä, puhelin oli vain yksi monista joulu/synttärilahjoista. Aluksi vanhemmat ovat tyytyväisiä rakkaan lapsen onneen, mutta kun jatkuvat huollot ja lapsen muun laitteiston uusiminen omenapuhelimeen sopivaksi haukkaavat ison palan budjetista, vanhemmat toivovat olleensa fiksumpia. iPhonen käyttäjillä on usein semikallista merkkikamaa puhelimensa seurana.

Samsung: Monet Samsung-ihmiset ovat niin perusihmisiä kuin olla ja voi. Kaikillahan on Samsung! Oon 100% varma, että kaikkien lähipiirissä on aina eniten Samsungeja. Niiden omistajat koittavatkin erottua massasta kuorien avulla. 

Sony: Vastakohtana äskeiselle, Sonya taas ei kovin monella ole. Tätä merkkiä suosivat monet nörtit laatutietoiset, eli ne, jotka oikeasti tutkailevat speksejä. Sonyn omistaja on iloinen erottuessaan massasta vähän, mutta ei liikaa: android-käyttis kuitenkin luo Sonyn ja Samsungin käyttäjien välille sillan, joka liittää nämä kaksi yhteen taistelussa Omenaa vastaan! Tunnustan valinneeni itselleni Sonyn osittain siksi, että melkein kellään lähipiirissä ei ole sitä. Sony siis tosiaan edustaa mietoa hipsterimäisyyttä. 

Lumia: Lumian käyttäjissä on nyt jo lähes hiipunut usko Nokian uuteen nousuun. Windows-puhelin tuntuu tyhmältä verrattuna kaikkien tuttujen Androidiin ja Lumian omistaja oikeastaan katselee jo kevään uutuuksia vaihtaakseen johonkin muuhun luuriin. 

HTC: Tämän merkin käyttäjä luultavasti katkeroituu loppuelämäkseen, sillä elämässä ei tule vastaan mitään muuta niin kauheaa kuin htc:n ostaminen ja pian seuraava karvas pettymys. Se pistää sydämeen ja nostattaa raivon kyyneleet silmiin. "Saatanan puhelin voisitko toimia!!!!"  #storyofmylife 

Jolla: Hipster level ultimate. Jollan valitseminen on vaatinut pelurin luonnetta, sillä omistaja salaisesti odottaa, että Jollasta tulee oikea juttu päästäkseen sanomaan "I had it before it was cool!" Lause tuottaa suurta tyydytystä, mutta koska Jollasta ei tule suurta juttua, myös hipsteri nielee pettymyksen ja esittää olevansa tyytyväinen kun omaa harvinaisen puhelimen! Toinen mahdollinen Jolla-omistaja on foliohattu päässä kävelevä tyyppi, jolle Jolla edustaa uutta Nokiaa, Applen lyömistä ja Nokian paluuta valtaistuimelle!

Caterpillar: Äitillä oli tällainen superpuhelin, joka ei ollut mikään huippu ollakseen puhelin (huono kamera, vanha android-versio) mutta se puhelin olisi selvinnyt vaikka ydinsodasta. Kestää ihan kaiken. En jaksa uskoa, että kukaan (paitsi äiti) käyttää sitä oikeasti. Se on sellainen puhelin, jonka hautaa kapselissa maahan tulevien sukupolvien löydettäväksi, "Näin elettiin 2000-luvun alussa". Mutta jos joku sitä oikeasti käyttää, harrastuslista on luultavasti sellainen, että vakuutusyhtiössä käännytetään jo ovelta pois. Mihi muuten tarvitsee sellasen puhelimen jos ei extreme-elämään?

Google Nexus: Weird.

LG: Weird.

Ps. Puoletkaan kuvauksistani tuskin pitävät paikkaansa. Kunhan jaarittelen!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tällainen kaunis helmikuinen ja kovin keväinen päivä muistuttaa siitä, että kevät tosiaan on tulossa. Penkkarit ja wanhatkin meni, hiihtolomat ovat alkaneet! 

Tänä vuonna puhaltaa muutoksen tuulet enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen ollut nyt reilun kuukauden inttileski. Aloitan syksyllä taas opiskelut. Muutan Turkuun. Ja mikä parasta: muutan Matiaksen kanssa vihdoin ja viimein saman katon alle. Ei sitä tarvinnut odottaa kuin nelisen vuotta!

Inttiin on tottunut aika helposti, kaukosuhteessahan tässä on elelty muutenkin kesästä asti. Jonkin verran nakertaa, kun yhteydenpito on niin lyhyttä ja pintapuolista ja välillä ei viikonloppunakaan voi nähdä, riippuen mun työvuoroista. Mutta 9kk menee lopulta nopeasti, ja saan uppoutua muuttopuuhiin ja pitää itseni kiireisenä. Joten ihan positiivisella mielellä ollaan :)

Innostus tulevaan turkulaisuuteeni iski kunnolla kun tajusin, että kohta täytyy päättää milloin lopetan työt Lohjalla! Lisäksi vähänkin suurempien hankintojen tekemisen olen ajastanut niin, että kevään ajan ostan joka kuukausi jotain, ensimmäisenä vuorossa imuri! Kaverin kanssa juuri puhuttiin, että nopeasti tulee tonnin lisälasku jos jättää kaikki hankinnat sinne muuttopäivien tienoille. Tulen myös tarvitsemaan uutta tietokonetta, joten työstän kevään budjettia ja laskeskelen mihin on varaa. Varsinaisia laskuja minulla ei tällä hetkellä ole kuin kännykkäni, Spotify ja Netflix, mutta muita säännöllisiä kuluja ovat mm. piilolinssit ja bussimatkat. Olen ehkä elänyt "leveästi" kesästä asti ja sallinut muutamia mukavuuksia hyvillä mielin, koska kohta alkaa taas köyhempi vaihe :D 

Yhteenmuutto Matiaksen kanssa tulee olemaan iso juttu! Ollaan odotettu sitä tosi kauan ja elämä helpottuu kummasti kun ollaan taas päivittäinen osa toistemme arkielämää :) Turussa on muutamia tuttuja, joten en joudu ihan ypöyksin vieraaseen paikkaan! Näillä näkymin tästä vuodesta on tulossa hyvin jännittävä!

#sisustuskuume

Matkakertomus osa 3: Luang Prabang, Laos

Kun tubingista oli selvitty, lähdimme vielä hiukan pohjoisemmaksi. Luang Prabang on Pohjois-Laosin keskiosissa. Vientiane, Vang Vieng ja Luang Prabang ovat melkein allekkain kartalta katsottuna, kaikki saman päätien varrella. Matka sinne Vang Viengistä kesti muistaakseni jopa 7h. Koko bussikyyti oli matkaseuralleni taas yhtä painajaista pitkin vuoristoa, rotkojen reunoilla. En yleensä itse kärsi matkapahoinvoinnista, joten meikäläinen tuijotteli ikkunasta maisemia ja kuunteli musiikkia. Mitä näkyi? Tiheää metsää, jylhät vuoristomaisemat, banaanipuita. Asutusta oli tienvarrella: pieniä taloja/hökkeleitä, pihapiirissä liikkui kanoja ja koiria. Chilejä ja muita ruoka-aineita oli kuivumassa kankaiden päällä katoilla ja maassa. Meneillään oli kuivakausi, joten maa oli pölyinen, tienvarsien kasvitkin olivat ihan harmaat monin paikoin.

Kuitenkin, Luang Prabangiin päästiin. Kaupunki ei ole kovin iso, mutta silti täynnä historiaa. Se on ollut oma kuningaskuntansa aiemmin, ja kuuluisa monista upeista temppeleistään. Joka ilta pääsee markkinatunnelmiin, kun pääkadulle pystytetään kojut, joista voi ostaa vaatteita, huiveja, käsitöitä, koruja, mausteita, kahvia ja teetä, matkamuistoja... Markkina-alue oli ahdas ja laukusta kannatti pitää kiinni. Vaikka Laos on yleisesti ottaen rauhallinen ja turvallinen matkakohde, en jätä ikinä missään laukkuani vartioimatta. Markkinoilla kaupantekoon ja tinkimiseen pääsi kunnolla kiinni, siitä oppi jopa tykkäämään.

Ensimmäinen kokonainen päivämme Luang Prabangissa oli syntymäpäiväni! Aloitimme Maijun kanssa päivän jalkahoidolla – kalaterapiaa ja hierontaa ♥. Sain illalla lahjaksi Maijulta ja mummilta norsupussukan, taskullisen seinäkoristeen, aiemmin ihailemani norsukorvikset sekä gekkosormuksen! Päiväkirjani sanoin: ”Meinasi tulla itku liikutuksesta, mutta hallitsin onneksi itseni.” Huomasin reissun aikana, että olen yllättäen aika pidättyväinen ihminen! Koin synttäreinä vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Oli mahtavaa olla ulkomailla, mutta samalla vähän harmitti että ei voinut juhlia kavereiden kanssa kuten yleensä. Ikimuistoista se oli joka tapauksessa, kuten koko reissu!

Seuraavat päivät kuluivat rennosti. Kävimme upeilla vesiputouksilla. Eivät olleet kovin isot, mutta fantastiset kauniit kylläkin! Uimme turkoosissa vedessä. Hauskaa huomata, miten viileä vesi sai auringonpolttaman ihon näyttämään mustelmalta. Kiertelimme keskustaa, joka oli melko nopeasti nähty. Hieronnat olivat edelleen vakio. Välillä emme tehneet oikein mitään, vähän kävelimme, nukuimme, kävimme syömässä ja ehkä hieronnassa. Seuraavana päivänä menimmekin norsusafarille. Se oli mahtava kokemus! Saimme ratsastaa norsuilla ja viedä ne kylpemään Mekongiin. Ratsastaminen oli piece of cake, mutta kylpeminen oli kauhistuttavaa ja samalla hauskaa. Sain myös norsun räkää silmääni, mutta ensiapuna tehty vesihuuhtelu ja illalla kaupungista ostetut silmätipat pitivät tulehduksen poissa.  

Norsut. En tiennyt, että norsuillakin on karvat! Nahka oli paksu ja kun fanttimme heilutteli korviaan niin, että osui jalkoihini, tuntui kuin olisi huitaistu valtavalla nahkahameella! :D Fanteilla oli myös vaaleanpunaisia pilkkuja. Kylvettäessä menimme selkään ilman satulaa, yksi hlö/norsu. Istuimme norsun kaulassa, ja koin jälleen suuret ahdistuksen hetket, kun norsu menee joenrantaan hieman alaviistoon ja yritän pitää kiinni jostain ja taistella putoamista vastaan. Mutta selvisin jokeen asti, sitten ihana fanttini heittikin minut satulasta. Ja suihkutti vettä päälle monta kertaa. Luontokappaleista yleisesti kiinnostuneena en voinut olla ihailematta kärsää, siinä vasta hauska ruumiinosa! Norsut veivät sydämeni aivan täysin :).

Jälkeenpäin mietimme, että olimme Luang Prabangissa ehkä muutaman päivän liikaa. Lopussa oli jo vaikea keksiä mitään tekemistä. Mutta sai ainakin rentoutua, eikä ollut kiire mihinkään! Viimeisenä iltana kävin Maijun kanssa keskellä kaupunkia olevan kukkulan päällä katsomassa auringonlaskua. Näköala oli upea! Illalla menin itsekseni drinksulle, Maiju liittyi myöhemmin seuraan. Jutustelin ihmisten kanssa ja harmitti, että baarit menevät kiinni siellä jo klo 00. Aamulla heräsin kurkkukipuun. Siitä alkoi pari viikkoa kestänyt superflunssa. Onneksi sain sen ihan reissun lopulla! Sinä päivänä lensimme takaisin Bangkokiin, jossa olimme vielä kaksi yötä. Vaatimukseni oli, että saisin yhden kokonaisen shoppailupäivän ennen paluulentoa. Tämä viimeinen hostellimme oli muuten kaupungin kuuluisimman prostituutiokadun vieressä. Hostellimme slogan ”Sleep different” on monitulkintainen lause englannissa.

 Thieves will be thrown in Mekong River!

Kaiken kaikkiaan reissumme oli mahtava! Sain paljon sivistystä, matkailu todella avartaa. Näin paljon asioita, joista olen aiemmin vain lukenut tai nähnyt kuvissa/leffoissa. Matkaseuran kanssa meni hyvin, vaikka monen viikon tiivis yhdessäolo kävi välillä kaikkien hermoille. Suurilta riidoilta vältyttiin. Hauskaa oli, ja luulenpa että keskusteluissa monesti näkynyt generation gap toi ajateltavaa yhdelle jos toiselle ja kolmannellekin!

Siinä reittimme! Laung Prabangista tosiaan lensimme takaisin Bangkokiin, josta lähti lento Suomeen. 

Tässä tiivistelmä seikkailuistamme Aasiassa! Kysykää jos on kysyttävää! :)