#vainsuomijutut

Asioista ei puhuta. Asiakaspalvelussa saa nopeasti kenkää, jos sanoo ääneen kaiken mikä ärsyttää, mutta suomalaisille on edelleen valitettavan usein vaikeaa argumentoida rakentavasti ja ottaa vastaan asiallista palautetta. Tai ihan vaan kertoa, että nyt häiritsee. Suomalaiset on just niitä, jotka eivät kehtaa huomauttaa ravintolassa virheestä, mutta sitten jupistaan hiljaa itsekseen ja kotona kirjoitetaan nettiin miten paska paikka oli.

Asioista puhutaan humalassa. Tunnustan syyllistyväni tähän itsekin... Just tänään aamulla selasin eilisillan viestejä puhelimesta, enkä oikein tiennyt että itkenkö vai nauranko kun kuuntelin kavereille lähetettyjä ääniviestejä. Onhan se aika surkuhupaisaa, jos koko väestöä yhdistävä tekijä on alkoholi. Bileissä, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä, ei tule kuuloonkaan esitellä itseään alkuillasta vielä selvänä. Sen sijaan viinipullon jälkeen kuka tahansa on paras kaverisi. Mitä sosiaalisimmissa kulttuureissa tehdään kännissä? Jos keskustelu yms. on itsestään selvää ilmankin alkoholia, niillä ihmisillä ei ole mitään ”saavutettavaa”, ei mitään mitä varten tarvitsee rohkaisuryyppyä.

Kaiken uuden vierastaminen. Okei, suurin osa omasta tuttavapiiristäni ei harrasta tätä, mutta tiedän paljon ihmisiä, joilla on ongelmia uusien asioiden kanssa. Ja tiedän, että niitä on paljon lisää! Siis vastustetaan kaikkea uutta maan ja taivaan väliltä. Ruokia, ihmisryhmiä, keksintöjä, tutkimustuloksia jne. Tietenkään kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan ja makunsa kullakin, mutta sellainen ”ruoka ei ole ruokaa ilman lihaa” –tyylinen jääräpäisyys asioita kohtaan on ihan käsittämätöntä! :D Ei kyllä mikään ihme, että Suomessa ei luoda uutta samaan tahtiin muun maailman kanssa. Ilmapiiri on tosi lyttäävä, jos vertaa esimerkiksi Pohjois-Amerikkalaiseen ajattelutapaan.

Huono kansallinen itsetunto. Suomi on pieni maa. Pienestä maasta ei tule niin paljon kansainvälisiä menestystarinoita, mikä on aivan luonnollista. Mutta meidän Suomi-itsetunto on niin huono! Oon joskus itsekin huomannut ulkomailla hostellissa sanovani muille reissaajille, että ei Suomeen kannata tulla. Läpällä tai ei, niin mitä hittoa? Samoin urheilu ja kaikki mahdollinen kääntyy aina niin, että Suomi on paska, aivan perseestä ja ei täällä mitään osata. Että hiton Ruotsi kun tekee kaiken aina paremmin. Joo, urheilussa on ehkä kyse suurista tunteista, mutta yleisesti oman maan hyvien puolien näkeminen tuntuu olevan kiven alla.

Sauna. Mahdotonta käsittää, miten näin ujo ja epävarma kansakunta voi silti rakastaa saunomista.

Hiljaisuus. Ja että se on niin helposti saavutettavissa. En pitkään aikaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta kun alkoi useammin matkustella, niin todella huomasi, miten harvinaislaatuista suomalainen vaivaton hiljaisuus on. Se on tietyllä tapaa tosi hassua. Yksi niistä asioista, joita tulee ikävä ulkomailla. Jos olisi kasvanut muualla, ei sitä osaisi varmaan kaivata samalla tapaa. Ja joka paikassa ei todellakaan ole mahdollista päästä oikeasti luontoon ja hiljaisuuteen niin nopeasti ja vaivattomasti kuin täällä.

Talvisota. Kaiken, siis ihan kaiken voi aina ja missä vaan kuitata talvisodalla. Hyvä että löytyy meiltäkin jotain ylpeydenaihetta! J Mutta se on hauskaa, miten moneen asiaan voikaan todeta ”isoisä ei taistellut talvisodassa siksi että…”.

Hienot hetket muistetaan pitkään. Jos Suomessa tapahtuu jotain kansainvälisesti isoa, se muistetaan pitkään #suomimainittu #torillatavataan #mm95

Pari sanaa matkailusta

Matkustaminen on...

se kipristely vatsassa, kun lentokone nousee ja tiedät pääseväsi kauas arjesta.

se fiilis, kun astut ulos lentokentältä todetaksesi, että onpa täällä erilainen ilmasto kuin kotona.

se hetki, kun onnistut ensimmäisen kerran sanomaan tarjoilijalle ”kiitos” paikallisella kielellä.

se riemu, kun sisäinen maantieteilijäsi hihkuu nähdessään vesistöjä, maisemia ja kasveja, joista on ennen kuullut vain kirjoista ja kartastoista.

se hämmennys, kun kuvittelit muuntaneesi päässäsi paikallisen valuutan oikein euroiksi ja summa on kuitenkin jotain aivan muuta.

se ylpeys, kun voitat ujoutesi ja olet paljon sosiaalisempi kuin ikinä Suomessa. Ja nautit siitä!

se tunne, kun sanot suomeksi jotain kovaan ääneen julkisella paikalla ja muistat, että juuri se sanomasi sana tarkoittaa jotain törkeää paikallisella kielellä.

se ahaa-elämys, kun yhdistät jotain äsken museossa oppimaasi koulussa opittuun.

se ilo, kun olet parhaassa matkaseurassa ja selviätte varmasti mistä tahansa käänteestä!

se hetki, kun tajuat miten mahtavaa on olla elossa juuri sillä hetkellä siinä paikassa.

Matkustaminen on myös…

se häpeä, kun tiputat thaimaalaisessa junassa Breezerin rinkastasi pääsi kautta lattialle. Siinä oli sirpaleet ja juoma pitkin junaa, kyllä hävetti.

se kauhun hetki, kun bongaat ison hämähäkin.

se tylsyys, kun odotat jatkolentoa kentällä seitsemän tuntia.

se lievä paniikki, kun et tajua mitään paikallisista junista ja nouset väärällä asemalla pois.

se jokailtainen hups, kun päiväbudjetti ylittyi taas.

se nolostus, kun puristat ravintolassa sitruunaviipaletta annoksellesi ja mehu lentää ikkunaan eikä salaattiisi.

se hämmennys, kun unohdat silmälasisi edelliseen kaupunkiin.

se epätoivo, kun ruokalistalla mikään ei kuulosta hyvältä, vaikka ihan tosissaan lupasit itsellesi olla nirsoilematta tällä kertaa.

se kärsimättömyys, kun odotat paahteessa tunnin päästäksesi johonkin nähtävyyteen.

se nolostus, kun marssit kirkkoon kamerakädessä niin turistina ja huomaat, että siellä on sunnuntaimessu käynnissä.

se epäuskon tunne, kun norsu aivastaa ja räkä lentää suoraan silmääsi. 

Tuplanaamameikki

Huono tyttö, subst. (arkinen ilmaisu) = Nimitys naiselle, joka ei hallitse hiustenlaittamista, meikkaamista ja muita ulkonäön kohentamiseen liittyviä toimenpiteitä. Ominaisuus paljastuu useimmiten teini-iän alussa, jolloin huono tyttö joko tipahtaa kaveriporukasta tai sinnittelee mukana ja kompensoi rajallisia kykyjään huumorintajulla. Turvautuu bileiltoina ystäviensä apuun lähen poikkeuksetta.

Mä olen huono tyttö. Tykkään kosmetiikasta ja hamstrailen niitä välillä liikaakin, mutta en koskaan saanut sitä tyttöyden taitoa. Tilasin kerran sokerimassaa, halusin kokeilla kainaloiden sheivaamista. Lopputuloksena koko kylppäri oli täynnä tahmaa, jota yritin äkkiä raaputtaa irti pinnoista ennen kuin kukaan tuli kotiin. Että sellasta.

Joku neuvoo katsomaan meikkitutorialeja Youtubesta. Kattelen naama vihreenä sarjismeikkejä, täydellisiä smokey eye -videoita ja pellemeikkejä ja saan inspiraation, jeeee nyt kokeilen! Sitten luomivärit alkaa pikkuhiljaa vahingossa mennä pandamaiseksi ja joudun pesemään kaiken pois. Ei vaan toimi. Tänään kuitenkin näin videon tuplanaamameikistä. Vaadittavista välineistä multa puuttui aika moni, mutta päätinpä silti antaa itselleni mahdollisuuden. Kuinka vaikeeta voi muka olla silmien ja nenän meikkaaminen? Tuossa videolla on mallini eli tavoiteltu look. Alempana oma versioni.

AIVAN KAMALA!!!! :D Miten joku voi olla näin onneton meikkaaja??

Oma talous ja omat valinnat

En koe olevani ruuantuotanto- ja ympäristöasioissa asiantuntija, mutta keskivertoa valveutuneempi. Mantsan pääsykokeisiin valmistautuessa tuli luettua paljon tietoa kyseisistä aihepiireistä. Nyt omillaan muuttaessa oma talous ja oma keittiö ovat hyvinkin ajankohtaisia ja pohdintoja herättäviä juttuja. Millainen ruoka on laadukkainta, terveellisintä, ekologisinta ja mahtuu vielä opiskelijan budjettiin?

Niin, kun niitä kriteereitä on aika monta. Reilulla kaupalla tuetaan sen etelä-amerikkalaisen banaani- ja kaakaoviljelijän toimeentuloa. Luomulla pidetään oma kroppa vapaana lisäaineista ja torjunta-aineista. Kotimaisella tuetaan oman maan taloutta. Omalla puutarhalla saa taattua laatua. En kuitenkaan tahdo tuhlata ruokaan koko kuukauden budjettia. Mistä tietää, mikä on järkevintä milloinkin? Tarkkaanottaen pitäisi vielä miettiä kuljetusta ja kasvisten sesonkia. Vähemmästäkin menee sekaisin.

Tykkään suomalaisista marjoista, joten ajattelin täyttää pakkasen talveksi kotimaan antimilla. Lisäksi olen innoissani pienimuotoisesta puutarhasta, ja ensi keväänä kokeilen viljellä omaa perunaa, sipulia, salaattia ja ehkä tomaattia. Harkitsen myös satokausikalenterin hankkimista, koska olen myös innostunut laajentamaan omaa kasvissyöntiäni. Sitten vielä googlettelun aikana huomasin, että osaa kasviksista ei ole järkevää ostaa luomuna, koska niiden lisä- ja torjunta-ainepitoisuudet ovat tavallisessakin viljelyssä pieniä. Sitten vielä sellainen asia, että luomuviljelyn ympäristökuormitus kuulemma on usein suurempikin kuin tavallisen viljelyn.

En ole varsinaisesti epäilevä lisäaineita tai kemikaaleja yleensäkään kohtaan. Viime vuosina on kuitenkin saanut lukea jatkuvasti erilaisia artikkeleita siitä, mitä tapahtui kun lopetti shampoon käytön, siirtyi mineraalimeikkeihin, aloitti kasvissyönnin yms. Uskon tottakai, että luonnonmukaisellakin pärjää. On vaan vaikea sulattaa, että yhtäkkiä iso osa ihmisistä onkin superherkkää ja allergista porukkaa. Valloilla oleva tapa demonisoida kemikaalit ja lisäaineet on ärsyttävä. Joskus mietin, että kokeeko osa ihmisistä lumevaikutusta vaihtaessaan luomumpaan tuotteesseen. Toisaalta, on olemassa tutkimuksia aiheesta ja onhan historiassa ennenkin pidetty jotain ainetta hyödyllisenä ja myöhemmin todettu että oho, siitähän saa syövän.

Pitäisi perehtyä enemmän ruuantuotantoon ja sen eroihin kotimaassa ja ulkomailla. Onko suomalaisessa kasviksessa yhtä paljon torjunta-ainejäämiä ja lisäaineita kuin jenkkiläisessä tai vaikkapa etelä-eurooppalaisessa? Periaatteessahan EU:n sisällä on samat säännöt. Kaikkia hedelmiä ei tietenkään kasva Suomessa, ja EU:n ulkopuolelta tulee paljon tavaraa tänne myyntiin. Kotimainen vaihtoehto on luultavasti kannattavin satoaikana, mutta entä talvella, kun Suomen kasvihuoneet nielevät energiaa? Elintarvikeverkko näyttää olevan loputon suo :D Ja jos en ole lisäainehysteerinen, niin onko edes järkevää ostaa luomuna? Antioksidantteja on enemmän, mutta jos ympäristökuormitus on suurempaa, hinta korkeampi ja tutkimuksissa maunkaan ei ole todettu olevan olennaisesti parempi?

Entäs sitten ne kosmetiikat ja siivousaineet? Ostin kaappiini pullot etikkaa ja mäntysuopaa, mutta omistan myös ihanan sitruunantuoksuisen nätin pullon yleispuhdistusainetta. Käsittääkseni muutamalla perustuotteella pärjää hyvin pitkälle, ja "joka tilanteeseen oma aine" on lähinnä kaupallista markkinointipotaskaa. Siivousaineiden myrkyllisyyteen ei ole vaikea uskoa. Mutta suihkepullossani lukee, että 96% biohajoavaa. Onko se oleellisesti parempi tuote vai markkinointikikka? Olenko vain turhan naiivi, kun mietin, että miksi teollisuus tekisi tahallaan ihmisille oikeasti haitallisia ja allergisoivia aineita? Miten paljon nämä terveyshaitat saavat ilmaista palstatilaa ja huomiota kun iltalehdet tahtovat pelotella ihmisiä kohuotsikoillaan? Onko mahdollisia allergioita joka kymmenennellä vai joka tuhannella? Veikkaisin myös, että suuri osa ihmisistä ei kiinnitä näihin asioihin kuitenkaan niin suurta huomiota, että osaisivat yhdistellä mahdollisia oireita.

Onko kyseessä iso huijaus kuluttajia kohtaan? Miten ihmeessä shampoon käyttämisen lopettaminen voi tehdä hiuksista paljon parempikuntoiset? Kyse on tuotteesta, joka on suunniteltu nimenomaan pesemään hiukset! :D I'm confused.

En tiedä, saiko tästä ajatusvyyhdistä selvää kukaan. Omiin nyrkkisääntöihini kuuluu, että ei häkkikanalan munia. Pakasta kotimaisia marjoja (onko muuten torimansikoissa paljonkin lisäaineita??). Suosi reilun kaupan banaania ja ben & jerryä! Noudata sesonkeja, silloin saa parasta tavaraa edullisimmillaan. Opettele syömään enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Jospa näillä pärjää näin alkuun.


Onko kukaan muu pohtinut näitä asioita? Jos on, millaisiin lopputuloksiin on päädytty?

                                              Toisessa suihkepullossa on mäntysuopalaimennosta

Pikaisesti katsottuna kaapista löytyi luomuna teetä, kahvia, tomaattimurskaa, kaurahiutaleita ja vehnäjauhoja.