Terkkuja kassalta!

Työssäni saa melko laajan läpileikkauksen Suomen jalosta kansasta. Joskus vähemmän jalosta. Olen onnekas, sillä olen töissä pienemmässä lähikaupassa, jossa suurin osa asiakkaista on vakkareita ja yleensä oikein mukavia.  Oikeasti hankalia tapauksia ei ole tullut omalle kohdalle kuin pari.

Eräällä nimeltämainitsemattomalla fb-palstalla oli taannoin keskustelua asiakaspalvelusta. Koittakaa ihmiset olla varsinkin kesäaikaan armollisia, sillä en varmasti ole ainut kesätyöläinen, jolle kassan kaikki toiminnot ja mahdolliset virhepainallukset aiheuttivat aluksi paljon päänvaivaa.

Siinäkin kestää hetki, että saa asiakaspalvelumoodin päälle ja tottuu olemaan sujuvasti kohtelias. Varsinkin nuorten parissa teitittely on varmaan kovin vieras tapa, ei tule niin sulavasti itsestään. Siitä sain onneksi kokemusta viime kesänä terveyskeskuksessa, kohteliaisuus ei ole minulle vaikeaa, mutta minultakin vei aikansa (ja kehitettävää on edelleen) oppia asiakaspalvelun salat. Sekin on taitolaji.

Asiasta viidenteen, tein vähän listaa tyypillisistä kategorioista, joihin kaupassa törmää ja hauskoista erityistapauksista. Kommentoikaa, lisätkää omat havaintonne ja hauskat tarinanne!

Pariskunnat: Yksinkertaistettuna näitä on kahdenlaisia. Niitä, jotka jakavat ostoskorin sisällön kahteen osaan, jotka ovat eurolleen samansuuruisia ja niitä, jotka suhtautuvat rahaan rennommin.
"Jos mä maksan tän juuston, niin sä maksat maidot ja leivän."

Bitchy resting face -ihmiset: Asiakkaat, jotka näyttävät tylyiltä ja ärtyneiltä. Yritän hoitaa ostotapahtuman mahdollisimman hyvin ja sujuvasti, ettei kenenkään huono päivä purkaudu omaan niskaan. Yhtäkkiä nämä asiakkaat saattavatkin puhjeta iloiseen lirkutukseen kuulumisistaan tai jostain muusta, ja huutavat vielä reippaasti heipat ulko-ovelta. Mietin hetken ja sitten tajuan: Ahaa, bitchy resting face!

Einesruokailijat: Ostoskorin sisältö on enemmänkin Saarioisen tehdasmyymälän näköinen. En puutu kenenkään ruokailuun, enkä tietenkään arvostele asiakkaalle hänen ostoksiaan, mutta mietin että eikö ne samat lihapullat ja lihapiirakat ja räkäpizzat kyllästytä? Itse popsin niitä entisessä kesätyöpaikassa evääksi vähän liikaa, ja nykyään ei oikeastaan tee edes mieli.

Superfitnessit: Vastakohta edellisille. Ostoksissa on Skyriä, lounassalaatti, pähkinöitä, smoothie ja täysjyväleipää. Leivänpäälle kalkkunaleikettä!

Jonnet: Teinejä, jotka yhden iltavuoron aikana ehtivät käydä kaupassa ainakin kolme kertaa. Ostavat energiajuomaa, juisseja, karkkia ja vielä vähän lisää energiajuomaa. Kerran asioimassa oli vanhempi herra, jonka takana jonossa kolmen hengen jonneposse. Poikien puheet olivat luokkaa "vitunvitunvitunvittu", jolloin tämä vanhempi herra kääntyi poikien puoleen tiukalla äänensävyllä: "Nyt pojat siistimpää kielenkäyttöä. Täällä on naisia paikalla ja te vaan kiroatte." Teki mieli nauraa ääneen, niin myrtyneet olivat nuorison ilmeet.

Suloiset vanhukset: He hyräilevät itsekseen kaupassa ja ovat usein liikkeellä aamupäivällä. Kerran yksi lemppariasiakkaistani oli maksamassa, kun edellinen asiakas palasi raivoamaan tekemästäni virheestä (lähti pois eikä antanut edes korjata virhettä). Seuraavan kerran kun näin tämän lemppariasiakkaan, hän palasi edelliskerran välikohtaukseen: "Sä olet aina niin kärsivällinen, sillonkin kun se rouva tuli raivoomaan. Kyllä tollasessa tilanteessa vois vähän ärähtää ja näyttää keskaria." Siinä meni mielikuva pullaa leipovasta suloisesta vanhuksesta :D

Rupattelijat: Olen itsekin oppinut rupattelijaksi. Välillä puhutaan säästä, välillä ruuasta, tarkastellaan uutuustuotteita ja päivitellään maailmanmenoa.

Mykät: Eivät vastaa tervehdykseen. Yllättävän ärsyttävää.

Hauskat miekkoset: Kertovat hauskoja vitsejä ja ovat aina kohteliaita ♥

Flirttailijat: Ei mulle kukaan koskaan flirttaa (kyynel), mutta työkaveri juuri kertoi, että somessa saa välillä treffipyyntöjä asiakkailta. "Ooksää se Mirkku-Maikki sieltä kassalta? Lähetkö treffeille?"

Vanhemmat, jotka eivät komenna lapsiaan: Liukuhihnan lopussa oleva pakkaustaso ei ole tehty Edward-Petterin pompittavaksi, mutta ei sitä oikein aina uskalla pyytää lapsia lopettamaan koska parental rage.

Veikkaajat: Lottokone on kuin labyrintti. Erilaisia vaihtoehtoja on miljoona, ja juuri kun luulin osaavani perusteet, huomasin etten osaakaan. Veikkaajat pyytävät niitä harvinaisempia pelejä, harvinaisilla tavoilla (haravat, porukkajako, täyskeno juuri tällä summalla, jaa tämä lappu kahteen mut laita toiseen tää juttu ja toiseen ei). "Laita mulle kenoa, kasitasoilmankunkkujakolmeriviäviiskytsenttiipanosiltaankahdellepäivälle." Meni hetki, että oppi kuuntelemaan ja muistamaan litanian oikein. Nyt ymmärrän, miten subin työntekijät pystyvät pitämään mielessä tilausten salaattitäytteet!

Don't get me wrong, tykkään työstäni ja olen hyvin onnellinen siitä, että on töitä! Tää on vaan tällasta  löpinää, huumorilla!

PS. Järkytyin, kun eräs asiakas kutsui minua rouvaksi.

PPS. Huomenna postausta muista aiheista!

A Housewife

Ensimmäistä kertaa sitten yläasteen ja köksäntuntien leivoin sämpylöitä. Sämpylii, as I say it. Viime torstaina hilasin luuni jälleen Espooseen ja leikin kotiäitiä: siivosin ja tein ruokaa! En edes mitään valmisruokaa, vaan alusta asti sämpylät ja pihvit itse :) I was soooo proud! En ole sellainen "Kyllä rakas, teen kaikki kotityöt yksin", en tosiaan, mutta ruokaa on mukava laittaa. Varsinkin jos syömässä on joku ruokaa arvostava, mutta yksinkertaisiin väkerryksiini tyytyvä. Minusta on mukavaa laittaa töistätulijalle valmiiksi eväsleipä (tuoretta sämpylää, ruohosipulituorejuustoa, kalkkunaa, juustoa ja paprikaa), jolla tyydyttää pahin nälkä odotellessa jauhelihapihvien valmistumista. 

Perjantaina ei tarvinnut kokkailla, koska mentiin Helsinkiin syömään illalla. Bongasin netistä paikan nimeltä Töölön Sävel ja oli erittäin hyvä kokemus. Mister kelpuutti olutlistan (olin kiinnittänyt siihen huomiota paikkaa valitessa) paremmin kuin hyvin ja palvelu oli suorastaan ensiluokkaista. Ja me myös muistimme kiittää siitä!

Huono laatu, sorry! Lauantaina Isosta Ompusta löytyi pari löytyöä, Cubuksesta pari puseroa ja Tigerista maailman söpöin eväsrasia, joka on vesimeloni! Laitan kuvaa myöhemmin :) Illalla katsottiin True Bloodia ja mietittiin, miten kohtaisimme parisuhdekriisimme parhaiten. TB loppuu muutaman jakson päästä ja mitäs me sitten teemme yhtesenä ajanvietteenä? Ehkä HBO Nordic antaa meille pelastuksen jonkun muun sarjan muodossa.

Olen aika excited, koska torstaina kun taas menen Espooseen, aiomme mennä sirkukseen ja minähän en ole koskaan ollut ennen! Se on varmaan jänskää! Tosin se on sellainen tivolien tavoin kiertävä, en tiedä yhtään mitä odottaa. Joskus haluan katsomaan jotain maailmalla kiertävää isoa sirkusryhmää.

Oh god, I'm gonna miss this show so much ♥

Nyt uppoudun brittimaailmaan ja Colin Firthin nallensilmiin! Vuorossa Kuninkaan puhe, kolmatta kertaa...

Liskon lailla

Jemmi kiteytti blogissaan hyvin syksyn. Joka halvatun vuosi, yleensä elokuun aikana, tulee pakottava tarve jotenki uusiutua. Luoda nahkansa. Parantaa ne epäkohdat, joita on valitellut koko elämänsä.

Ei sillä että olisin koskaan erityisemmin onnistunut uusiutumaan oikeastaan mitenkään. Ajatuksen tasolla korkeintaan. Mutta joka vuosi se raastaa mieltä! Ja tänä vuonna aion tosissani panostaa siihen.

Yksi syy, miksi uudistuminen tuntuu helpommalta tänä vuonna on se, että en ole koulussa. Koulussa joudun handlaamaan kaikki sosiaaliset paineet (mietin niitä kuulemma aivan liikaa) ja pakosti olemaan osa melko tiivistä yhteisöä, jonka joukossa on liikaa ihmisiä, joiden mielipidettä mietin turhaan. En pysty olla ajattelematta, että mitä muut ajattelevat minusta, vaikka se onkin aivan turhaa monessa kohtaa. Toisaalta, kuka voi pokerfacella väittää, ettei koskaan ajattele muiden mielipiteitä? Niinpä, ei kukaan.

Koulussa kaikille kehittyy roolit, oman porukan sisällä ja toisaalta myös oman ja toisten porukoiden väliset. Nyt on aika olla role breaker! Odotan innolla Turkua ja ihmisiä, jotka eivät tiedä minusta mitään. Saan olla ihan kuka vain ja tutustua ihmisiin ilman ennakkokäsityksiä!

Kun Matias muutti Espooseen, päätin tosissani käyttää yksinäisen välivuoteni hyödyksi. Opetella nauttimaan enemmän omasta seurastani. Aion lukea enemmän ja opetella muutaman uuden asian (tänään lähti käyntiin oma henkilökohtainen budjettihaasteeni). Aion opiskella kielitieteen kirjan kunnolla ennen yliopistoon menoa. Kirjan, joka olisi pitänyt opetella kunnolla jo pääsykokeisiin, mutta jäi viimeiset 40 sivua lukematta...

Kaipaan myös ulkonäöllistä muutosta. Huomenna on kampaaja, perjantaina shoppailureissu. Uudet vahvuudet silmissä vaativat myös uusiin laseihin investoimista. Olen yrittänyt nyt toitottaa itselleni, että paljon käytössä olevista tavaroista on syytä ostaa heti laadukas vaihtoehto, vaikka se tarkoittaisi korkeampaa hintaa. Eli vähemmän h&m-kamaa. Btw, haluan myös tatuoinnin!

Hurjaa ajatella, että vuoden päästä olen menossa yliopistoon. Olen sopinut itseni kanssa, että kokeilemaan täytyy mennä, kun on kerran tullut hyväksytyksi, mutta olen avoin alanvaihdoillekin. En osaa kuvitella itseäni ruotsinopettajana. Lukiossa kielenopettajan homma voisi olla kiinnostavaa, mutta en tiedä, haluanko edustaa asiaa, joka saa monen karvat pystyyn heti alkutekijöissään, riippumatta siitä millainen opettaja ja persoona itse olisin. Mutta sitä on aikaa pohtia myöhemmin!

Tänä syksynä nautin välivuodesta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Tämä on taloudellisesti hyvä ajanjakso, koska työpaikka on tiedossa ja jatkuvia suuria kuluja, kuten auto, ei ole. Ja vastapainoksi aiempien vuosien tiukemmalle taloudenpidolle aion myös sopivasti nauttia työn hedelmästä eli palkkapussista :) Erityisesti se puhelin olisi edelleen toivelistalla ykkösenä. Katselin Sonyn Xperia-sarjan luuria, mutta en tiedä, haluanko niin valtavaa puhelinta kuin tämä katsomani oli. We'll see about that.

Hyvää nahanluontia kaikille syysliskoille!

Kuvalähde 1 ja kuvalähde 2

Tallinna

 Olipas virkistävää käydä etelänaapurissa! Yövyttiin Kalev Spa -hotellissa, kävin jalkahoidossakin. 38€ ei ollut edes paha hinta. Heti hotelliin saavuttua oli päiväuniaika, jonka jälkeen käytiin testaamassa vesipuisto. Ei mikään erityisen ihmeellinen, mutta kaikki oleellinen löytyi ja paikka oli nsiisti. Liukumäet saivat kiitosta Matiakselta, itse en niitä edes testannut. Hotelli vastasi odotuksia muuten, mutta aamiainen ei ollut erityisen hyvä. Samanlainen kuin varmasti joka paikassa, mutta en lämpene "englantilaiselle aamiaiselle".

Sunnuntaina illemmalla käytiin syömässä ja muutamilla terasseilla. Eksyttiin jopa sattumalta jazzbaariin, Matti oli innoissaan! Mun piti olla maanantaiaamuna yheksän aikoihin skarppina jalkahoidossa, joten mitään kunnon bileiltaa ei pidetty.

Maanantaina kokeiltiin jousiammuntaa, hotellin viereisessä puistossa oli! Aika jännää, vaatii kyllä taitoa sekin! Sitten shoppailtiin ihan vähän, ostin siskonpojalle purjevene-neuleen syksyksi. Huomasin, että Virossa Coca-colissa ei ole nimiä, vaan laulunsanoja. Valitsin "Tonight's gonna be a good night"! Katkeroiduin Suomen verotukselle lopullisesti, kun 1,5l pullo maksoi noin 1,10€. Fuuck. Ja Somersbytä lasipulloissa: sixpack noin 4€. Jäi kyllä ostamatta, kun en heti päivän aluksi viittinyt ottaa mukaan ja ajattelin, että satamassa on varmaan Rimi, mutta ei ollutkaan (joku market oli, mutta siitäkin kävelin epähuomiossa ohi ja sitten alkoi ollakin jo vähän hoppu laivaan). Ja alkoissa ei ollut niitä sixpackeja, pelkästään laatikoita. Mutta Breezereitä ja niiden kaltaista raparperinmakuista juomaa otin vähän mukaan, samoin pari kuoharia ja likööriä. Ihan semmoset 20€ juomaostokset, ei siis mitään kunnon trokaamista. Kotona kävi kyllä mielessä, että olisi pitänyt ottaa vähän enemmän, noi menee hetkessä.

Laivalla investoin Diorin ripsariin ja olen taas räpsyripsi!

Aion saada lähipäivinä jotain kunnon postausta aikaiseksi. Kello on nyt 1:30 yöllä, en ole nyt luovimmillani!