Venla-gaala - pukuraati

Alkuvuosi on yhtä palkintojenjakoa ja aion jatkaa pukuraati-postauksia ainakin vielä Oscar-gaalasta! Tänään kuitenkin keskitytään kotimaan asioihin, kun televisiopalkinnot jaetaan. Suomessa menee samoin kuin muuallakin: osa onnistuu ja osa ei. 

Yksi huomio ensin koko gaalan järjestelyistä: aivan kamala valokuvaustausta! Kun kyseessä on kuitenkin GAALA ja tiedetään, että iso osa mediahuomiosta tulee olemaan nimenomaan punaisen maton pukuruljanssi, niin eikö voisi sen verran järjestellä asioita, että tausta olisi ainakin tarpeeksi iso? En tiedä onko iltasanomien kuvaaja vaan saanut huonon paikan, mutta hirveää jälkeä. Suomessa on hankala järjestää tammikuussa sisääntulo ulos, mutta kyllä pitäisi pystyä parempaan kuin tämä. Toinen asia, jonka olen pannut merkille monen eri gaalan uutisoinnissa: iltapulujen etusivut ovat täynnä artikkeleita puvuista ja julkkisten vilautuksista, mutta vaatii oikeasti etsintäoperaation löytää artikkeli, joka kertoisi selkeästi kaikki palkintojen voittajat. Nobeljuhlissa voittajat oli mainittu uutisten kuvateksteissä, että kenen prinsessan käsipuolessa kävelivät. Niitä palkintojahan siellä juhlitaan eikä niitä pukuja... 

Mutta sitten itse aiheeseen, eli valikoima asuja ja kommenttini niistä! Kaikki kuvat ovat iltasanomien artikkelista, sillä googlettamalla löysi vielä vain viime vuoden kuvia.

Anne Kukkohovi on aina tyylikäs. Blondius ja tummansininen on mun lemppariyhdistelmiä! Tykkään puvun mallista ja yläosan kuviosta, se antaa pienen säväyksen. Gaaloissa taitaa hiusetiketti olla vapaampi, ja Annen hiukset ovat silti jotenkin kauniin juhlavat, vaikka ovatkin auki.

Sivuutetaan iltasanomien kamala kuvakulma ja keskitytään pukuun. En syty tälle. Kangas (silkki..?) näyttää mun mielestä huonolla tavalla ryppyiseltä ja halkio jakaa kropan jotenkin hassusti, Essi näyttää lyhyemmältä. Olisin laittanut lyhyemmät hihat, silloin halkio olisi toiminut paremmin.

Huutokauppa-Heli on "arkinen julkkis", annan siitä armoa mutta puvussa on liikaa kerroksia. Tai siis keskiosassa näkyy noita "saumoja", helma kerrostuu ja sitten vielä toi jakku. Väri kyllä sopii Helille, mutta jokin tuossa pistää silmää, en vaan oikein tiedä mitä muokkaisin siitä. Harmi kun ei ole isompaa kuvaa, en pysty zoomaamaan lähes ollenkaan kun jo pikselöityy.

Pojot jälleen Jaana Pelkoselle. Tässä nainen, joka osaa pukeutua! Aivan ihana mekko <3

Oon jostain syystä saanut sellaisen mielikuvan, että monet karsastavat mustia sukkahousuja. Tässä asussa ne eivät häiritse, mutta olisin valinnut itse ihonväriset. Jenni Kokanderin mekko on kyllä nätti, tyttömäinen ja passeli malli Jennin kropalle. Punaisen tukan ja sinisen mekon kontrasti on kiva!

Krisse Salminen usein onnistuu ja tämäkin mekko saa kyllä peukutusta. Tyttömäinen valinta. En oikeen tiedä mitä kommentoisin tästä. Musta väri ehkä vähän tylsä (muttei kuitenkaan huono) valinta.

Musta on puuduttavan varma valinta, mutta Krista Kosonen oli parhaimmillaan tänään! Klassinen, simppeli tyyli ja kaunis nainen. Tykkään tykkään tykkään!

Tiedän, että Maria Veitola on aika arvostettu juontaja ja yhteiskunnallinen keskustelija Suomessa, mutta saan migreenin tästä asusta. En tiedä miten hän normaalisti pukeutuu, en seuraa hänen ohjelmiaan, mutta tämä on vahva alapeukku. En laskisi sitä edes mihinkään etnohipsterikannanottotyyliin, vaan tuo on oikeesti aivan karsea yhdistelmä :D Keltaiset tahrat ja vihreät hihat pois niin paranisi kummasti, silloin voisi jo laittaa taiteilijatyylin piikkiin.

Tylsässä mustassa myös Marja Hintikka, mutta onnistuneella puvulla. Jälleen simppeli tyyli, ei turhia riskejä eikä kohuvilauttelua halkiolla. Kauppoihin on palannut Frendien ekojen tuotantokausien muoti-ilmiöt ja harmittaa tosi paljon, että noi kaulaan asti tulevat mallit ei sovi mulle ollenkaan :D

Minka Kuusosen asu on periaatteessa ihan nätti, mutta olisin pidentänyt sitä jommasta kummasta päästä. Siis annan kaikille tyylivapauden, enkä ole erityisen konservatiivinen, mutta gaalatyyliin sopisi mielestäni paremmin muu kuin minimimitta. Nyt kun olen pidempään katsonut, alan kuitenkin tykätä tuosta vetoketjuleikkauksesta!

Pirjo Heikkilälle propsit rohkeasta värivalinnasta! Kaunis aikuisen naisen mekko, ei valittamista. Olisin kyllä laittanut kampauksen, kun tukkaa kerran löytyy, ihan vaan kampaajakäynnin ilosta :D Mutta siis tämäkin kuva on tosi huono gaalakuva! Jalat jääneet pois, varjo lankeaa kohteen päälle ja tausta on joka kuvassa surkea. Näyttää vähän siltä kuin minä olisin ollut napsimassa kuvia eikä ammattikuvaaja! Googlatkaa huviksenne kuvia ulkomaisista gaaloista, paaaljon paremmin hoidettu siellä.

Vanhemmille naisille antaa anteeksi ei-niin-trendikkään asuvalinnan, mutta Riitta Väisänen näyttää homssuiselta. Oikea Suomen oma Helena Bonham Carter. Villatakki ja mekko, joka näyttää ylipitkältä paidalta ja sen alta tulevalta hameelta. En tykkää.

Sanna Stellanin kaulakorusta saisi ottaa uloimman kehän pois niin antaisin 10 tästä asusta. Massasta poikkeava värivalinta, simppeli leikkaus ja kaunis materiaali tekevät oikeutta Sannalle. 

Iina Kuustonen näyttää hyvältä melkein missä tahansa vaatteessa. Voisin itse epäröidä kultaista asua kultaisen vaaleiden hiusten kanssa, mutta Iinalla ainakin toimii ongelmitta. Olisiko puku ollut liian raskas, jos kangas olisi helmaan asti yhtä peittävää? En ole ihan varma. Mutta konstailematon yläosa antaa tilaa seksikkäämmälle alaosalle :)

Tässä olivat minun kommenttini, kertokaa ihmeessä omianne! En todellakaan ole mikään tyylitaituri mutta on hauskaa kuvitella hetken olevansa muotitoimittaja :D

Nobel 2015 - kuninkaallinen pukuraati

Sekä Suomessa että Ruotsissa vuoden hohdokkaimmat juhlat vietetään joulukuun alkupuolella! Nobel-juhla on luonteeltaan aivan erilainen kuin Linnan juhlat, mutta molemmissa nähdään maan kerma ykköset yllä. Sauli ja Jenni häviävät kiinnostavuudessa Ruotsin kuninkaalliselle perheelle, mutta Jenni pärjäsi asullaan vähintään yhtä hyvin kuin naapurimaan prinsessat eilen.

Kuninkaallisfanina odotin myös innolla tiaravalintoja! Prinsessa Sofia esimerkiksi osallistuu Nobel-gaalaan toista kertaa, ensimmäistä kertaa prinsessana tiaran kanssa. Ruotsin kuninkaallisilla on monta upeaa jalokivi-ihanuutta joista valita.

Kuningatar Silvia on värikäs pukeutuja ja hänet on nähty monesti punaisessa. Tällä kertaa en kuitenkaan vakuuttunut. Aftonbladetin muotiblogissa kehuttiin eriparisen puvun olevan eloisa, mutta mun silmää ei yläosa miellytä. Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin ei vain natsaa. Ihan kuin siinä olisi takki päällä. Silvia kuitenkin harvoin epäonnistuu täysin, eikä tämäkään siis järkyttävä ole. Peittävä yläosa on oiva valinta vanhemmalle naiselle ja vahva väri sopii Silvialle, jota on usein kehuttu kuninkaallisemmaksi kuin asemaansa syntyneet. Päässä hänellä on Ruotsin kuningatar Sofian tiara, joka on valmistettu 1860-luvun kieppeillä.

Raskaana oleva kruununprinsessa Victoria onnistui loistavasti! Violetti on myös kovin kuninkaallinen väri ja sopii tummalle Vickanille mainiosti. Yläosan viitta on hauska, ei ollenkaan liian tätimäinen. Vauvamasu korostuu upeasti. Puku on juuri sopivan ilmava, mutta ei liian säkkimäinen. Victoria valitsi Connaught-tiaran, jonka kruununprinsessa Margaret sai häälahjaksi vanhemmiltaan avioituessaan Ruotsin kruununprinssin kanssa vuonna 1905.

Myös prinsessa Madeleinen puku saa hyvät pisteet. Alkusilmäyksellä en pitänyt, koska sain jostain syystä mielleyhtymän lottapukuun - väri, napitus, ja vyö tekevät sen. :D Mutta kaunis kirjailu ja läpinäkyvät hihat tuovat glamouria. Upea puku, jonka väri sointuu Madden silmiin. Puku on jollain tavalla prinsessamaisen arvokkaan aikuismainen, muttei kuitenkaan tylsä. Tykkään kovasti, Madde tuntee tyylinsä hyvin! Hänellä on akvamariini kokoshnik -tiara, joka myös tuli Ruotsiin kruununprinsessa Margaretin mukana reilut 100 vuotta sitten. Tätä tiaraa on nähty melko vähän käytössä, joten hauskaa vaihtelua.

Prinsessa Sofia antoi jälleen hyvän tyylinäytteen. Pidin jo hänen viime vuoden mekostaan ja tämä Oscar de la Rentan puku ei myöskään tuota pettymystä. Tummansininen on aina varma värivalinta. Yläosan läpinäkyvä koristekangas ja helman kuviointi antavat säväyksen muuten simppeliin asuun. Sofialla on hänen oma tiaransa, joka oli häälahja hänelle kuningasparilta viime kesäkuussa. Olisin itse valinnut jonkun muun kuin vihreän smaragditiaran tummansinisen kanssa, mutta kokonaisuus ei ole pilalla. Ehkä Sofia halusi pitää omaansa tai sitten hän on liian tuore perheenjäsen saadakseen vielä arvokkaita perintötiaroja, ken tietää. Toisaalta julkisuuteen ei kerrottu onko tiara uusi ja juuri Sofialle tehty vai vanhempi, jonka kuningaspari hankki hänelle. 

Tässä vielä paremmat kuvat tiaroista! Käsittääkseni osa kuningasperheen tiaroista on suvun säätiön omistamia, mutta kaikilla naisilla taitaa olla ainakin yksi ikioma. Briteissä taas ymmärtääkseni kuningatar Elizabeth omistaa lähes kaikki tiarat, mutta on pitkäaikaislainannut niitä sukulaisille. Liittyy ilmeisesti perintöveroon, josta monarkki on vapautettu - eli on kannattavaa pitää korut virallisesti aina monarkin omistuksessa. Kruununjalokivet ovat sitten ihan eri asia, ne kuuluvat valtiolle. Kelpaisi minullekin jalokivipanta! Haaveilen siitä, ettei jonain päivänä tarvitse tyytyä muovikruunuun syntärijuhlissani :D

Linnan juhlat 2015 - pukuraati

Itsenäisyyspäivään kuuluu Linnan juhlien seuraaminen! Tässä omia näkemyksiäni muutamista asukokonaisuuksista. Nopeasti googlaamalla ei valitettavasti löytynyt kuvia suurelle yleisölle tuntemattomammista vieraista, joiden joukossa myös oli monta upeaa kokonaisuutta. 

Aloitetaan valtakunnan ykkösnaisesta! Mun mielestä Jennin puku oli upea, ihana värivalinta! Klassinen, yksinkertainen ja asemaan sopiva, muttei kuitenkaan tylsä. 5/5

Kansanedustaja Ozan Yanarin puoliso Aishi Zidanin puvun vaalea väri sopii hyvin kantajalleen. Vatsan kohdan leikkaus vähän särähtää silmään, mutta tykkään tuosta yläosasta hänen päällään. Puku sopii tälle vartalomallille hyvin.

Jossain iltapulujen artikkelissa sanottiin, että kaunis hymy pelastaa asun kuin asun. Ilkka Kanervan puoliso Elina Kiikon puku on nätti, mutta aina yrmeä olemus takaa sen, etten äänestä koskaan häntä Linnan kuningattareksi. Puvun väri on kaunis ja malli pukee hoikkaa ja pitkää Elinaa. Peittävä malli ja läpikuultava pitsi on hyvä yhdistelmä.

Laulaja Elli Haloo oli odotetuimpien vieraiden joukossa ja ei tuottanut pettymystä. Liputan yksinkertaisuuden puolesta - mielummin varma valinta kuin liikaa yritystä. Propsit kampauksesta - mua ei häiritse, jos jollain ei ole tukka kiinni, mutta eikö etiketin mukaan kampaus kuulu tämän tason pippaloihin? Moni sortuu arkisesti laitettuihin tai hapsottaviin hiuksiin (ehkä vesisateella on jotain tekemistä sen kanssa?)

Antti Rinteen puoliso Heta Ravolainen-Rinne onnistui ihan hyvin. Peplum ja ruusut toimivat ja nätti kampaus viimeistelee kokonaisuuden. Itse vierastan noin vaaleiden sävyjen käyttämistä, koska olen Hetan tavoin todella vaalea, mutta tämän kuvan inspiroimana täytyy joskus edes kokeilla, miltä hopeanharmaa näyttäisi mun päällä :)

 Odotan kansanedustaja Jaana Pelkosen asua aina innolla. Tässä puvussa pidän erityisesti puvun väristä ja Jaanan kampauksesta: nuorekkaat valinnat! Jaanalle sopii myös tyköistuva, mutta tykkään tämän mekon liehuvuudesta.

Uransa päättänyt taitoluistelija Kiira Korpi kuului myös kuvatuimpiin vieraisiin. Kiira sai paljon kehuja Tom Fordin puvustaan, ja tavallaan tykkään siitä mutta silti vähän njäääh. Asu sopii Kiiralle ja on kiinnostava valinta, mutta odotin jotain prinsessamaisempaa. Tämä on liian pliisu, vaikkei kuitenkaan ole :D

Kansanedustaja Maria Guzenina ei onnistunut mun mielestä tällä kertaa. Mekon malli on hyvä, mutta kangas ja aukijätetyt hiukset on kuin kesäjuhlista. Sinänsä ei mitään printtiä vastaan, mutta ei mätsää vuodenaikaan ja tilaisuuteen.

Eduskunnan puhemies Maria Lohela säväytti! Väri on upea ja vaatimaton yläosa antaa tilaa erikoiselle alaosalle. Tykkään kovasti, tää jotenki kolahtaa muhun! Eikä liian tätimäinen, Mariahan on alle 40-vuotias.

Kansanedustaja Nasima Razmyarin värivalinta oli oikein bueno ja puvun itämainen tyyli sopii Nasimalle. Omaan makuuni vähän liian "löysä" puku ja ainakin omaan silmääni näyttää tuovan pulleusefektin Nasiman ylle. Kaipaisi ehkä jotain särmää. Mutta rakastan tuollaista kirkasta ja tummempaa sinistä.

Lööpeissä on ollut kansanedustaja Päivi Räsäsen elämäntapamuutos jo ennen juhlia ja pakko sanoa että Päivi todellakin vei pisteet kotiin! Näyttää elegantilta, vähän kuin Tuhkimo vanhempana :) Kyseessä muuten kierrätysmekko, ollut hänellä Linnan juhlissa ennenkin!

Etiketti-ihmiset moittivat ex-kansanedustaja Satu Taiveahon irokeesia ja erityisesti sen vaaleanpunaisuutta. Mun mielestä tää kokonaisuus on tosi kiva! Irokeesityyliä näkyi muutamalla muullakin, kivaa että siitä on saatu juhlava versio aikaan. Mekko on myös todella kaunis, siinä on sitä prinsessamaisuutta! Yksinkertainen malli tekee kokonaisuudesta toimivan.

Kansanedustaja Susanna Kosken asu ei sytytä, ei sitten yhtään. Tykkään kampauksesta, mutta mekon yläosa on ihan liian sekava ja kaulakoru ei paranna asiaa. Samanmallinen kokopunainen puku olisi varmaan ollut upea, mutta läpinäkyvyys, kaksivärisyys, kuviollisuus ja kimaltelu ei nyt mätsää.

Koripalloilija Shawn Huffin puoliso Tilda Huffin puvun kangas on ihan kaunis, mutta en pidä yläosan mallista. Tuo on niin matala, että yhdistän sen pyyhe päällä -tyyliin :D Kampaus saa yläpeukun kuitenkin!

En löytänyt tähän hätään Tarja Halosesta yksittäiskuvaa, mutta toivoisin, että koko kansan Muumimamma tekisi rohkeampi pukuvalintoja!

Marraskuu paketissa

Marraskuu meni nopsaa! Vuoden pimein ja masentavin kuukausi saa lisämaustetta mun synttäreistä, joista oon viisivuotiaan tavoin ihan tajuttoman innoissani aina (en tajua miksi). Tänä vuonna oli kolmet ”juhlat”: varsinainen synttäripäivä, sukukahvit ja viime viikonloppuna kauan odotettu megasuper 20v födelsedagfest, jotka olivat todellakin kaiken panostuksen arvoiset! Kaikilla tuntui olleen hauskaa, jengi tutustui toisiinsa ja sunnuntaiaamuna meidän kaksiosta heräsi peräti kymmenen ihmistä. Itse juhlista on valitettavasti tosi vähän kuvia, suurin osa epäonnistuneita otoksia ja en tajunnut kuvata edes tarjoiluja kiireen keskellä!

Valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin, mutta silti tuli kiire ja ehdin meikata vasta siinä vaiheessa, kun puolet vieraista oli jo paikalla. Vähän ahdasta oli, kun pieni eteinen oli täynnä kenkiä, takkeja ja laukkuja ja se on ainut tie keittiöön, vessaan ja ulko-ovelle. Lainasin kavereilta tuoleja ja ilmapatjaa että saatiin ihmiset istumaan ja majoitettua jotenkin. Lisäksi haettiin Hong Kongista yksi oma kahden hengen ilmapatja. Kesken juhlien tajusin, ettei meillä ole pumppua siihen! Lyhyen aprikoinnin jälkeen Matias alkoi puhaltaa sitä täyteen ja ihan hyvin siinä kuulemma nukutti vieraiden mukaan.

Yhdentoista jälkeen illalla lähdettiin baariin kahdella tilataksilla. Maksoi vaan muutaman euron/hlö, yöbussilippu olisi tullut kalliimmaksi. Olin etukäteen ottanut yhteyttä baariin, että olisi iso seurue tulossa ja niinpä me päästiin Börsiin jonon ohi ja ilmaiseksi sisään, kunnon VIP-menoa! Kellään ei mennyt juhliminen överiksi ja meidän porukka täytti tanssilattiaa ahkerasti. J Lähdettiin narikalle kolmen aikaan ja grillin ja taksijonon kautta oltiin kotona joskus neljän jälkeen. Siitä sitten patjat paikoilleen ja nukkumaan.

Aamulla oli jalat kipeät. Kämppä aivan kaaoksessa, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan. Talo palautuu normaalitilaan vähitellen tämän viikon aikana. Mitään ei mennyt rikki, mutta yhdet lakanat ovat täynnä mustikkatahroja, kun tarvittiin jotain pakasteesta ensiavuksi.

Sain ihan mahtavia lahjoja! Muumiastioita, suklaata, laukun, takin, kuoharia, mielenrauhavärityskirjan, kokkikirjan, lahjakortin, Kaari Utrion uusimman kirjan, uudet pörrötossut, keittiötarvikkeita… Kiitos vielä kaikille <3

Huomenna alkaakin sitten taas joulukalenteri! Oon innoissani ensimmäisestä joulusta oman huushollin emäntänä. Meille tulee (teko)kuusi ja pieniä paketteja sen alle. Olen ilmoittanut kaikille, että en ostele lahjoja tänä vuonna, opiskelijalla ei ole varaa moiseen. Huomenna alkaa tenttikausi, joten opiskelustressiä on! Keskiviikkona kuitenkin luvassa kulttuurivirkistystä, mennään Åbo Svenska Teateriin opiskelijaporukalla. 

Nykyinen opiskelijaelämä luksusta?

”Luksuksen tuntee siitä kun itkettää kun ei voi ostaa sitä” – ystäväni Saara

Yksi asia ei ole muuttunut vuosien kuluessa: opintotuella ei kovin kattavasti eletä tänäkään päivänä. Niin kiitollinen kuin siitä olenkin, se ei vaan riitä. Omaa talouttaan voi sopeuttaa monin keinoin, päällimmäisenä mielessä on asuminen, eli yksin vai kaksin. Olen omaan asuntooni enemmän kuin tyytyväinen, kävi hyvä tuuri kun saimme kämpän niin nopeasti TYS:ltä. Vuokra on edullinen ja sijainti hyvä.

Mulla on sellainen mielikuva, että aikaisemmin, 10–30 vuotta sitten, opiskelijat olivat oikeasti köyhiä. Sisustus oli haalittu sukulaisten armopaloista, vaatteet kirpparilta ja vaihto-oppilasaikaa lukuun ottamatta ei edes haaveiltu ulkomaanlomista. Lomat oltiin töissä. Eikö? Sukulaisten ja tuttavien puheista on jäänyt tällainen kuva. Jos vanhemmat eivät sattuneet olemaan kroisoksia, niin vähällä pärjättiin.

Empiirisen tutkimuksen eli kaveripiirini perusteella väitän, että nykyaikana on erilaista. Opiskelijat eivät edelleenkään kieri rahassa, mutta moniin asioihin silti panostetaan huomattavasti enemmän. Oma tilanteeni on se, että totta kai rahaa on nyt käytössä vähemmän kuin välivuotena. En asu enää lapsuudenkodissa, ruoka maksaa, samoin vakuutukset ja kaikki mahdollinen. Uutta se ei tietenkään ole ja olenkin jo vuosia rahoittanut suurimmaksi osaksi itse tekemiseni. Eli elämisen kalleus ei siis tullut yllätyksenä.

Töissä käymisen, opiskelun ja rahan kolmio on mutkikas kuvio. Työllä saa rahaa, rahalla saa asioita mutta ahkeroimalla pääsee joskus ulos koulustakin. Itse käyn töissä, mutta aika vähän. Musta oli helpompaa tehdä niin, että oletuksena on vähän töitä ja lisää voi tehdä sen mukaan mitä kerkeää/jaksaa. Kerrassaan mainio järjestely, sopiva tähän hetkeen. Luultavasti saattaisin jotenkin sinnitellen pärjätä pelkällä tuella ja opintolainalla, mutta ennemmin teen edes vähän töitä.

Mikä on luksusta nykyään opiskelijoille? Tai ihan tavallisille ihmisille? Aloitetaan sisustuksesta. Valehtelematta kaikilla ystävilläni on siistit kämpät, joista näkee, että kokonaisuus on ollut harkittu ja siihen on panostettu. Ei mitään design-huonekaluja, mutta ei mitään sieltä täältä saatuja tädin vanhoja verhoja tai nojatuolia. Astiastoa on kerätty usein vuosien ajan, samoin tekstiilejä, eli hyvä valmistautuminen on auttanut. Mutta silti, on selkeästi huolella mietitty ja valikoitu. On ollut varaa siihen. Oliko entisaikoina mahdollista tavallisille nuorille?

Vaatetus. Mä tykkään shoppailla, mutta löydän harvoin täysosumia. Mulla onkin meneillään vaatekaapin uudistamisprojekti, koska mulla oikeasti on tosi vähän vaatteita ja aika yksipuolista tyyliä. Mutta käyn silti kavereiden kanssa shoppailemassa. Ei me mitään Stockmann-vaatteita tavallisesti osteta, mutta ei ole myöskään harvinaista omistaa ylin sadan euron käsilaukku, kello, takki tai kengät. Eikä 100 euroakaan ole lopulta iso summa laadukkaasta tuotteesta. Mutta se on iso summa siinä vaiheessa, kun saat kuukaudessa 500e opintotukea. Osa kavereista elää säästöillä, osa tekee töitä jatkuvasti, osaa saa vanhemmilta apua. Haluaisin tietää, että panostettiinko pukeutumiseen niin paljoa esimerkiksi 80-luvulla?

Ja matkustelu. Vaihto-opiskelu ei kiinnosta mua niin paljon, suunnittelen mieluummin reppureissuja! Huolimatta opiskelijastatuksesta, useat ystäväni, minä mukaan lukien, suunnittelee ulkomaanmatkaa lähitulevaisuudessa, noin vuoden sisään. Moni tuttu on ollut au pairina tai vaihdossa, muutama on mennyt ulkomaille opiskelemaan ja sitähän on varmasti tehty ennenkin. Matkustaminen on varmaan halventunut ja helpottunut paljon viime vuosikymmeninä. Ennen opiskelun alkua ajattelin, että nyt sitten sitä makaronia ja jauhelihaa seuraavat viisi vuotta. Ehkä hieman yllättäen olen pannut merkille, että nykyaikana tosiaan nuorilla jotenkin vain on enemmän rahaa käytössä kuin aiemmilla sukupolvilla.

Onko nämä edellä mainitut asiat lopulta edes niin luksusta? Riippuu keneltä kysyy. Toisilla menee hyvin ja toisilla ei. Olen jotenkin ajatellut, että sitten ”aikuisena” ja työssäkäyvänä on itsestään selvää, että on varaa tehdä asioita. Tarkemmin kun miettii, niin ei se ole läheskään kaikilla noin. Siksi täytyy muistaa arvostaa jokaista matkaa ja käsilaukkua ja unelmasohvaa. On erittäin onnekasta olla täysipäiväinen opiskelija, jolla on sellaiset resurssit!

Miksi luksus on tarpeellista? Väitän, että jokaisen sisällä asuu materialisti. Toisilla se on vain vahvempi. Loputonta kulutusjuhlaa en kannata, mutta elämästä ja varsinkin itse ansaituista rahoista kuuluu saada nauttia. Jokaisella on omat prioriteetit ja niitä pitää kunnioittaa. Toinen haluaa matkustaa, toinen rakastaa ylellisiä vaatteita, kolmas säästää autoon tai asuntoon. Joku panostaa harrastuksiin. Usein ajatellaan, että ulkonäköönsä tai vaatteisiinsa panostaminen on pinnallista. Kissanviikset sanon minä. Pinnallisuutta löytyy kaikkialta muualtakin ihan yhtälailla! En koe itseäni yhtään sen tyhmemmäksi tai vähemmän syvälliseksi, vaikka suunnittelen jo innoissani, että mitä ostan itselleni synttärilahjaksi tänä vuonna. :D

Minä ja lauantainen töihin lähdössä -look

Nuudeli-kananmuna-hernamaissipaprika-oliivi-porkkana-wokki. Köyhän opiskelijan kasvisruokaa!

Yliopistoelämä

Mun ensimmäisen yliopistovuoden syksy on jo reippaasti yli puolenvälin, jösses miten nopeasti aika menee! On ollut tavallaan mukavaa opiskella säännöllisellä päivärytmillä, mutta välillä tekee mieli heittää Språklära nurkkaan ja palata Lohjalle töihin. Jos joku lukija ei tiennyt, niin opiskelen siis Pohjoismaisia kieliä Turun yliopistossa.

Välivuosi teki ehdottomasti hyvää mulle. Säännölliset tulot ja kunnollinen, pitkäaikainen työkokemus oli eetvarttia. Läksyttömyys oli parasta, työjutut eivät vapaa-ajalla vaivanneet. Lohja alkoi tosin tuntua liiankin autiolta, kun monet lähtivät jo opiskelemaan, Matias asui Espoossa ja oikeastaan kaikki Lohjalla asuneet olivat vuorotöissä. Yritäpä siinä sopia tapaamisia tai viikonloppua, jonka kaikki saisivat vapaaksi. Yleisesti tuntuu, etten saanut juuri mitään aikaan ja tavallaan ”lagasin” kokonaisen vuoden, mutta kävin sentään töissä. :D

Yliopisto on ollut iso muutos elämässä. Usein itseluottamus on ihan nollissa opiskelujutuissa, mutta meidän ryhmässä on hyvä henki ja vertaistukea on saatavilla. Olen onnistunut edes pääsemään kouluun, onhan sekin jo saavutus sinänsä. Yliopistoelämässä on ollut paljon omaksuttavaa, ja tässä koottuna muutamia ajatuksia.

1.   Jos lukiossa olikin välillä lepsuja hetkiä, yliopistossa ei tosiaan ole. Aina olisi jotain tekemistä, on vaan eri asia että miten paljon jaksaa tehdä.

2.    …Ja on täysin normaalia, että kaikkeen ei voi panostaa täysillä. Joku kurssi vedetään aina vähän kevyemmin läpi kuin toinen. Täällä tosin arvostelu on tiukka, ja aika paljon työtä pitää tehdä saadakseen edes sen huonoimman arvosanan

3.   Bileitä ja kaiken maailman tapahtumia on enemmän kuin ehtii käydä. Kutsuja erikoisluennoille, teemailtoihin ja seminaareihin yms. tulvii yliopistosähköpostiin. Juuri perjantaina olin Espoon Hanasaaressa Pohjola-Nordenin Alternativ Norden -tapahtumassa, jossa puhuttiin opiskelu- ja työmahdollisuuksista Pohjoismaissa.

4.  Mun kurssit on tähän mennessä olleet aika koulumaisia, tosin paljon nopeammalla tahdilla. Lähes joka tunnilla on keskustelua, ja huomaan selvästi, että suun aukaiseminen on jo paljon helpompaa kun porukka on käynyt tutuksi. Esiintymään on joutunut jo monta kertaa ja siitä en meinaa saada otetta! Tosi hermostuttavaa esiintyä ruotsiksi, kun ei ole vielä lähelläkään sitä mukavuusastetta, mikä esim. englannin kanssa on jo.

5.   En tiedä, tuleeko mun pääaineessa vastaan englanninkielisiä kursseja, mutta ainakin maantieteessä tulee! Olen miettinyt, että voiko se olla kovin paljon vaikeampaa kuin englannin yo-kokeet? Erikoistunutta sanastoa on ainakin luvassa. Joka tapauksessa, englannin handlaaminen on siis perusoletus useimmissa aineissa.

6.  Opiskelijaruokaloissa on yleensä hyvin valinnanvaraa, mikä on nirsolle hyvä asia :D Ja ruoka on hyvää, mistään muualta ei saisi sen tason annosta niin huokealla!

7.   Kaikenlaista toimintaa ja harrastusjärjestöä löytyy joka lähtöön, mikä on tosi hauskaa ja helppo tapa tutustua ihmisiin. Mä oon menossa mukaan oman ainejärjestöni toimintaan. Harrastuskerhoja on tosi paljon, mm. akateeminen viiksiseura!

8.  En ole vielä tottunut vilauttamaan opiskelijakorttia kaikkialla, mutta yllättävän monesta paikasta saa alennusta, which is awesome. Akateeminen subi on lemppari, samoin kampaajat, vaatekaupat, ravintolat etc.

9. Oma vastuu kaikesta tuntuu tosi raskaalta välillä. On haastavaa pitää kaikki langat käsissä ja puristaa itsestään ulos tarvittavat työt ja samalla tottua kokonaan uuteen opiskelusysteemiin. Vaikka neuvoja ja apua on saatavilla asiaan kuin asiaan, kaipaisin vaan selkeät ohjeet että TEE NÄIN. Vastapainona tulee sitten akateeminen vapaus. Harmi ettei aika millään riitä opiskelemaan huvikseen kaikkea mielenkiintoista.

10. On ollut vaikeaa selvittää itsellenikin miksi hain opiskelemaan ruotsia. Olin hyvä siinä lukiossa, ylipäätänsäkin olen aina pitänyt kielten opiskelusta. Ensisijainen toiveeni oli maantiede, jonka sain onneksi sivuaineeksi. Monet ryhmäläiseni ovat suuntautumassa opettajiksi, mikä on varmaan yleisin suunnitelma mutta mikä ei kuitenkaan kuulosta omalta jutultani. Eli siis ei ole mitään tietoa tulevaisuuden ammatistani. Näen asiat niin, että kielitaito ei koskaan ole hyödytöntä – vaikka kouluttautuisin uudelleen joskus tai päätyisin tekemään jotain ihan muuta asiaa mitä opiskelin, kielitaito avaa ovea kansainvälisille työmarkkinoille. Sivuaineet ovat tärkeässä osassa ja olen pohtinut paljon toimivinta yhdistelmää. Onneksi ei tarvitse ihan heti päättää! 

Kuvat täältä, täältä ja täältä 

#vainsuomijutut

Asioista ei puhuta. Asiakaspalvelussa saa nopeasti kenkää, jos sanoo ääneen kaiken mikä ärsyttää, mutta suomalaisille on edelleen valitettavan usein vaikeaa argumentoida rakentavasti ja ottaa vastaan asiallista palautetta. Tai ihan vaan kertoa, että nyt häiritsee. Suomalaiset on just niitä, jotka eivät kehtaa huomauttaa ravintolassa virheestä, mutta sitten jupistaan hiljaa itsekseen ja kotona kirjoitetaan nettiin miten paska paikka oli.

Asioista puhutaan humalassa. Tunnustan syyllistyväni tähän itsekin... Just tänään aamulla selasin eilisillan viestejä puhelimesta, enkä oikein tiennyt että itkenkö vai nauranko kun kuuntelin kavereille lähetettyjä ääniviestejä. Onhan se aika surkuhupaisaa, jos koko väestöä yhdistävä tekijä on alkoholi. Bileissä, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä, ei tule kuuloonkaan esitellä itseään alkuillasta vielä selvänä. Sen sijaan viinipullon jälkeen kuka tahansa on paras kaverisi. Mitä sosiaalisimmissa kulttuureissa tehdään kännissä? Jos keskustelu yms. on itsestään selvää ilmankin alkoholia, niillä ihmisillä ei ole mitään ”saavutettavaa”, ei mitään mitä varten tarvitsee rohkaisuryyppyä.

Kaiken uuden vierastaminen. Okei, suurin osa omasta tuttavapiiristäni ei harrasta tätä, mutta tiedän paljon ihmisiä, joilla on ongelmia uusien asioiden kanssa. Ja tiedän, että niitä on paljon lisää! Siis vastustetaan kaikkea uutta maan ja taivaan väliltä. Ruokia, ihmisryhmiä, keksintöjä, tutkimustuloksia jne. Tietenkään kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan ja makunsa kullakin, mutta sellainen ”ruoka ei ole ruokaa ilman lihaa” –tyylinen jääräpäisyys asioita kohtaan on ihan käsittämätöntä! :D Ei kyllä mikään ihme, että Suomessa ei luoda uutta samaan tahtiin muun maailman kanssa. Ilmapiiri on tosi lyttäävä, jos vertaa esimerkiksi Pohjois-Amerikkalaiseen ajattelutapaan.

Huono kansallinen itsetunto. Suomi on pieni maa. Pienestä maasta ei tule niin paljon kansainvälisiä menestystarinoita, mikä on aivan luonnollista. Mutta meidän Suomi-itsetunto on niin huono! Oon joskus itsekin huomannut ulkomailla hostellissa sanovani muille reissaajille, että ei Suomeen kannata tulla. Läpällä tai ei, niin mitä hittoa? Samoin urheilu ja kaikki mahdollinen kääntyy aina niin, että Suomi on paska, aivan perseestä ja ei täällä mitään osata. Että hiton Ruotsi kun tekee kaiken aina paremmin. Joo, urheilussa on ehkä kyse suurista tunteista, mutta yleisesti oman maan hyvien puolien näkeminen tuntuu olevan kiven alla.

Sauna. Mahdotonta käsittää, miten näin ujo ja epävarma kansakunta voi silti rakastaa saunomista.

Hiljaisuus. Ja että se on niin helposti saavutettavissa. En pitkään aikaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta kun alkoi useammin matkustella, niin todella huomasi, miten harvinaislaatuista suomalainen vaivaton hiljaisuus on. Se on tietyllä tapaa tosi hassua. Yksi niistä asioista, joita tulee ikävä ulkomailla. Jos olisi kasvanut muualla, ei sitä osaisi varmaan kaivata samalla tapaa. Ja joka paikassa ei todellakaan ole mahdollista päästä oikeasti luontoon ja hiljaisuuteen niin nopeasti ja vaivattomasti kuin täällä.

Talvisota. Kaiken, siis ihan kaiken voi aina ja missä vaan kuitata talvisodalla. Hyvä että löytyy meiltäkin jotain ylpeydenaihetta! J Mutta se on hauskaa, miten moneen asiaan voikaan todeta ”isoisä ei taistellut talvisodassa siksi että…”.

Hienot hetket muistetaan pitkään. Jos Suomessa tapahtuu jotain kansainvälisesti isoa, se muistetaan pitkään #suomimainittu #torillatavataan #mm95

Pari sanaa matkailusta

Matkustaminen on...

se kipristely vatsassa, kun lentokone nousee ja tiedät pääseväsi kauas arjesta.

se fiilis, kun astut ulos lentokentältä todetaksesi, että onpa täällä erilainen ilmasto kuin kotona.

se hetki, kun onnistut ensimmäisen kerran sanomaan tarjoilijalle ”kiitos” paikallisella kielellä.

se riemu, kun sisäinen maantieteilijäsi hihkuu nähdessään vesistöjä, maisemia ja kasveja, joista on ennen kuullut vain kirjoista ja kartastoista.

se hämmennys, kun kuvittelit muuntaneesi päässäsi paikallisen valuutan oikein euroiksi ja summa on kuitenkin jotain aivan muuta.

se ylpeys, kun voitat ujoutesi ja olet paljon sosiaalisempi kuin ikinä Suomessa. Ja nautit siitä!

se tunne, kun sanot suomeksi jotain kovaan ääneen julkisella paikalla ja muistat, että juuri se sanomasi sana tarkoittaa jotain törkeää paikallisella kielellä.

se ahaa-elämys, kun yhdistät jotain äsken museossa oppimaasi koulussa opittuun.

se ilo, kun olet parhaassa matkaseurassa ja selviätte varmasti mistä tahansa käänteestä!

se hetki, kun tajuat miten mahtavaa on olla elossa juuri sillä hetkellä siinä paikassa.

Matkustaminen on myös…

se häpeä, kun tiputat thaimaalaisessa junassa Breezerin rinkastasi pääsi kautta lattialle. Siinä oli sirpaleet ja juoma pitkin junaa, kyllä hävetti.

se kauhun hetki, kun bongaat ison hämähäkin.

se tylsyys, kun odotat jatkolentoa kentällä seitsemän tuntia.

se lievä paniikki, kun et tajua mitään paikallisista junista ja nouset väärällä asemalla pois.

se jokailtainen hups, kun päiväbudjetti ylittyi taas.

se nolostus, kun puristat ravintolassa sitruunaviipaletta annoksellesi ja mehu lentää ikkunaan eikä salaattiisi.

se hämmennys, kun unohdat silmälasisi edelliseen kaupunkiin.

se epätoivo, kun ruokalistalla mikään ei kuulosta hyvältä, vaikka ihan tosissaan lupasit itsellesi olla nirsoilematta tällä kertaa.

se kärsimättömyys, kun odotat paahteessa tunnin päästäksesi johonkin nähtävyyteen.

se nolostus, kun marssit kirkkoon kamerakädessä niin turistina ja huomaat, että siellä on sunnuntaimessu käynnissä.

se epäuskon tunne, kun norsu aivastaa ja räkä lentää suoraan silmääsi. 

Tuplanaamameikki

Huono tyttö, subst. (arkinen ilmaisu) = Nimitys naiselle, joka ei hallitse hiustenlaittamista, meikkaamista ja muita ulkonäön kohentamiseen liittyviä toimenpiteitä. Ominaisuus paljastuu useimmiten teini-iän alussa, jolloin huono tyttö joko tipahtaa kaveriporukasta tai sinnittelee mukana ja kompensoi rajallisia kykyjään huumorintajulla. Turvautuu bileiltoina ystäviensä apuun lähen poikkeuksetta.

Mä olen huono tyttö. Tykkään kosmetiikasta ja hamstrailen niitä välillä liikaakin, mutta en koskaan saanut sitä tyttöyden taitoa. Tilasin kerran sokerimassaa, halusin kokeilla kainaloiden sheivaamista. Lopputuloksena koko kylppäri oli täynnä tahmaa, jota yritin äkkiä raaputtaa irti pinnoista ennen kuin kukaan tuli kotiin. Että sellasta.

Joku neuvoo katsomaan meikkitutorialeja Youtubesta. Kattelen naama vihreenä sarjismeikkejä, täydellisiä smokey eye -videoita ja pellemeikkejä ja saan inspiraation, jeeee nyt kokeilen! Sitten luomivärit alkaa pikkuhiljaa vahingossa mennä pandamaiseksi ja joudun pesemään kaiken pois. Ei vaan toimi. Tänään kuitenkin näin videon tuplanaamameikistä. Vaadittavista välineistä multa puuttui aika moni, mutta päätinpä silti antaa itselleni mahdollisuuden. Kuinka vaikeeta voi muka olla silmien ja nenän meikkaaminen? Tuossa videolla on mallini eli tavoiteltu look. Alempana oma versioni.

AIVAN KAMALA!!!! :D Miten joku voi olla näin onneton meikkaaja??