marraskuuta 30, 2015

Marraskuu paketissa

Marraskuu meni nopsaa! Vuoden pimein ja masentavin kuukausi saa lisämaustetta mun synttäreistä, joista oon viisivuotiaan tavoin ihan tajuttoman innoissani aina (en tajua miksi). Tänä vuonna oli kolmet ”juhlat”: varsinainen synttäripäivä, sukukahvit ja viime viikonloppuna kauan odotettu megasuper 20v födelsedagfest, jotka olivat todellakin kaiken panostuksen arvoiset! Kaikilla tuntui olleen hauskaa, jengi tutustui toisiinsa ja sunnuntaiaamuna meidän kaksiosta heräsi peräti kymmenen ihmistä. Itse juhlista on valitettavasti tosi vähän kuvia, suurin osa epäonnistuneita otoksia ja en tajunnut kuvata edes tarjoiluja kiireen keskellä!

Valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin, mutta silti tuli kiire ja ehdin meikata vasta siinä vaiheessa, kun puolet vieraista oli jo paikalla. Vähän ahdasta oli, kun pieni eteinen oli täynnä kenkiä, takkeja ja laukkuja ja se on ainut tie keittiöön, vessaan ja ulko-ovelle. Lainasin kavereilta tuoleja ja ilmapatjaa että saatiin ihmiset istumaan ja majoitettua jotenkin. Lisäksi haettiin Hong Kongista yksi oma kahden hengen ilmapatja. Kesken juhlien tajusin, ettei meillä ole pumppua siihen! Lyhyen aprikoinnin jälkeen Matias alkoi puhaltaa sitä täyteen ja ihan hyvin siinä kuulemma nukutti vieraiden mukaan.

Yhdentoista jälkeen illalla lähdettiin baariin kahdella tilataksilla. Maksoi vaan muutaman euron/hlö, yöbussilippu olisi tullut kalliimmaksi. Olin etukäteen ottanut yhteyttä baariin, että olisi iso seurue tulossa ja niinpä me päästiin Börsiin jonon ohi ja ilmaiseksi sisään, kunnon VIP-menoa! Kellään ei mennyt juhliminen överiksi ja meidän porukka täytti tanssilattiaa ahkerasti. J Lähdettiin narikalle kolmen aikaan ja grillin ja taksijonon kautta oltiin kotona joskus neljän jälkeen. Siitä sitten patjat paikoilleen ja nukkumaan.

Aamulla oli jalat kipeät. Kämppä aivan kaaoksessa, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan. Talo palautuu normaalitilaan vähitellen tämän viikon aikana. Mitään ei mennyt rikki, mutta yhdet lakanat ovat täynnä mustikkatahroja, kun tarvittiin jotain pakasteesta ensiavuksi.

Sain ihan mahtavia lahjoja! Muumiastioita, suklaata, laukun, takin, kuoharia, mielenrauhavärityskirjan, kokkikirjan, lahjakortin, Kaari Utrion uusimman kirjan, uudet pörrötossut, keittiötarvikkeita… Kiitos vielä kaikille <3




Huomenna alkaakin sitten taas joulukalenteri! Oon innoissani ensimmäisestä joulusta oman huushollin emäntänä. Meille tulee (teko)kuusi ja pieniä paketteja sen alle. Olen ilmoittanut kaikille, että en ostele lahjoja tänä vuonna, opiskelijalla ei ole varaa moiseen. Huomenna alkaa tenttikausi, joten opiskelustressiä on! Keskiviikkona kuitenkin luvassa kulttuurivirkistystä, mennään Åbo Svenska Teateriin opiskelijaporukalla. 

marraskuuta 14, 2015

Nykyinen opiskelijaelämä luksusta?

”Luksuksen tuntee siitä kun itkettää kun ei voi ostaa sitä” – ystäväni Saara

Yksi asia ei ole muuttunut vuosien kuluessa: opintotuella ei kovin kattavasti eletä tänäkään päivänä. Niin kiitollinen kuin siitä olenkin, se ei vaan riitä. Omaa talouttaan voi sopeuttaa monin keinoin, päällimmäisenä mielessä on asuminen, eli yksin vai kaksin. Olen omaan asuntooni enemmän kuin tyytyväinen, kävi hyvä tuuri kun saimme kämpän niin nopeasti TYS:ltä. Vuokra on edullinen ja sijainti hyvä.

Mulla on sellainen mielikuva, että aikaisemmin, 10–30 vuotta sitten, opiskelijat olivat oikeasti köyhiä. Sisustus oli haalittu sukulaisten armopaloista, vaatteet kirpparilta ja vaihto-oppilasaikaa lukuun ottamatta ei edes haaveiltu ulkomaanlomista. Lomat oltiin töissä. Eikö? Sukulaisten ja tuttavien puheista on jäänyt tällainen kuva. Jos vanhemmat eivät sattuneet olemaan kroisoksia, niin vähällä pärjättiin.

Empiirisen tutkimuksen eli kaveripiirini perusteella väitän, että nykyaikana on erilaista. Opiskelijat eivät edelleenkään kieri rahassa, mutta moniin asioihin silti panostetaan huomattavasti enemmän. Oma tilanteeni on se, että totta kai rahaa on nyt käytössä vähemmän kuin välivuotena. En asu enää lapsuudenkodissa, ruoka maksaa, samoin vakuutukset ja kaikki mahdollinen. Uutta se ei tietenkään ole ja olenkin jo vuosia rahoittanut suurimmaksi osaksi itse tekemiseni. Eli elämisen kalleus ei siis tullut yllätyksenä.

Töissä käymisen, opiskelun ja rahan kolmio on mutkikas kuvio. Työllä saa rahaa, rahalla saa asioita mutta ahkeroimalla pääsee joskus ulos koulustakin. Itse käyn töissä, mutta aika vähän. Musta oli helpompaa tehdä niin, että oletuksena on vähän töitä ja lisää voi tehdä sen mukaan mitä kerkeää/jaksaa. Kerrassaan mainio järjestely, sopiva tähän hetkeen. Luultavasti saattaisin jotenkin sinnitellen pärjätä pelkällä tuella ja opintolainalla, mutta ennemmin teen edes vähän töitä.

Mikä on luksusta nykyään opiskelijoille? Tai ihan tavallisille ihmisille? Aloitetaan sisustuksesta. Valehtelematta kaikilla ystävilläni on siistit kämpät, joista näkee, että kokonaisuus on ollut harkittu ja siihen on panostettu. Ei mitään design-huonekaluja, mutta ei mitään sieltä täältä saatuja tädin vanhoja verhoja tai nojatuolia. Astiastoa on kerätty usein vuosien ajan, samoin tekstiilejä, eli hyvä valmistautuminen on auttanut. Mutta silti, on selkeästi huolella mietitty ja valikoitu. On ollut varaa siihen. Oliko entisaikoina mahdollista tavallisille nuorille?

Vaatetus. Mä tykkään shoppailla, mutta löydän harvoin täysosumia. Mulla onkin meneillään vaatekaapin uudistamisprojekti, koska mulla oikeasti on tosi vähän vaatteita ja aika yksipuolista tyyliä. Mutta käyn silti kavereiden kanssa shoppailemassa. Ei me mitään Stockmann-vaatteita tavallisesti osteta, mutta ei ole myöskään harvinaista omistaa ylin sadan euron käsilaukku, kello, takki tai kengät. Eikä 100 euroakaan ole lopulta iso summa laadukkaasta tuotteesta. Mutta se on iso summa siinä vaiheessa, kun saat kuukaudessa 500e opintotukea. Osa kavereista elää säästöillä, osa tekee töitä jatkuvasti, osaa saa vanhemmilta apua. Haluaisin tietää, että panostettiinko pukeutumiseen niin paljoa esimerkiksi 80-luvulla?

Ja matkustelu. Vaihto-opiskelu ei kiinnosta mua niin paljon, suunnittelen mieluummin reppureissuja! Huolimatta opiskelijastatuksesta, useat ystäväni, minä mukaan lukien, suunnittelee ulkomaanmatkaa lähitulevaisuudessa, noin vuoden sisään. Moni tuttu on ollut au pairina tai vaihdossa, muutama on mennyt ulkomaille opiskelemaan ja sitähän on varmasti tehty ennenkin. Matkustaminen on varmaan halventunut ja helpottunut paljon viime vuosikymmeninä. Ennen opiskelun alkua ajattelin, että nyt sitten sitä makaronia ja jauhelihaa seuraavat viisi vuotta. Ehkä hieman yllättäen olen pannut merkille, että nykyaikana tosiaan nuorilla jotenkin vain on enemmän rahaa käytössä kuin aiemmilla sukupolvilla.

Onko nämä edellä mainitut asiat lopulta edes niin luksusta? Riippuu keneltä kysyy. Toisilla menee hyvin ja toisilla ei. Olen jotenkin ajatellut, että sitten ”aikuisena” ja työssäkäyvänä on itsestään selvää, että on varaa tehdä asioita. Tarkemmin kun miettii, niin ei se ole läheskään kaikilla noin. Siksi täytyy muistaa arvostaa jokaista matkaa ja käsilaukkua ja unelmasohvaa. On erittäin onnekasta olla täysipäiväinen opiskelija, jolla on sellaiset resurssit!

Miksi luksus on tarpeellista? Väitän, että jokaisen sisällä asuu materialisti. Toisilla se on vain vahvempi. Loputonta kulutusjuhlaa en kannata, mutta elämästä ja varsinkin itse ansaituista rahoista kuuluu saada nauttia. Jokaisella on omat prioriteetit ja niitä pitää kunnioittaa. Toinen haluaa matkustaa, toinen rakastaa ylellisiä vaatteita, kolmas säästää autoon tai asuntoon. Joku panostaa harrastuksiin. Usein ajatellaan, että ulkonäköönsä tai vaatteisiinsa panostaminen on pinnallista. Kissanviikset sanon minä. Pinnallisuutta löytyy kaikkialta muualtakin ihan yhtälailla! En koe itseäni yhtään sen tyhmemmäksi tai vähemmän syvälliseksi, vaikka suunnittelen jo innoissani, että mitä ostan itselleni synttärilahjaksi tänä vuonna. :D

Minä ja lauantainen töihin lähdössä -look

Nuudeli-kananmuna-hernamaissipaprika-oliivi-porkkana-wokki. Köyhän opiskelijan kasvisruokaa!

marraskuuta 08, 2015

Yliopistoelämä

Mun ensimmäisen yliopistovuoden syksy on jo reippaasti yli puolenvälin, jösses miten nopeasti aika menee! On ollut tavallaan mukavaa opiskella säännöllisellä päivärytmillä, mutta välillä tekee mieli heittää Språklära nurkkaan ja palata Lohjalle töihin. Jos joku lukija ei tiennyt, niin opiskelen siis Pohjoismaisia kieliä Turun yliopistossa.

Välivuosi teki ehdottomasti hyvää mulle. Säännölliset tulot ja kunnollinen, pitkäaikainen työkokemus oli eetvarttia. Läksyttömyys oli parasta, työjutut eivät vapaa-ajalla vaivanneet. Lohja alkoi tosin tuntua liiankin autiolta, kun monet lähtivät jo opiskelemaan, Matias asui Espoossa ja oikeastaan kaikki Lohjalla asuneet olivat vuorotöissä. Yritäpä siinä sopia tapaamisia tai viikonloppua, jonka kaikki saisivat vapaaksi. Yleisesti tuntuu, etten saanut juuri mitään aikaan ja tavallaan ”lagasin” kokonaisen vuoden, mutta kävin sentään töissä. :D

Yliopisto on ollut iso muutos elämässä. Usein itseluottamus on ihan nollissa opiskelujutuissa, mutta meidän ryhmässä on hyvä henki ja vertaistukea on saatavilla. Olen onnistunut edes pääsemään kouluun, onhan sekin jo saavutus sinänsä. Yliopistoelämässä on ollut paljon omaksuttavaa, ja tässä koottuna muutamia ajatuksia.

1.   Jos lukiossa olikin välillä lepsuja hetkiä, yliopistossa ei tosiaan ole. Aina olisi jotain tekemistä, on vaan eri asia että miten paljon jaksaa tehdä.
2.    …Ja on täysin normaalia, että kaikkeen ei voi panostaa täysillä. Joku kurssi vedetään aina vähän kevyemmin läpi kuin toinen. Täällä tosin arvostelu on tiukka, ja aika paljon työtä pitää tehdä saadakseen edes sen huonoimman arvosanan
3.   Bileitä ja kaiken maailman tapahtumia on enemmän kuin ehtii käydä. Kutsuja erikoisluennoille, teemailtoihin ja seminaareihin yms. tulvii yliopistosähköpostiin. Juuri perjantaina olin Espoon Hanasaaressa Pohjola-Nordenin Alternativ Norden -tapahtumassa, jossa puhuttiin opiskelu- ja työmahdollisuuksista Pohjoismaissa.
4.  Mun kurssit on tähän mennessä olleet aika koulumaisia, tosin paljon nopeammalla tahdilla. Lähes joka tunnilla on keskustelua, ja huomaan selvästi, että suun aukaiseminen on jo paljon helpompaa kun porukka on käynyt tutuksi. Esiintymään on joutunut jo monta kertaa ja siitä en meinaa saada otetta! Tosi hermostuttavaa esiintyä ruotsiksi, kun ei ole vielä lähelläkään sitä mukavuusastetta, mikä esim. englannin kanssa on jo.
5.   En tiedä, tuleeko mun pääaineessa vastaan englanninkielisiä kursseja, mutta ainakin maantieteessä tulee! Olen miettinyt, että voiko se olla kovin paljon vaikeampaa kuin englannin yo-kokeet? Erikoistunutta sanastoa on ainakin luvassa. Joka tapauksessa, englannin handlaaminen on siis perusoletus useimmissa aineissa.
6.  Opiskelijaruokaloissa on yleensä hyvin valinnanvaraa, mikä on nirsolle hyvä asia :D Ja ruoka on hyvää, mistään muualta ei saisi sen tason annosta niin huokealla!
7.   Kaikenlaista toimintaa ja harrastusjärjestöä löytyy joka lähtöön, mikä on tosi hauskaa ja helppo tapa tutustua ihmisiin. Mä oon menossa mukaan oman ainejärjestöni toimintaan. Harrastuskerhoja on tosi paljon, mm. akateeminen viiksiseura!
8.  En ole vielä tottunut vilauttamaan opiskelijakorttia kaikkialla, mutta yllättävän monesta paikasta saa alennusta, which is awesome. Akateeminen subi on lemppari, samoin kampaajat, vaatekaupat, ravintolat etc.
9. Oma vastuu kaikesta tuntuu tosi raskaalta välillä. On haastavaa pitää kaikki langat käsissä ja puristaa itsestään ulos tarvittavat työt ja samalla tottua kokonaan uuteen opiskelusysteemiin. Vaikka neuvoja ja apua on saatavilla asiaan kuin asiaan, kaipaisin vaan selkeät ohjeet että TEE NÄIN. Vastapainona tulee sitten akateeminen vapaus. Harmi ettei aika millään riitä opiskelemaan huvikseen kaikkea mielenkiintoista.
10. On ollut vaikeaa selvittää itsellenikin miksi hain opiskelemaan ruotsia. Olin hyvä siinä lukiossa, ylipäätänsäkin olen aina pitänyt kielten opiskelusta. Ensisijainen toiveeni oli maantiede, jonka sain onneksi sivuaineeksi. Monet ryhmäläiseni ovat suuntautumassa opettajiksi, mikä on varmaan yleisin suunnitelma mutta mikä ei kuitenkaan kuulosta omalta jutultani. Eli siis ei ole mitään tietoa tulevaisuuden ammatistani. Näen asiat niin, että kielitaito ei koskaan ole hyödytöntä – vaikka kouluttautuisin uudelleen joskus tai päätyisin tekemään jotain ihan muuta asiaa mitä opiskelin, kielitaito avaa ovea kansainvälisille työmarkkinoille. Sivuaineet ovat tärkeässä osassa ja olen pohtinut paljon toimivinta yhdistelmää. Onneksi ei tarvitse ihan heti päättää!